Sään ääri-ilmiöt ja ilmastonmuutos

Monen, varsinkin varhaista keski-ikää lähestyvän television katsojan mielestä paras tv-meteorologi koskaan on Lea Saukkonen. Suosikkimeteorologi on kirjoittanut kirjan, jossa kerrotaan kansantajuisella tavalla ja runsain kuvin otsikossa mainitusta aiheesta. Kirjassa on paljonkin tuttua asiaa niille, jotka eivät nukkuneet koulussa maantiedon tunnilla. Se sisältää paljon tietoa siitäkin, miten ilmaston ennustetaan muuttuvan eri puolilla maapalloa ilmastonmuutoksen edetessä.

Kirjan alussa kerrotaan, että käsitteinä sää ja ilmasto menevät arkipuheessa usein sekaisin. Ilmasto on sään arkisto. Sää on yksittäinen tapahtuma ja ilmasto on näiden tapahtumien eräänlainen summa tai keskiarvo.

Suomi on pitkä maa ja sekin jakautuu viiteen erilaiseen ilmastovyöhykkeeseen. Kirjassa on useita erilaisia karttoja maastamme, jossa on näytetty eri vyöhykkeillä vuotuiset keskilämpötilat, koko kesän hellepäivien lukumäärä, kasvukauden alku ja loppu, sademäärät ja sadepäivät. Lisäksi löytyy kartat, joissa näkyy vyöhykkeittäin lumipeitepäivien lukumäärä, pysyvän lumipeitteen tuloajankohta ja lähtemisajankohta sekä termisen kesän pituus ja alku sekä loppu. Nämä ovat siis pitkän aikavälin (30v) keskiarvoja.

Jos haluaa asua Suomessa alueella, jossa on eniten hellepäiviä, kesä alkaa aikaisin ja kestää pisimpään ja muutkin olosuhteet ovat niinsanotusti kohdillaan, niin se paikka on eteläisessä Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa. Näin ei sanota kirjassa, vaan tämä lausunto perustuu EAn omiin havaintoihin kirjan tietojen perusteella. Joka tapauksessa se paikka olisi Salpausselän harjun eteläpuolella, mutta ei kuitenkaan ihan rannikolla.

Ilmastonmuutoksen edetessä maailmanlaajuisesti lämpötilat nousevat, kuivuudet ja rankkasateet lisääntyvät, myrskyt voimistuvat, merenpinta nousee, jäätiköt kutistuvat ja lumipeite vähenee.

Mitä ne sään ääri-ilmiöt sitten ovat? Sama sääilmiö voi yhdellä alueella olla sään ääri-ilmiö ja toisella taas tavanomainen. Ilmiötä on verrattava alueen tavanomaiseen säähän ja ilmastoon.

Suomessa pakkasennätys on -51,5 astetta ja se on mitattu vuonna 1999 Kittilässä. Suurin lumensyvvys 190cm on mitattu Kilpisjärvellä vuonna 1997. Voimakkaimmat myrskyt koetaan Suomessa usein talviaikaan. Suurin keskituulen nopeus 32,5m/s on mitattu tammikuussa 2019 Kökarissa.

Keväinen sään ääri-ilmiö on kevättulva. Siihen liittyy jäidenlähtö ja jokiin muodostuvat jääpadot, joita muodostuu lähes kaikkiin suuriin jokiin, mutta merkittävimmät tulvat syntyvät Lapin alueella. Tuhoisimpia tulvia on ollut Kemijoella ja Ounasjoella. Ounasjoen tulvista pahin on ollut vuonna 1859, jolloin vedenkorkeus on Rovaniemen kohdalla noussut 10 metriä.

Kesäinen sään ääri-ilmiö on tietysti helle. 2000-luvulla on ollut useina vuosina yli 20 päivän mittaisia hellejaksoja, ainakin vuosina 2008, 2010, 2014 ja 2018. Myös Lappiin on osunut hellejaksoja. Vuonna 1972 on kesä-heinäkuun vaihteessa Inarissa ollut kymmenenä peräkkäisenä päivänä yli 30 asteen helteet. Kesäisiä sadevesitulvia varsinkin taajamissa tapahtuu voimakkaiden ukkoskuurojen yhteydessä, kun sadevesijärjesstelmät eivät ehdi vetää hulevesiä tarpeeksi nopeasti ja asvalttipinnat eivät läpäise vettä.

Suomen lämpöennätys 37,2 astetta on mitattu Liperissä vuonna 2010. Sama kesä on jäänyt monelle mieleen rajuilmoistaan nimeltään Asta, Veera, Lahja ja Sylvi. Omille kotikulmille osui tuo viimeksimainittu ja sen yhteydessä syöksyvirtaukset kaatoivat lähimetsästä isoja puita kuin tulitikkuja kahdestakin eri paikasta. Syöksyvirtaukset ovat Suomessa varsin tavallinen sääilmiö. Puuskarintamassa tuulen nopeus voi saavuttaa lähes tornadon tuulen voiman. Ukkoskuuropilviin liittyvät myös rakeet. Suurimmat rakeet ovat olleet pesäpallon kokoisia, mutta yleensä ne ovat kooltaan 5-10 millimetrin kokoisia.

Kuvassa tv-meteorologi Anniina Valtonen.

Trombeja ja tornadoja tavataan joskus Suomessakin, mutta enemmän muualla maailmassa, eniten Yhdysvalloissa Kalliovuorten ja Appalakkien välisellä alueella. Ilmastonmuutoksen myötä tornadokausi tulee pitenemään kummastakin päästään, keväällä sekä syksyllä. Aasian suunnalla puhutaan taifuuneista.

Syksyinen sään ääri-ilmiö on myös myrsky ja ilmastonmuutoksen myötä myrskyjen määrän ei odoteta muuttuvan, mutta niiden ennustetaan olevan entistä voimakkaampia.

Trooppisia hirmumyrskyjä ei esiinny Suomessa. Voimakkaimmat syntyvät Tyynellä valtamerellä tai Atlantin valtamerellä. Suomessa niistä käytetään nimeä pyörremyrsky. Tämä nimitys on virheellisesti annettu joskus tornadolle tai trombille, mutta Suomessa ei pyörremyrskyä ole koskaan ollut eikä tule olemaankaan.

Hirmumyrskyjä alettiin toisen maailmansodan aikaan nimetä naisten nimillä (niinpä tietysti). Nykyään nimilistat sovitaan jokaiselle vuodelle erikseen YK:n alaisen Maailman Ilmatieteen järjestön WMO:n kokouksessa. Lista alkaa A-kirjaimesta ja joka toinen nimi on naisen nimi ja joka toinen miehen nimi. Kerran käytetty nimi voidaan palauttaa listalle 12 vuoden jälkeen, jos kyseinen myrsky ei ole saanut paljon tuhoa aikaan. Pahimpien myrskyjen nimet poistetaan listalta kokonaan.

Lähde: Lea Saukkonen: Sään ääri-ilmiöt ja ilmastonmuutos, Lea Saukkonen ja Minerva Kustannus Oy 2020. Ei kaupallista yhteistyötä. Kuvien ja tekstin käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Mahdolliset kommentit pyydetään kirjoittamaan postauksen lopussa olevaan kenttään, jotta ne ovat kaikkien lukijoiden nähtävillä.