lauantai 30. marraskuuta 2019

Hämärän hyssyä, harmaan sävyjä



Miksi metsän tummuus sävelehen?
Kosk'on tummaa tunne ylpeäin.
Miksi juova päivän laskenehen?
Koska monta nuorta unta näin.
Miksi etäisien vuorten siinto?
Koska sinne oli silmän kiinto.
Miksi vanamoiden valjut lemut?
Koska päättyneet on päivän kemut.
Mutta miksi varjot virran veen?
Kosk'on mieli mulla siimekseen.


Runokirjoista kadonnut toinen säkeistö rakastetusta Eino Leinon Nocturne-runosta.


Nocturne on Eino Leinon viesti rakastetulleen, tulevalle vaimolleen Freya Schoulzille. Se julkaistiin ensimmäisen kerran Nuori Suomi Joulualbumissa vuonna 1903.


Miksi yksi säkeistö, keskimmäinen, on jätetty sittemmin pois? 

Antoiko vaimo vinkin runon lyhentämiseen? Hänellehän se oli osoitettu. Pitikö Eino Leino keskimmäistä säkeistöä tyyliltään erilaisena muihin säkeistöihin nähden?  Onko lyhyempi versio näyttänyt kauniimmalta runokirjan sivulla? Tuumiko hän, että lyhyemmästä värssy kauniimpi. Emme saa oikeata vastausta luultavimmin koskaan. Vain arvailuja. 


Yksinään säkeistö aikaansaa minulle mielikuvan synkkyydestä, jopa syksystä, marraskuun matalapaineesta, sumun hunnuttamasta maisemasta, vaikka se kesäaikaan sijoittuukin. Muidenkin säkeistöjen välittämä alakuloisuus, vaikka rakkausruno onkin kyseessä, iskee tässä säkeistössä melankolian koko kirjolla, harmaan kaikilla sävyillä - kävikö näin Leinollekin?


Eino Leinon tuotanto on laaja. Hän toimi myös lehtimiehenä, romaani- ja näytelmäkirjailijana, suomentajana. Sanankäyttäjä ja tunnelmien sanoittaja vailla vertaa. Kansalliskirjailijamme,  joka tuskin jättää ketään kylmäksi. Tälläkään Nocturne-runon kadonneella säkeistöllä.

Kuvitin säkeistöstä minulle välittyneen tunnelman marraskuisella kävelylenkilläni metsän viertä kulkevalla mökkitiellä.

Ah, kuinka kauniina loisti lyhty, kun saavuin takaisin tutun tuvan pihamaalle.




























Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

perjantai 29. marraskuuta 2019

Asuntokauppapainajainen





Me kaikki näemme unia. Toiset meistä eivät muista aamulla yöllisiä seikkailujaan, toiset muistavat ne hyvinkin tarkasti ja jotkut pitävät unistaan päiväkirjaa. Kun lakkaamme näkemästä unia, on mielemme kuulemani mukaan jollain tapaa vaurioitunut, skitsofrenia tai muu harhoja aiheuttava mielen sairaus on asettunut asumaan aivoihimme, ja silloin valveillaolo on yhtä harhaa, unennäköä koko elämä. Muistan tämän "viisauden" kouluajoilta, josko siinä on edes perää? Joskus nuorempana pelkäsin, että muutamien untanäkemättömien öiden jälkeen olisin sairastumassa. Kaikenlaista sitä jääkin taakaksi mieleen.


Unia on kautta aikain yritetty tulkita. Unien symboliikkaa ja unien antamia vihjeitä tulevaisuudesta, enneunia. Unien maailma on mielenkiintoinen ja unet itsessään ovat mielenkiintoisia. Unia ja niiden aiheita tulee ja menee. Jotkut unet toistuvat miltei samalla kaavalla. Ne herättävät pohtimaan, mistä oikein on kyse.




Nymma kertoi taannoin toistuvista unistaan, joista yksi toistuu itsellänikin. Kauhujen asuntokaupat.


Unessa olemme myyneet nykyisen kotimme ja ostaneet tilalle jonkin aivan järisyttävän kamalan luukun. Pohdin unessani järkyttyneenä, miten ihmeessä näin on päässyt käymään. Olen kauhuissani, jos emme enää pääsee takaisin vanhaan kotiimme ja  yritän ratkaista miten asuntokaupat voisi perua.


Uni on todella ahdistava ja mahdollisesti liittyy johonkin sen hetkiseen muuhun ahdistavaan tilanteeseen. Onhan koti rauhan ja hyvinvoinnin tyyssija, ja jos jotakin ikävää tai järistyttävää itsestä riippumatonta on tapahtumassa, järkyttää se perusturvaa, joka unessa ehkä näyttäytyy kotina ja sen menettämisenä. Tämä on oma tulkintani.


Kurkkasin Suomen Mielenterveys Ry:n sivustoa ja löysin artikkelin aiheesta. Ihan alkuun artikkelissa todetaan, että me emme tiedä, mitä unien sisällöt merkitsevät eikä tiede pysty niitä selittämään. On olemassa vain erilaisia teorioita.


Unet saattavat olla yönaikaista valmistautumista mahdollisiin uhkatilanteisiin. Ne saattavat olla vain satunnaista kuvalähetystä aivoissa. Tai pävän tapahtumien käsittely jatkuu yöllä ja niihin sekoittuu aiempia tapahtumia ilman todellisuusperää.




Suomen Mielenterveys Ry:n mielestä unia voisi täten tulkita vain leikkimielisesti.


Antiikin Kreikassa filosofit Platon ja Aristoteles tulkitsivat unia. Kuuluisin unien tulkitsija lienee psykoanalyysin perustaja Sigmund Freud. Hän piti unia väylänä tiedostamattomaan mieleemme.


Tieteen Kuvalehden artikkelin mukaan tiede on tutkinut unimaailmaa aivojen kuvantamisella ja fyysisillä kokeilla. Näiden tuloksena on syntynyt uudenlaista käsitystä unista. Unemme näyttävät kertovan millaisia ominaisuuksia ja kykyjä meillä on.


Tutkimuksen mukaan paljon unia näkevien on helppo oppia uusia asioita. Unet vahvistavat taitomuistiksi kutsuttua muistin osaa. Tähän aivojen osioon tallentuvat esimerkiksi pyörällä ajamisen taito tai jonkin instrumentin soittotaito. Asioita, jotka kerran opittuaan osaa hamaan loppuun asti. 


Tunteita käsitellään unissa. Mitä useammin, sen parempi. Nukkuessa voi unissaan käsitellä pois ikäviä asioita eivätkä ne tällöin käsiteltyinä hallitse valveilla olon aikaa niin paljon.


Paljon unia näkevät ovat tavallista luovempia. Unen aikana syntyy uusia mielleyhtymiä, joista taas kumpuaa uusia ideoita tai ratkaisuja. Monet keksijät ovat saaneet loistoideansa nukkuessaan.


Tavallisimmissa huoli- ja stressiunissa uneksitaan pakenemista, putoamisesta, eksymisestä, myöhästymisestä, hampaiden menettämisestä, seksin harrastamisesta (what?), lentämisestä tai alastomana olemista julkisella paikalla. Lue lisää linkistä:  https://tieku.fi/ihminen/aivot/unien-tulkinta-tiede-muuttaa-perinteista-unien-tulkintaa


Mutta se kodin myyminen? Ja toistuva uni siitä. Sivustolla  https://www.voice.fi/terveys-ja-hyvinvointi/a-143898  on avattu tulkinnat kymmenestä eri unen kohteesta. Yksi niistä on talo, joka sivuston mukaan symbolisoi unennäkijää itseään. Millaisia huoneita talossa on ja minkälainen tunnelma siellä vallitsee. Talon piha ja ulkoasu merkitsisi sitä, millaisena näet itsesi ja miten muut sinut näkevät. Talo unessa symbolisoi myös turvallisuudentunnetta ja sitä, kuinka turvalliseksi olosi koet.


Noidankoto-blogissa http://noidankoto.blogspot.com/p/unikirja.html on tulkintoja erilaisille unen  kohteille. Talo unissa symbolisoisi kotia ja perhettä. Jos unessa myyt kotisi, se tarkoittaisi jotakin ikävää tapahtuvan itsellesi. Jos ostat uuden kodin, tietäisi se harmia perheellesi. Jaa-a, mitäpä tästä nyt kostui muuta kuin pahaa mieltä, kun uni itsessäänkin on niin ahdistava. Uskoisin ennemminkin, että edellä pohtimani elämän ahdistava tilanne näyttäytyy unessa perusturvan järkkymisenä, joka unessa esiintyy kodin ja sen menettämisen muodossa.


Nymma pohti samaisia uniasioita aikaisemmin postauksessaan:


https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/08/unelmien-erikoiset-talokaupat.html



Hauska tai vähemmän hauska asia minusta on, että meillä on Nymman kanssa yksi samankaltainen toistuva uni. Nymma on lakannut uneksimasta talokaupoista kerrottuaan niistä. Toivottavasti minäkin, kun nyt pohdin asiaa kunnolla ja avauduin siitä täällä blogissa. Aika näyttää, miten käy.





Kuvat. Pixabay

Ei kaupallista tai muuta yhteistyötä jutussa mainittujen tahojen kanssa / Erikoiset Asiantuntijat.

torstai 28. marraskuuta 2019

Minimalismi


Kysyin Googlelta, kun satuin lukemaan minimalismista toisesta blogista. Mitä se oikeastaan on?

Ensimmäinen Googlen vastaus oli, että kyseessä on abstraktin taiteen suuntaus. Myös Wikipedia antaa vastaukseksi, että minimalismi on abstraktin taiteen suuntaus muun muassa kuvataiteessa, muotoilussa, arkkitehtuurissa, musiikissa ja elokuvassa, jossa pyritään keskittymään kaikkein olennaisimpaan ja karsimaan ilmaisu turhista rönsyistä.

Kiasman sivujen mukaan minimalismi on taidetta, joka on tehty mahdollisimman vähin keinoin. Minimalismi kuuluu syntyneen 1960-luvulla nuoren newyorkilaisen taiteilijapolven piireissä. Näihin piireihin ovat kuuluneet mm. Donald Judd, Robert Morris, Richard Serra, Frank Stella ja Dan Flavin.

https://www.guggenheim.org/artwork/1745

https://www.guggenheim.org/artwork/artist/robert-morris

https://www.guggenheim.org/artwork/21794

https://www.guggenheim.org/artwork/artist/frank-stella

https://www.guggenheim.org/artwork/artist/dan-flavin

Melko huikeita teoksia. Niistä voi sitten tykätä tai olla tykkäämättä.

Pohjoismaista muotoilua ja arkkitehtuuria on pidetty niukkuutensa ja vähäeleisyytensä takia usein minimalistisena. Suomalaisesta arkkitehtuurista tulee heti mieleen Alvar Aalto. Enpä tiedä, onko hän "virallisesti" minimalisti, mutta aika selkeää ja suoraviivaista on hänen suunnittelunsa, jos vaikka esimerkeiksi tässä yhteydessä otetaan Finlandia-talo, Stora Enson  pääkonttori, Lakeuden Risti, Ristin kirkko ja Jyväskylän työväentalo.

https://www.google.com/search?q=alvar%20aalto

Minimalistisesta sisustuksesta puhutaan myös paljon ja ohessa linkki yhteen juttuun.

https://askelterveyteen.com/luo-minimalistinen-koti-8-vinkin-avulla/amp/

Minimalismi elämäntapana viehättää Erikoista Asiantuntijaa, mutta en ole pahimmasta päästä. En halua ostaa mitään, mitä en oikeasti tarvitse. Kaiken pitää olla silti tarkoituksenmukaista ja laadukasta. Olemassa olevan tavaran karsiminen on myös tärkeää. Jos joskus jotain ostan, panostan mieluummin laatuun kuin että hankkisin mitään väliaikaista tai turhaa.

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi kaikki astiat pitäisi olla samaa kallista sarjaa tai kodintekstiilit jostain Pentikin liikkeestä ostettuja ja kaikki samaa paria. Tai vaatteet jotain tiettyä merkkiä vain sen merkin vuoksi. Ei se aina ole laadun tae. Tai viinilasit jotain Villeroy&Bochia? Kyllä se viini ja piimä tulee kumottua halvemmastakin lasista. Arkipäivänä käytettävät lautaset, lasit, mukit ja aterimet meillä ovat kaikki jollain tavalla käytettynä hankittuja. (Ei varastettuja kuitenkaan 😁.) Ainoastaan jos vieraita tulee syömään tai kahville, kaivan Arabian Arctica-sarjan astiat esiin.

Entiseltä työpaikalta lopetettiin työpaikkaruokala ja kaikki astiat myytiin henkilökunnalle. Sitä edellisessä työpisteessä koko putiikki muuttui R-kioskiksi ja silloinkin astiat myytiin henkilökunnalle. Sama tapahtui vielä yhdessä kolmannessakin paikassa. Sitä perua meillä on lautasia, laseja ja muita keittiövälineitä. Osan olen ostanut kirpputorilta. Sieltä saa oikein hyviä mukeja, joskus ihan uusiakin. Jos ostaa kirpputorilta vaikka reikäkauhan, on käytön kannalta ihan sama, onko se ostettu kirpputorilta parilla eurolla vai uutena Prismasta ja uhrattu siihen kymmenkertainen määrä euroja.

Kirpputorilta ovat peräisin myös huushollimme lakanat, tyynyliinat, keittiöpyyhkeet ja kaikki ovat eri paria. Mitä sitten?  Miksi käsipyyhkeiden pitäisi olla Marimekkoa? Yhtä hyvin kädet saa kuivaksi johonkin muuhunkin laadukkaaseen pyyhkeeseen. Käytöstä poistetut (rikki menneet) pussilakanat ja aluslakanat vien usein vielä löytöeläintalolle, jossa ne saavat  "uuden elämän" eläinten makuualustojen suojana.

Ohessa linkki toiseen blogiin, jossa juttua kirppistelystä:
https://helenaeinax.blogspot.com/2019/12/miten-valita-sopivia-vaatteita-kirpparilla.html?m=1

Ohessa linkit Erikoisten Asiantuntijoiden samaa aihetta käsitteleviin aikaisempiin juttuihin.

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/09/ala-osta-mitaan-tarpeetonta-vuosi.html

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/08/beessit-aluspoksyt-ja-muuta-noloa.html

Ei kaupallista yhteistyötä tekstissä mainittujen tuotteiden, liikeyritysten, taidemuseon ja Erikoisten Asiantuntijoiden välillä.

Kuvat: Pixabay






keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Anteeks ihan kaikesta!





Erikoiset Asiantuntijat pitivät kriisipalaverin whatsappin välityksellä ja pohtivat, mitä kaikkea pitää kieltää, ettei kukaan vaan pahoittaisi mieltään lisää tai ettei kenenkään henkinen kehitys tai herkkä mieli joutuisi väärille raiteille.

No ihan ensimmäisenä täytyy välittömästi kieltää karjalanpiirakka. Siitähän voi tulla kaikenlaisia mielleyhtymiä muotoineen ja rypytyksineen. Ja on varmaan tullutkin. Ja vielä tuo Karjala-sanakin. Sen kanssa täytyy olla varovainen ja säilyttää sopiva itäkumara, ettei vaan Vlade pahoita mieltään. Kaikkien karjalaismummojen pitää nyt pyytää anteeksi. Niidenkin puolesta, jotka ovat jo siirtyneet parempien pulikoiden varteen.

Ja entäs nakit ja nakkisämpylät ynnä muut hot dogit! Pois ne torikahviloiden vitriinistä heti! Terveystarkastajat töihin! Paikallisen torikahvilan suosikkituote on "Reissumies munalla". Itsekin joskus nauttinut sellaisesta iltapäiväkahvilla. Torilla kuiskitaan, että joku on joskus ahdistellut nuorta torikahvilamyyjää kysymällä, että saisiko sen reissumiehen ISOLLA munalla?

Pysytään vieläkin ruoka-asioissa. Edellä mainittu piirakka-sana täytyy korvata jollakin muulla, Hallituksen tulee asettaa työryhmä miettimään ratkaisua asiaan. Saman työryhmän listalle tulee sisällyttää myös, miten korvataan sana torttu. Jatkossa ei saa enää julkaista minkäänlaisia leivontaohjeita, joissa on sana torttu ja varsinkin "kostutettu torttu".

No entäs kaikki ne kirkkoveneet, jotka lojuvat tuolla jossain taivasalla käyttämättöminä? Ja varsinkin ne, joilla joku vielä ilkeää soutaakin? Mokomalla värkillä! (Värkillä... anteeks!) Pois silmistä, pois mielestä. Kirkkovenesoututapahtumat on peruttava heti ja puolimädäntyneet kirkkoveneet tulee polttaa roviolla. Jos haluat säilyttää muistona ja vielä pelastaa omasi, sulje se pikaisesti jonnekin lukkojen taakse. Niin ja onhan siinä vielä tuo kirkko-sanakin! Pöyristyttävää!

Koulujen "käsityön" opetus tulee lopettaa kokonaan. Tai keksiä oppiaineelle joku muu nimi. Kyllä onkin julkeaa opettaa isänmaamme toivoille tällaisia asioita jo ekaluokalta lähtien. Miksei tähän ole aikaisemmin puututtu? Käsityölehdet on nimettävä uudestaan. Suuri Käsityölehti - kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin. Sanoma Oy:n täytyy pyytää anteeksi tätä.

Ja lopuksi käsi sydämelle. Onko tullut lapsena tai jopa myöhemmin pelattua Mustaa Pekkaa? Tuliko syötyä neekerinpusuja? Entäs oletko leikkinyt pihalla "Kuka pelkää mustaa miestä?" Ethän vain ole erehtynyt tiernapoikia esittämään? Pidettiinkö koulusi joulujuhlat kirkossa? Laulettiinko kevätjuhlassa Suvivirsi? Osallistuitko tällaiseen syrjivään käytökseen? Pyydä anteeksi. Ihan kaikesta.

Kuvat: Pixabay ja Erikoiset Asiantuntijat

Erikoisilla Asiantuntijoilla ei ole kaupallista yhteistyötä minkään tekstissä tai kuvissa esiintyvän tuotteen tai toimijan kanssa.

Erikoiset asiantuntijat eivät halua julkaisullaan loukata ketään tai mitään. Pyydämme anteeksi jo etukäteen kaikkea mennyttä ja tulevaa.

Joku tolkku



Ei saa ostaa, mutta pitäisi kuluttaa.
Ei saa syrjiä, mutta ei voi suosiakaan.
Ei saa osoittaa, mutta ei voi jättää huomiotta.
Ei saa olla näin, pitää olla noin.
Ei saa, vaikka kuinka haluaa.

Pitää kierrättää, säästää, välttää päästöjä.
Pitää säästää vettä.
Pitää säästää ilmaa.
Pitää, täytyy, niin ja näin. 
Pitää vaikka mitä ja juurikin sitä.

Älä osta uutta, kierrätä. 
Älä säästä, muista kuluttaa.
Älä tuhlaa, vaan säästä.
Älä jauha samaa, mene eteenpäin.
Älä sitä, älä tätä.

Niin tai näin, aina menee väärin päin.

Ei saa käyttää fossiilisia polttoaineita, mutta ei saa polttaa puutakaan.

Pitää syödä vegaanista, mutta lihannäköisenä ja -makuisena.

Pitää avartaa maailmankuvaa, mutta ei saa matkustaa.


Äläkä missään tapauksessa elä niin kuin hyvältä tuntuu, se on väärin.
Kuinka ihmeessä kukaan osaa enää elää oikein. Mitä ylipäätään on se oikea? Jos eivät aikuisetkaan tiedä, niin kuinka lapsemmekaan.


Kuva: Pixabay

maanantai 25. marraskuuta 2019

Kulku laulajan matkassa



Tämä ei ole tarina laulaja Jari Sillanpäästä eikä arvio hänen Ihmisen kulku -konserttikiertueestaan, vaan kuvaus artistin ja ihailijan kohtaamisesta pienen tauon jälkeen.

Jari Sillanpää vetäisi terän kaikilta epäilyksiltäni heti ensimmäisellä laulullaan, kiertueen nimikappaleella. Kulku ihmisen -kappale osui heti suoraan kuulijan sydämeen. Se pursusi kiitollisuutta saada olla taas sillä paikalla, esiintymässä lavalla, antamassa laulun lahjan soida.

Ja se laulu soi, tunteella ja palolla. Jälleen kerran. Jari is back! Valovoimainen ja karismaattinen Jari is back!


Kappaleet oli valittu uran koko aikajanalta ja niistä oli tehty uusia sovituksia. Esimerkiksi Pariisi-Helsinki -kappale soi kauniimmin ja humoristisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Letkeästi löntystelevä savunhuuruinen, jopa edithpiafmainen esitys antoi tilaa Jarin laulutaidoille. Ääni oli lämmennyt sopivasti ja ylsi kaikkiin pitkiin vetoihin, samoin kuin ennen encorea esitetty Granada.

Kuulija iloitsi. Katsoi sitä laulajaa, joka uransa alussa pyrki eteenpäin povitaskussaan lahjana saatu lauluääni, palo ja into, rakkaus musiikkiin. "Älä enää irrota otettasi, hae hyvä olo tästä" – toivoisin pääseväni sanomaan tämän laulajalle itselleen.


Anna Erikssonin Jarille tekemä kappale Oon kuka oon asetti menneet historiaan ja antoi tulevaisuudelle luvan tulla. Toivottavasti Jarin tulevat vuodet ovat täynnä laulun iloa.

Oon kuka oon -kappaleen lyriikat soivat sävelittäkin kauniina. Kaikki on tullut koettua, ihan niinkuin laulussakin.

Laulanut olen kuin viimeistä kertaa ja itkuni sulkenut pois.
Nauranut niinkuin ei riemulla ääriä ois.
Pettänyt olen ja antanut kaiken, saanut ja menettänyt.
Pahankin hyväksi monesti selittänyt.
Ja se kaikki on totta, se kaikki on tässä valona, varjona, jälkenä syvällä mun sydämessä.
Oon kuka oon,teen mitä teen.
Pystyn nii vihaan kuin rakkauteen.
En valmiita reittejä kulje vain koska sen pitäisi olla niin.
Oon kuka oon, teen mitä teen, tyydy en ikinä puolikkaaseen.
En ketään mä syliini sulje vain koska sen pitäisi olla niin, olla niin.
Katsonut olen kun elämännälkä on kasvoilta kuivunut pois.
Jo rajani tunnen kun viisasta lähteä ois.
Tärkeiden kanssa oon viiniä juonut ja turhaksi todennut sen.
He käänsivät selän kun sielua antanut en.
Ja se kaikki on totta, se kaikki on tässä valona, varjona, jälkenä syvällä mun sydämessä.
Oon kuka oon, teen mitä teen
Pystyn niin vihaan kuin rakkauteen 
En valmiita reittejä kulje vain koska sen pitäisi olla niin, olla niin.



Jarin vilpittömyys omaan tekemiseen, itseironia, sympaattisuus, laulutaidot sytyttivät jälleen kerran fanin liekkeihin. Joku saattaisi kysyä, eikö viimeaikaiset hörhöilyt himmentäneet tähden kiiltoa. Näin ei käynyt ainakaan itselleni. Enemmän ne herättivät myötätuntoa selvästikin herkkää ihmistä kohtaan.
Eikö ystävän (ja fanin) tärkein tehtävä ole seistä rinnalla myös vaikeina aikoina.
Jotain samaa näin ilokseni lavalla tänään, kuin tässä vanhassa taltioinnissa Katri-Helenan kanssa. Tuon iloisesti velmuilevan Jarin. Tämä Onni-kappale kuultiin myös konsertissa.






Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat






sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Viides teoria








Tähdet ja Avaruus -lehti 6/2019 esittelee neljä teoriaa maailmankaikkeuden synnystä. Artikkelissa pohditaan lisäksi ajan käsitettä. Se onkin ollut kautta aikojen vaikein asia määriteltäväksi eikä ajan olemukselle ole olemassa yhtä ainutta vedenpitävää teoriaa. Tutkijoilla ei edelleenkään ole yksimielisyyttä ajan alkuperästä. Ilmestyikö aika alkuräjähdyksessä. Vai onko aikajanoja useampi rinnakkaisissa multiversumeissa. Tänään tiedämme, että universumimme syntyi 13,8 miljardia vuotta sitten, Mutta miten siihen alkuun päädyttiin.


Ihmisen ymmärryksessä asioilla on alku ja loppu. Mutta mitä on ennen alkua ja mitä lopun jälkeen. Pohdin tätä maalaisjärjelläni tieteellisestä näkökulmasta. Mutta minun pohdintani ei sulje pois uskonnollistakaan näkökulmaa, koska mielestäni ne voivat olla mahdollisia yhtäaikaa. Se, että Jumala loi ei tarkoita sitä, että alkuräjähdystä ei olisi ollut. Tai toisin päin.

Olen kuullut sanottavan, että siihen mihin ihmisen ymmärrys loppuu, otetaan Jumala tai tutkimaton tilalle "paikkaamaan" tietämättömyyttämme. Ihan oikein. Kunnes tiedämme enemmän.


Neljä alussa mainittua teoriaa ovat seuraavanlaiset.


1) Supistuva ja laajeneva maailmankaikkeus, jolla ei ole alkua eikä loppua.Erikoisen Asiantuntijan mielessä se on kuin pötkössä olevat pulleat nakit, joissa nakin päät ovat kohtia, joissa maailmankaikkeus supistuu kohti loppuaan ja seuraavassa taas pullahtaa uuteen elämään. Elämän helmi- (nakki-) nauha. Aikakäsitettä ei tarvitse ratkaista ennen ja jälkeen -tilanteessa, koska sitä ei tässä vaihtoehdossa ole. Yksi sykkivä maailmankaikkeus ja aika sen sisällä.




2) Ennen alkuräjähdystä ei ollut mitään. Ja oliko edes alkuräjähdystä. Vuonna 2018 menehtynyt Stephen Hawking tutki vuosikymmenten ajan tätä vaihtoehtoa. Aika ei ulotu alkuräjähdystä kauemmas. Maailmankaikkeudella ja ajalla oli siis tämän teorian mukaan alkunsa, yksi alkupiste - singulariteetti. Hawkingin mukaan, jos lähdettäisiin pikakelauksella takaisinpäin, kohti singulariteettia, maailmankaikkeus kutistuisi kutistumistaan kohti olemattomuutta, mutta ei koskaan häviäisi. Mitään tyhjästä syntymistä ei siis olisikaan tapahtunut, vaikka ihmisen näkökulmasta se niin näyttäytyykin. Kaikki oli jo silloin mitä on nytkin. Huh - vaikea hahmottaa!



3) Universumi universumien joukossa. Joukko tutkijoita uskoo, että oman universumimme ulkopuolella on multiversumi, rinnakkaisten maailmankaikkeuksien joukko. Multiversumi synnyttää uusia universumeja, joiden aika alkaa kulkea oman alkuräjähdyksen hetkellä. Näiden muiden maailmankaikkeuksien luonnonlait ja ulottuvuudet luultavimmin poikkeavat omastamme kaikilla mahdollisilla tavoilla. Aika on kuitenkin olemassa kaikkialla samanlaisena. Aika itsessään ei kulje mihinkään. Tämä hetki jää tähän ja tuossa odottaa jo seuraava. Multiversumissa menneen ja tulevan eroa ei pysty erottamaan. Ajan hahmottaa muiden määreiden avulla, kuten esimerkiksi valon kulkeman matkan avulla. Aika "vain" on. Kun multiversumissa syntyy alkuräjähdyksen kautta uusi universumi, alkaa paikallinen ajan kuluminen tässä uudessa maailmankaikkeudessa. Synnyttäneessä multiversumissa käy kello edelleen omaa aikaansa. Aika on siis eear (ei ennen alkuräjähdystä)  ja jar (jälkeen alkuräjähdyksen). Tämän keksin itse edellisen teorian perusteella,



4) Kaksisuuntaisen ajan teoria. Kuten edellä mainitsin, aika on pohdituttanut ihmiskuntaa kautta aikain. Myös ajan kääntämisen mahdollisuus. Voisi kello käydä taaksepäin? Missä? Ja millä tavalla? Tutkijat ovat tuoneet esille teorian, jossa multiversumi koostuisi kaikkeuksista ja joista osassa aika saattaisi kulkea vastakkaiseen suuntaan kuin meidän universumissamme. Multiversumien alkuräjähdyksestä alkaen ajan nuoli olisikin osoittanut ajallisesti sekä eteen- että taaksepäin. Alkuräjähdyksestä olisi syntynyt universumeja pareittain, joiden aika olisikin alkanut kulkea eri suuntiin ikäänkuin peilikuvina. Oman universumimme peilikuvauniversumi näyttäytyisi meille hyvin kaukaisena menneisyytenä. Luonnonlait olisivat keskenään samanlaiset, mutta muutoin peilikuvauniversumi olisi ominaisuuksiltaan käänteinen omaamme nähden. Peilikuvauniversumin koostumus voisi olla antimateriaa oman materiamme sijaan. Peilikuvauniversumissa elävä "henkilö" ei kuitenkaan eläisi elämäänsä takaperin, syntyisi vanhana ja kuolisi vauvana, vaan henkilön henkilökohtainen ajan kokemus olisi "oikean suuntainen", kehdosta hautaan. Se vain näyttäytyisi vastakkaisen universumin henkilölle tällaisena, peilikuvana, kun erkaudumme toisistamme ikäänkuin historiaamme kohti. Voisiko deja vú -tuntemukset selittyä tämän teorian avulla - tuli vain mieleen? Jos peilikuvauniversumissa eläisikin jokaisen universumimme olennon oma peilikuvahahmo? Huima ajatus!



5) Mitä jos tämä kaikki onkin vain osa jotakin huikeaa ihmiskoetta. Tai universumikoetta. Tai vaikka mitä. Jos oma Maamme, planeettajärjestelmämme, Linnunratamme, universumimme, multiversumi ovatkin jonkin eliölajin pelikenttä. Olisimmekin kuin legopalikat. Koelaboratorio. Jossa oma Maamme olisi yhden pelaajan koemaailma ja hän kisailisi toisia pelaajia vastaan, joilla olisi omat koeplaneettansa. Merkuriuksen ja Venuksen asukit olisivat jo menehtyneet epäonnistuneiden kokeilujen  ja tutkimusten johdosta. Mars olisi autioitunut vastikää ja aurinkokuntamme kaasuplaneetoille elämää vasta kehitettäisiin. Puhumattakaan muiden galaksien pelikentistä. Meille Maan asukeille olisi annettu kokeen edetessä pelimerkkejä, lisää tietoa, valtaa, materiaa kehittymiseen ja vaurastumiseen. Sitten katsottaisiin, miten osaamme käyttää näitä poletteja hyväksemme. Hyväksemme vai tuhoksemme! Kun yksi planeetta tuhoutuu, alkaa uusi koe jollakin toisella "alustalla". Pelaako peliä Jumala joukkoineen vai toinen, meitä viisaampi eliölaji. Ei voi tietää.


Minua kiehtoo ajatus kaiken loputtomasta salaperäisyydestä. Ehkei ole tarkoituskaan saada kaikkea selville. Sitä perimmäistä. Olkoon se tietoon tai uskoon perustuvaa. Kuten Stephen Hawkingkin esitti teoriassaan, vaikka pakittaisimme kohti alkuräjähdystä, emme koskaan pääsisi aikaan ennen sitä, koska sitä ei ole. Tai EAn jatkoteoria: ymmärryksemme ei vielä riitä sen käsittelemiseen. Ihminen ponnistelee kohti kaiken tietämistä. Olemme ikäänkuin saavuttamaillasimme sen, mutta koko ajan se karkaa käsiemme ulottuvilta. Ehkä sen pitää olla niin. Että etsimme loputtomasti. Ei tule valmista. Ja se pitää meidät liikkeessä, kuten universumikin tekee.

Tekstin pohjana on Tähdet ja Avaruus -lehden (06/2019) Laura Koposen artikkeli Ennen alkua.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixapay

Ei kaupallista yhteistyötä jutussa mainittujen tahojen kanssa.

lauantai 23. marraskuuta 2019

Maksaa Eino Leinon tapaan


Tämä resepti on apinoitu ravintola Kappelin ruokalistalta joskus vuosia sitten. Erikoiset Asiantuntijat eivät ole mitään yltiöpäisiä maksaruokien ystäviä. Nytte ei syö ollenkaan, Nymma syö joskus, kun sille päälle sattuu. Yksi luetuimmista postauksistamme on tämän jutun lopussa, Elli-mummo ja muisto maksasta.

Tähän ruokaan laitetaan:

Naudan maksaviipaleita n. 200g ruokailijaa kohti
Sipulia
Valkosipulia
Voita paistamiseen
Valkopippuria
Suolaa

Lisäkkeeksi perunamuusia, puolukkasurvosta ja maustekurkkua. Viimeksi mainittu puuttuu ylläolevasta kuvasta. Puolukkasurvoksessa saa olla vähän sokeria.

Maksaviipaleet paistetaan pannulla kypsiksi voissa. Raaka puoli saa pintaansa mausteet. Siirrä kypsät maksat lämmön säilyttävään vuokaan odottamaan ja paista samalla pannulla voissa sipulit, jotka on viipaloitu. Tarjoa yllämainituilla lisukkeilla ja mieleiselläsi salaatilla. Vaikka joku värikäs, jossa on mukana appelsiininpaloja.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Ohessa linkki juttuun Elli-mummo ja muisto maksasta
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/07/elli-mummo-ja-muisto-maksasta-mummo.html

Mummoista puheen ollen linkki toiseenkin mummojuttuun, joka on blogimme mummotrilogian osa2.
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/06/mummo-lapsuudenkodin-naapurista.html

Kun kasvi tuli lihaksi



Lähikaupassa maistatettiin isänpäivän aattona Poutun kehittämiä ja valmistamia kasvilihapullia. Lihaton lihapulla? Lihaton, gluteeniton, soijaton, maidoton ja niin ollen myös laktoositon. Siis kaiketon. Mutta silti muka lihapulla??

Maistoin. Yllättävän hyvänmakuista ja suutuntumakin oli mainio. Jos olisin ollut sokkotestissä, en olisi osannut erottaa tätä lihapullasta.

Kenen intressissä on kehittää vegaanisista eineksistä ja ruoista kaikilla aisteilla mahdollisimman paljon lihaa muistuttavia? Pakkauksessa lukee muun muassa: "... menettämättä lihan parhaita puolia eli lihan hyvää makua. Muu (tuotenimi) tekee lihattomasta lihaisan herkullista." Kasvisruoka ei siis pärjää liharuoan maulle, siinähän se jo myönnettiin.

No entäs nämä ruokaohjelehdet, jotka sivuillaan esittelevät ruokaohjeita, joissa kasvisruoka väkisin naamioidaan näyttämään tai kuulostamaan tai maistumaan lihalta? Eihän HK:n Sinisestäkään yritetä tehdä porkkanan näköistä, väristä ja makuista. Suutari pysyköön lestissään. Oudoin esimerkki tästä on seitankinkku. Miksi se pitää nimetä possun pyllyksi?

Onneksi terveysviranomaisilla on ollut selkärankaa puuttua tähän asioiden sotkemiseen.
https://yle.fi/uutiset/3-11081649

No, niinhän se tietysti on, että ruokatehtaissa niin kuin muuallakin täytyy kehittää koko ajan uusia tuotteita, jotta pysyy markkinassa mukana. Ruokatalot ovat myös haistaneet trendien muuttumisen ja yrittävät kehittää koko ajan valmistuskustannuksiltaan edullisempia tuotteita. Bisnesvainu toimii. Tuotteista kehitetään lihan näköisiä ja makuisia, jotta A-luokan lihansyöjätkin innostuisivat niitä ostamaan. Teen lihapullat mieluummin itse oikeasta jauhelihasta, kotimaisesta luomusta.


Erikoiset Asiantuntijat pitävät kyllä kaikenlaisesta ruoasta. Silti liha lihana, kala kalana ja kasvis kasviksena. Syömme ja valmistamme myös vegaaniruokia. Kasvisruoka on usein myös gluteenitonta ja gluteenittomuus on keliaakikon elinehto. On hienoa, että meillä kaikilla on valinnan mahdollisuus terveydellisten syiden tai makumieltymysten mukaan tai kenellä mistäkin syystä.

Mitä mieltä sinä olet nyt esillä olevasta asiasta? Kirjoita kommenttisi alla olevaan kommenttikenttään. Kiitos etukäteen!

Edit. 24.11.2019: Lisätään Maukkaan lihapadan ohje. Tämä postaus siis puolustaa kotimaista lihantuotantoa.
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/11/kaikkien-aikojen-maukas-lihapata.html

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä tekstissä ja kuvissa mainittujen tuottajien ja tuotteiden kanssa

perjantai 22. marraskuuta 2019

Kaikkien aikojen karpalokiisseli



Erikoisten Asiantuntijoiden keittiössä valmistui tänään erästä EAn lempijälkkäriä, karpalokiisseliä. Karpalot ovat niin happamia, että kiisseli vaatii aivan hitokseen sokeria. Lisäksi kannattaa laittaa sekaan vähän suolaa, mikä vie veden maun pois.

5 dl karpaloita
1,5 l vettä
1/2 tl suolaa
5-6 dl hienoa sokeria (kokeiluun: ainakin osittain steviaa?)

2,5 dl perunajauhoja
3 dl vettä

Survo tai soseuta marjat kattilassa. Kuumenna vettä ja marjoja sen verran, että keitos kiehahtaa ja lisää suola. Sekoita perunajauhot kylmään vesitilkkaan ja sekoita kiehuvaan keittoon. Anna kuplahtaa pari kertaa. Lisää ja sekoita sokeri huolellisesti vähän jäähtyneeseen kiisseliin. Anna jäähtyä.

Perunajauhojen määrä on arvioitu tässä vähän mutu-tuntumalla. Hapan marja vaatii enemmän perunajauhoja kuin makeampi, esimerkiksi mustikka. Oikea perunajauhojen määrä selviää kokeilemalla. niin saa kiisseliin oman maun mukaisen "viskositeetin". Joku tykkää paksummasta ja toinen taas juoksevammasta. Sokerin lisäys suurusteen jälkeen tekee kiisselin vähän juosevammaksi.

Karpalot kannattaa rikkoa tilkassa kuumaa vettä ennen keittämistä vaikka muusinuijalla. Keittovaiheessa kiisseli näyttää samealta, mutta sokeri kirkastaa sen.

Muokattu 28.11.2020: mustaherukka sopii hyvin karpalon kanssa. Korvaa osa marjoista mustaherukoilla tai laita veden sekaan mustaherukkamehua. Tulee hyvä makuyhdistelmä! 

Nauti kermavaahdon kanssa tai ilman.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat, Pixabay





torstai 21. marraskuuta 2019

Kaikkien aikojen aprikoosipiirakka


Saimme lukijaltamme ohjeen aprikoosipiirakkaan, joka tänään oli Erikoisten Asiantuntijoiden koekeittiön testissä.

Ohessa linkki ohjeeseen.
https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000006276424.html?cs=email

Aprikoosin ja tuoreen rosmariinin yhdistelmä oli mielenkiintoinen. Melko hyvä yhdistelmä itse asiassa. Pitää varoa laittamasta liikaa rosmariinia. Tämä versio täytyi tehdä säilykeaprikooseista, kun kaupassa ei ollut tuoreita.

Pohjasta tekisin kyllä paksumman. Laiskan leipurin versio voisi olla se, että käyttäisi täytteessä voin ja sokerin tilalla valmista kinuskikastiketta. Tässä testiversiossa kävi niin, että pannulla paistettu voi-sokeriliemi kasteli pohjan niin, että se oli ihan läpimärkää ja vaikutti raa´alta vaikkei se sitä ollut.

Tässä pari kuvaa valmistusvaiheista ja valmiista piirakasta. Melko hyvää! Jatkoon, mutta paksummalla pohjalla. Pullataikinakin voisi sopia.


Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixabay
Ei kaupallista yhteistyötä tekstissä mainittujen tai siihen linkitettyjen tahojen kanssa

keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Lihakeskustelu



Itä-Suomen yliopiston ravitsemusterapian professori Ursula Schwab osallistuu lihakeskusteluun Uutissuomalaisen artikkelissa 20.10.2019/Ari Helminen. Artikkelissa viitataan muun muassa Helsingin yliopiston ravintoloiden päätökseen luopua naudanlihan käytöstä ensi vuoden helmikuussa.


Julkisuudessa vellova keskustelu maitotuotteiden ja naudanlihan rajoittamisesta tai kokonaan kieltämisestä harmittaa ravitsemusterapian professoria, ja ihan syystä. Miksi julkisuuteen mahtuu vain yksi näkemys ja keskustelu poukkoilee äärilaidasta toiseen, kysyy hän. Asioissa on harvoin vain yksi puoli, etenkään ravitsemuksessa ja terveydessä. Kultainen keskitie pitäisi löytää. Ihmisiä ei saisi luokitella sen mukaan, millaisia ruokavalintoja he tekevät.

Ikäihmisille maitotaloustuotteet sopivat hyvin tottumussyistä. Kasvisproteiininlähteet voisivat olla huonommin sulavia ikäihmisten elimistössä ja näin aiheuttaa vatsavaivoja. Runsas lihansyönti ei ole kenellekään hyväksi, mutta nytkin Helsingin päiväkotien ja koulujen ruokalistoilla on artikkelin mukaan vain 73 grammaa lihaa viikossa. Ilmeisesti per ruokailija. Se ei ole paljon. Marjoja, hedelmiä, kasviksia ja täysjyvätuotteita käytetään liian vähän, mutta se ei tarkoita, että liha ja maito pitäisi kieltää. Monipuolinen ruokavalio on kuitenkin tunnetusti terveyden kannalta paras ja se sisältää myös erilaisia lihatuotteita.

Kieltolinjalle ei professorin mukaan pidä lähteä, koska se tietää yleensä aina ongelmia. Jos lisättäisiin esimerkiksi palkokasvien käyttöä proteiininlähteenä, allergikot kärsisivät ja erityisruokavalioiden tarve kasvaisi, koska palkokasviallergiat ovat hyvin tavallisia. Harvempi on kuitenkaan lihalle allerginen.

Edelliset kappaleet ovat lähes suoria lainauksia edellä mainitusta artikkelista.

Liha- ja maitorajoitukset kirvoittavat lausuntoja myös poliitikoilta. Muuan kansanedustaja on todennutkin osuvasti, että kyse on ideologisesta ratkaisusta ja ilmastonmuutoksen varjolla yritetään viedä toisilta ihmisiltä oikeus syödä mitä he itse haluavat. Onneksi lihan käyttöä ravintona ei kuitenkaan liene tarkoitus kokonaan kieltää. Eihän se tietenkään onnistuisikaan. Lihan syönti ei sentään ole välittömästi terveydelle vaarallista, kuten vaikka tupakonti tai viinanjuonti, eikä niitäkään ole vielä saatu kiellettyä.




Totta on, että yksittäisten ihmisten valinnoilla on merkitystä ilmastonmuutoksen kannalta, mutta valintojen pitäisi lähteä ihmisestä itsestään, eikä muiden taholta ja toisten ihmisten ideologioiden perusteella pakottamalla. Valistusta lisäämällä ja ostokäyttäytymistä ohjaamalla voisi tähänkin asiaan vaikuttaa paremmin. Meidän A-luokan lihansyöjien tulisi kuitenkin tulla tietoisemmiksi siitä, että lihaa ostaessamme pitäisi välttää esimerkiksi brasilialaista naudanlihaa ja uusiseelantilaista lampaanlihaa. Näillä valinnoilla olisi jo yksistään merkitystä ilmastonmuutoksen ja kansantalouden kannalta. Kotimaistakin tuotetta on vielä toistaiseksi tarjolla. Jos kotimainen lihantuotanto loppuisi, häviäisi myös yksi tärkeä hiilinielu, nurmiviljely. Nurmi sitoo hiiltä ja estää vesistöjä rehevöitymästä.

Suomalaisen maidon- ja naudanlihantuotannon vainoamisen sijasta kannattaisi kaikin voimin ponnistella isompia voimia vastaan, kun asian taustalla kuitenkin on pelko ilmastonmuutoksesta. Merkittävämpiä asioita ilmastonmuutoksen kannalta ovat sademetsien tuhoaminen, laiva-, lento- ja autoliikenteen sekä teollisuuden päästöt sekä fossiilisten polttoaineiden käyttö. Valtavia ilmaston pilaajia ovat myös ympäri maailmaa riehuvat maastopalot, joita vastaan taistellaankin kaikin voimin. Ne lienevät jo ainakin osittain ilmastonmuutoksen seuraus ja pian myös sen syy.

Tasavaltamme presidentti näyttää esimerkkiä meille muille ja on julkisuudessa kertonut syövänsä lihaa vain kerran viikossa. Erikoinen Asiantuntija on ottanut tavaksi valita lounaakseen mahdollisimman usein jotain kalaruokaa. Ja jos suinkin mahdollista, lautaselle päätyy kaikkein mieluiten järvikalaa. Kalsiumia ja D-vitamiinia ei tarvitse talvellakaan syödä purkista. Pakotettuna en ruokailutottumuksiani muuta, vaan omasta tahdosta. Enkä vaadi pakkoa muiltakaan.

Mitä mieltä sinä olet lihan käytön vähentämisestä?

Seuraava tähän aiheeseen liittyvä postaus julkaistaan blogissamme 1.12.2019.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixabay