Beessit aluspöksyt ja muuta noloa jäämistöä

Nykyisin on trendikästä tehdä oma kuolinsiivouksensa ja jättää vain arvokasta ja julkaisukelpoista tavaraa perillisille. Arvokaskin saattaa olla maku- ja mieltymysasia. Kahviastiat esimerkiksi miltä tahansa vuosikymmeneltä voivat joko olla arvokkaita tai roskiskamaa. Kuvitelkaapa vaikka omaan kahvipöytään juuri nyt Arabian Uhtuaa tai Pirtti-sarjaa. Kuoleman kylmät väreet käyvät pitkin selkäpiitä pelkästä ajatuksesta.

En ole ajatellut tehdä kuolinsiivousta. Kuolla kyllä aion. Se käy väistämättä. Mutta olen jo nyt selväjärkisen kirjoissa ollessani perillisille sanonut, että mitään ei tarvitse säilyttää älkääkä riidelkö.

Rupesin sitten kumminkin miettimään, mitkä löydöt jälkipolville saattaisivat aiheuttaa turhaa mielipahaa, pettymystä, ahdistusta. Se ei haittaa mitään, jos saavat kunnon naurut. Noin niinkuin Viimeisen kerran -hengessä.

Lähdin miettimään huone kerrallaan.

Makuuhuoneesta löytyy läpällä säästetty pitsinen, persikanvärinen bodyasu haarahakasilla ja pienellä pystykauluksella 1990-luvulta. Nehän taitaa olla taas muodissakin. Mutta että lapset joutuisivat miettimään, että äitikin on tuollaiseen asuun kiemurellut ja ollut viehkona.

=> pois!

Makuuhuoneesta löytyy myös ensimmäiset imetysliivit ja raskauden jälkeistä aikaa varten hankittu keskivartaloa kiristävä alusmekko, väri beessi. Myös pulleimmilta vartalonajoilta käytössä mukavat, puuvillaiset, navan yli menevät beessit aluspöksyt, useammat.

=> pois!

Makuuhuoneessa ollaan edelleen. Ukon alusvaatekaapista löytyvät hänelle lahjana antamani satiinibokserit, punaiset sydänkuvioilla ja mustat stringit. Taka-ajatuksena ollut virkistää eloa kyseisessä huoneessa. Molemmat käyttämättöminä alkuperäisissä paketeissaan.

=> pois!

Olohuoneen kirjahyllystä löytyy kirjarivistöjen takaa nuoruudenhankintoja Suuresta Suomalaisesta Kirjakerhosta.

Kaikki mitä olen aina halunnut tietää seksistä, mutta en ole koskaan uskaltanut kysyä -kirja

Herramunjee – meidän äiti :D

=> pois ja äkkiä, ennenkuin unohtuu!

Irti mustasukkaisuudesta – mitä hitsiä, olenko oikeasti ostanut tämän?

=> pois!

Ruotsalainen lastenkasvatusopas – ruåtsalainen, fy fan, helvete och sjutton också

=> pois!

Keittiöstä joutaa lähteä lehdistä repäistyt reseptit, joita ei ole koskaan käytetty. Varsinkin kaikkien lastenkekkereiden tarjoiluehdotukset hienoine kakkuineen ja cocktailtikku-siileineen, joita ei koskaan sitten saatu lastenjuhliin aikaiseksi. Reseptipinkan takaa löytyy myös sinne kätkemäni lehtileikkeet eroottisista aikuisten teemailtamista tarjoiluineen – mitä ihmettä päässäni on pyörinyt?

=> pois mieltä pahoittamasta!

Keittiön kaappeihin on myös varastoitunut kaikki vanhat silmälasini (poislukien kokonaan rikkoontuneet) 12-vuotiaasta saakka. Samoin kuin kaikki käytöstä poistuneet kännykät 1990-luvun lopulta asti. Niiden kuvamateriaalista ei ole mitään muistikuvaa, mutta kauhulla mietin joitakin aamuyön tunteja, jollakin nakkikioskilla sinapit poskella olen suuteloinut nykyistä miestäni ja ottanut senaikaisen selfien. Samassa kaapissa on kipollinen avaimia, joiden lukkopesä on jäänyt entisiin asuntoihin tai minne lie. Ettei vaan perillisille herää ajatuksia salahuoneista päiväkahveja varten.

=> kaikki pois!

Keittiön kaapit tuntuvat muutenkin olevan ihmeellinen romumagneetti. Vanhoja maksettuja laskuja (hyvänen aika), vanhoja verotuspäätöksiä (hyvänen aika) sekä vanhoja, käsinkirjoitettuja reseptejä e-pillereille ja muille ehkäisyvälineille. Ihan luonnollinen asia, mutta kuka sen tiedon haluaa kirjallisena? Ei kukaan.

=> pois ja äkkiä!

Kirjoituspöydän laatikosto, jossa säilytän aarteita. Äitienpäiväkortit, itseaskarrellut tai ostetut. Ne säästetään ja niitä aina katselenkin aika-ajoin. MUTTA laatikoston perällä on päiväkirjoja, kirjeitä nuoruuden ajoilta. Niin noloja ja henkilökohtaisia. Ensirakkaus ja muut ensikokemukset.

=> pois välittömästi, ennenkuin sivulliset uhrit vahingoittuvat lukemastaan!

Kylpyhuone on siitä kätevä ja helppo, että siellä ei ole mitään hävettävää. Onneksi hävitin jo aiemmin peräsuolen tyhjennystarpeiston, joka tuli hankittua paastoinnoissani. Muuta intiimirekvisiittaa ei keski-iän ylittäneellä jemmassa olekaan, kun ei ole vielä tullut tarvetta sorsille eikä Tenoille.

Eteisestä sen sijaan löytyy komeron perukoilta iltalaukkuja, joiden sivutaskuista saattaa löytyä baarikuitteja, pääsylippuja ja taksitositteita. Ne jätetään – on äitikin joskus ELÄNYT! Ja siitä on todistusaineistoakin.

Juttelin taannoin aiheesta erään kaverini kanssa. Hän olikin trendikkäästi suorittanut kuolinsiivousta. Siinä sitten vaihtui puheenaiheet, mutta kuinka ollakaan – kaverini palasi vielä kuolinsiivoukseen ja vannotti, että tätä sitten et kerro kellekään. En tietenkään, mitä nyt vain blogiin kirjoitan kaikelle kansalle luettavaksi. No, juttu meni kertoman mukaan näin ja luvan kanssa tämän nyt kerron.

Kaverini oli etelänmatkallaan innostunut hankkimaan semmoisen aikuisten lelun. Kerrankos sitä tuliaisia tuodaan, joille ei sitten kotimaassa pidemmän päälle käyttöä löydykään. Oli kuitenkin silloista puolisoaan vannottanut: ”Sitten, jos kuolen ennen sinua, niin ensimmäinen hommasi on hankkiutua tästä vehkeestä eroon.” Ei kuitenkaan kaveri kestänyt ajatusta, että puoliso unohtaisi tämän ohjeistuksen ja kapine jäisi perikunnan riesaksi ja ihmeteltäväksi. Tulisi vielä pahimmassa (tai parhaimmassa) tapauksessa riitaa, kuka sen saa tai kelle se jää.

Kierrätysintoisena ihmisenä kaverini päätti sitten lopulta laittaa kalun kiertoon ja vei sen itse paikalliselle hyväntekeväisyyskirpputorille myytäväksi. Härpäke tekee siis nyt hyvää monellakin eri tavalla joillekin toisille ihmisille.

Yhdessä sitten vielä mietittiin, että mitähän ne kirpputorin työntekijät ovat pohtineet lahjoituskapineen saatuaan. Oliko nolostuttanut vai oliko työpäivän jälkeen pistäydytty liikkeen puolella omilla ostoksilla. Tiedä häntä, mutta ihan normaali hyödykehän se on sekin ja oiva apuväline, jos ei ole ”tuoretta” tarjolla ja vaikka olisikin.

Kuolinsiivouksen tärkeys tuli itselle selväksi oman kaappien tonkimisen ja kaverin kokemuksen kautta. Perillisille ei saa paljastaa sitä kaikkein syvintään - seksuaalisuuttaan. Voisivat kovin ahdistua, jos oma äiti haudan takaa näyttäytyisi jonain muuna kuin madonnamaisena äitihahmona.