Hämärän hyssyä, harmaan sävyjä

Miksi metsän tummuus sävelehen?

Kosk'on tummaa tunne ylpeäin.

Miksi juova päivän laskenehen?

Koska monta nuorta unta näin.

Miksi etäisien vuorten siinto?

Koska sinne oli silmän kiinto.

Miksi vanamoiden valjut lemut?

Koska päättyneet on päivän kemut.

Mutta miksi varjot virran veen?

Kosk'on mieli mulla siimekseen.

Runokirjoista kadonnut toinen säkeistö rakastetusta Eino Leinon Nocturne-runosta.

Nocturne on Eino Leinon viesti rakastetulleen, tulevalle vaimolleen Freya Schoulzille. Se julkaistiin ensimmäisen kerran Nuori Suomi Joulualbumissa vuonna 1903.

Miksi yksi säkeistö, keskimmäinen, on jätetty sittemmin pois? 

Antoiko vaimo vinkin runon lyhentämiseen? Hänellehän se oli osoitettu. Pitikö Eino Leino keskimmäistä säkeistöä tyyliltään erilaisena muihin säkeistöihin nähden?  Onko lyhyempi versio näyttänyt kauniimmalta runokirjan sivulla? Tuumiko hän, että lyhyemmästä värssy kauniimpi. Emme saa oikeata vastausta luultavimmin koskaan. Vain arvailuja. 

Yksinään säkeistö aikaansaa minulle mielikuvan synkkyydestä, jopa syksystä, marraskuun matalapaineesta, sumun hunnuttamasta maisemasta, vaikka se kesäaikaan sijoittuukin. Muidenkin säkeistöjen välittämä alakuloisuus, vaikka rakkausruno onkin kyseessä, iskee tässä säkeistössä melankolian koko kirjolla, harmaan kaikilla sävyillä - kävikö näin Leinollekin?

Eino Leinon tuotanto on laaja. Hän toimi myös lehtimiehenä, romaani- ja näytelmäkirjailijana, suomentajana. Sanankäyttäjä ja tunnelmien sanoittaja vailla vertaa. Kansalliskirjailijamme,  joka tuskin jättää ketään kylmäksi. Tälläkään Nocturne-runon kadonneella säkeistöllä.

Kuvitin säkeistöstä minulle välittyneen tunnelman marraskuisella kävelylenkilläni metsän viertä kulkevalla mökkitiellä.

Ah, kuinka kauniina loisti lyhty, kun saavuin takaisin tutun tuvan pihamaalle.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat