Pajtim Statovci: Bolla

Tämä kyseisen kirjailijan kolmas romaani sai Finlandia-palkinnon ja on ensimmäinen, jonka tältä kirjailijalta luin. Hänen esikoisromaaninsa Kissani Jugoslavia sekä toinen Tiranan sydän päätyivät kyllä tämän kirjan jälkeen lukulistalle. Aikaisemmatkin romaanit ovat palkittuja muissa yhteyksissä.

Kirjailija on Kosovon albaani, joka on muuttanut Suomeen parivuotiaana ja on nyt kolmikymppinen kirjallisuustiedettä ja elokuvakäsikirjoittamista opiskellut filosofian maisteri.

Kirjan aihepiiri ei sinänsä ole Erikoisen Asiantuntijan lempiaiheita, enkä liputa kirjaa niiden vuoksi, mutta välillä on hyvä mennä uusille aihealueille. Monistakin yhteyksistä olemme lukeneet aikaisemmin, että kirja koskettelee muun muassa kahden miehen välistä suhdetta Kosovon sodan kynnyksellä. Mutta myös ei niin onnellista avioliittoa, maastamuuttoa, rikoksesta tuomitsemista ja karkotusta sekä entisen rakkauden etsimistä ja löytämistä. Ja mitä kaikkea sen jälkeen tapahtuikaan.

Tositapahtumiin se ei ihan suoranaisesti perustu, mutta tietenkin osittain. Kuvaukset sotaan liittyvistä tapahtumista ovat ilmeisen todentuntuisia. Niillä ei kuitenkaan millään lailla ole tarkoituskaan lukijaa kauhistuttaa. Ne pysyvät jollain tavalla hienosti vähän kuin sivulauseessa. Kirjailija kuljettaa tarinaa kauniilla ja ilmeikkäällä kielellä kevyesti eteenpäin, vaikka kyse on koko ajan raskaista asioista. Raskas on myös tarina kahden miehen suhteesta, jossa toinen on perheellinen ja vaimo odottaa esikoista. Kirjasta ei selviä, valkeniko vaimolle koskaan hänen puolisonsa suhde toiseen mieheen. Enempää ei voi juonesta paljastaa.

Kirja pitää otteessaan alusta alkaen. Luin sen puolesta välistä loppuun yhdeltä istumalta, vaikka väsymys ja alkava migreeni jyskytti päässä ja televisiossa näytettiin samaan aikaan Urheilugaalaa.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat / Jonne Räsänen, kansi Mirja Mäkilä
Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen ja muu käyttäminen on kielletty.

Mitä tapahtuu helmikuussa, osa III

Tämän postauksen tiedot ja kertomukset on enimmäkseen koottu Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto -kirjasta, joka on aivan mainio teos niille, joita perinnetieto ja -tavat kiinnostavat. Aikaisemmissa postauksissamme keskityimmekin enemmän faktatietoon, helmikuun merkittäviin päivämääriin ja maapallon liikkeisiin liittyen.

Helmikuun nimi on tullut metsään muodostuvista jäähelmistä, jotka syntyvät sydäntalven suojasään ja sitä seuraavan äkkipakkasen seurauksena. Kuun alkuun sijoittuva kynttilänpäivä on ollut menneinä vuosisatoina merkittävä kynttilöiden siunaamisen päivä. Kynttilöillä oli tärkeämpi merkitys kuin nykyään. Kynttilöiden sytyttämisellä suojeltiin rajusäällä majaansa tuulelta ja salamaniskulta. Lapsivuoteessa oleva sai suojattua pienokaisensa kaikenlaiselta pahuudelta ja myös kuoleva astui turvallisemmin ajasta iäisyyteen kynttilä kädessään. Kynttilänpäivä on Heikin ja Paavalin ohella merkkipäivä, josta ennustettiin tulevia säitä ja josta alettiin tosissaan odottaa kevättä. "Ensimmäisestä suojasta kynttilän jälkeen on yhdeksän viikkoa sulaan veteen, jäiden lähtöön."

Sipin päivä 15.2. on ollut merkittävä lähinnä sikojen ja kanojen kannalta. "Sipristä sika seinustalle, kynttilästä kukko tunkiolle." Tarkoittaa siis sitä, että noista päivämääristä alkaen nuo eläinlajit saivat etsiä ainakin osan ravinnostaan ulkoa. Suojasää on Sipin päivänä hyvän ja varhaisen kevään merkki. "Jos Sifferin päivänä kana saa rästäsalta juara, tulee hyvä vuosi." Tämä ennustaa myös suurta munamäärää.

Matin päivä 24.2. on apostoli Mattiaan mestauksen muistopäivä. Kuten aikaisemmassa postauksessa todettiin, Matin päivänä varisten elämä vilkastuu ja ne palailevat kotiseuduilleen. Matin päivään liittyy moninaisia kieltoja, joilla pyritään vaikuttamaan tulevaisuuteen ja ne juontavat ilmeisesti läheisestä laskiaisesta. Jos Matin päivänä kampasi tukkansa, se alkoi lähteä ja mureta. Jos ompeli, puri käärme ja kesällä sai pistoksia. Jos kehräsi tai käytti vyyhdinpuuta, tuli kesällä sisiliskoja tupaan tai näki paljon käärmeitä. Mattina ei saanut päivällä maata, vaan oli oltava jalkeilla, muuten itikat olivat riesana koko kesän ajan. Kaikkia pelottavia uhkauksia ei uskalla millään tähän edes kirjoittaa.

Säiden suhteen Matin päivä on kevättalven alku. Jos Matin päivänä riippui räystäässä pitkä "parta", eli pitkiä jääpuikkoja, kevät venyi sitä pidemmälle mitä pidempi parta oli. Nykyään ovat rakennusten lämpöeristykset jo sen verran parempia, ettei kovin pitkiä partoja pääse räystäille muodostumaankaan. Matin päivän tuisku tietää lämmintä kesää ja hyönteisten runsautta, jolloin kaikki kasvillisuus menestyy.

Karkauspäivä on innostanut normaalista käytännöstä poikkeaviin tekoihin ja näistä tunnetuin lienee ikiaikainen perinne, jonka mukaan naiset saavat karkauspäivänä kosia. Tänä tasavertaisuuden aikana kuulostaa aikansa eläneeltä tuokin perinne. Vähän maakunnasta riippuen naimaton nainen joutui eri ikäisenä "raatikkoon" tai "Kyöpelinvuorelle". Hämeessä ja muuallakin sinne jouduttiin jo 25-vuotiaana, jossain muualla vasta 30- tai 40-vuotiaana. Isojoen suunnalta kuuluu sellaista, että myös vanhatpojat joutuivat Kyöpelinvuorelle. Miespuolisten Kyöpeliin joutumista ei kuitenkaan tunneta kaikkialla.

Laskiaissunnuntai voi olla aikaisintaan 8. päivänä helmikuuta ja myöhäisintään 7. päivänä maaliskuuta. Tänä vuonna se on 23. päivänä helmikuuta. Laskiaiseen liittyy suuri määrä erilaisia tapoja, menoja, uskomuksia. enteitä ja määräaikaisia taikoja. Laskiainen on kansanperinteessä ollut ennen kaikkea naisten työ- ja toimialaan liittyvä päivä. Lähes kaikki silloin tehty tai tekemättä jätetty kohdistui naisten käsitöiden tai viljelystöiden raaka-aineisiin tai tuotteisiin tai karjanhoitoon. Miesten toimiin kohdistuvat uskomukset ja taiat löytyvät vastaavasti enemmänkin joulunpyhien perinteistä.

Laskiaisena saunaan piti mennä päivänvalon aikaan ja miehet ja naiset menivät sinne kilvan. Jos miehet ehtivät ensin, syntyi tulevana keväänä enemmän sonnivasikoita ja jos naiset ehtivät ensin, syntyi enemmän lehmävasikoita. Saunassa ei saanut puhua, jotta kesällä saisi olla rauhassa hyönteisiltä. Ruoka piti olla laskiaisena rasvaista ja sitä piti olla riittävästi, näin runsauden kuviteltiin riittävän koko vuodeksi. Perunan syönti oli kiellettyä, siitä tuli paiseita.

Pellavasta mainitaan aina laskiaisen perinteiden yhteydessä. Siihen liittyneet perinteet ovat alkujaan kuuluneet ikivanhaan työnjuhlaan, jolloin pellavien, villojen ja hamppujen kehrääminen langoiksi lopetettiin ja aloitettiin kankaiden kutominen, kun päivänvalo lisääntyi. Lattia piti lakaista moneen kertaan ja roskat viedä kauas, jotta pellavapelto pysyi rikkaruohoista puhtaana. Naiset pukeutuivat valkoisiin ja sukivat ahkerasti hiuksiaan, jotta pellavasta tulisi hienoa ja valkoista. Mäkeä laskiessa huudettiin "pitkiä pellavia" ja "hienoja hamppuja" ja tytöt laskivat mäkeä hiukset hajallaan samassa tarkoituksessa. Mitä pitemmälle kelkka liukui, sitä pitempiä pellavia oli tulossa.

Laskiaiseen ei ole liittynyt mitään aattopäiviä eikä lopettajaisia. Saman tyyppisiä enteiden ottoja tulevalle vuodelle on laskiaiseen liittynyt kuin vuoden vaihteeseen. Laskiaisena ei ole saanut käsitellä mitään teräviä eikä äänekkäitä esineitä eikä paukutella muutenkaan mitään. Raskaita töitä ei ole myöskään laskiaisena saanut tehdä. Osa näistä tavoista ja uskomuksista on kulkeutunut meille roomalaisilta ja osa on peräisin katoliselta ajalta, kuten remuisat rekiretket, joista nykyiset karnevaalikulkueet ovat kehittyneet.

Kansainvälistä harvinaisten sairauksien päivää vietetään maailmanlaajuisesti vuosittain helmikuun viimeisenä päivänä. Tänä vuonna tuo päivä osuu siten myös karkauspäivälle. Nyt päivää vietetään jo kolmattatoista kertaa. Aiheeseen liittyvät kaikille avoimet Harvinaismessut järjestetään 29.2.2020 Helsingin Musiikkitalossa. Messujen lisäksi järjestetään myös alueellisia tapahtumia ja seminaari, johon voi osallistua verkossa. Harvinaisia sairauksia sairastavia ihmisiä on maailmassa yli 300 miljoonaa ja Suomessakin yli 300 000. Harvinaiset-verkosto jakaa tietoa ja järjestää tapahtumia harvinaissairauksiin liittyen.

Ohessa linkit aikaisempiin helmikuuta koskeviin postauksiimme

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/01/mita-tapahtuu-helmikuussa-2020.html

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/02/mita-tapahtuu-helmikuussa-2020-osa-ii.html


Lähteet:
Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto, Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu 1985
harvinaiset.fi

Kuvat: Pixabay

Tekstin ja kuvien luvaton kopioiminen on kielletty.

Kun jää sulaa ja sumu hälvenee

Kuopuksen kanssa katsottiin jouluaattoiltana kinkkua sulatellessa Netflixistä Walt Disneyn elokuva Frozen. Yllätyin, kuinka paljon pidin elokuvasta. Sen Disneyn elokuville tuttua kaavaa noudattavasta tarinasta, hienosta toteutuksesta ja siitä, että tarina kulki eteenpäin sekä kerronnalla että lauluilla.

Sankaritar-tarina, jossa käydään kuoleman porteilla, menetetään läheisiä, voitetaan vaikeudet ja rakkauden voimalla palataan elävien kirjoihin täydellä teholla. Onnellinen loppu, niinkuin lasten elokuvassa pitääkin. Mutta hetkinen vaan, en lukisikaan tätä lasten elokuvaksi, vaan nimenomaan koko perheen elokuvaksi.

Päätettiin kuopuksen kanssa elokuvan ykkösosa katsottuamme saman tien, että mennään katsomaan sopivalla hetkellä myös Frozen II.  Se kun oli tulossa ohjelmistoon heti katselupäiväämme seuraavana päivänä, 25.12. Elokuviin ehdimme nippa nappa joulun tienoilla, niukasti ennen Nuutinpäivää, 12.1.2020. Ensi-ilta oli mennyt jo ajat sitten ja sali oli edelleen lähes täysi ja näytöksiä oli kuitenkin vielä neljä sinäkin päivänä. Valitsemme katsottavaksi alkuperäisen englanninkielisen version 2D:nä.

Leffaherkuksi valitsimme sortimentin elokuvahenkisiä irtokarkkeja. Frozen II -elokuvalle olisi ollut tarjolla isompaa herkkusettiä, me lähdimme pienin eväin nauttimaan isosti elokuvasta.

Elokuvassa palattiin hetkeksi siskosten Elsan ja Annan lapsuuteen taustoittamaan tämän kertaista tarinaa. Sitten jatkettiin suunnilleen siitä, mihin edellinen elokuva loppui, mutta ihan omana tarinanaan.

Tarinan opetuksia olivat, jos niitä tarvitaan ja mielestäni kunnon tarina tarvitsee ainakin yhden, kuinka rakkaus on vahvin side ihmisten välillä ja kuinka tärkeää on korjata ja hyvittää väärät teot, vaikka ne eivät olisi omiakaan. Luonnonvoimat olivat tarinassa vahvasti mukana, sadunomaisina, mutta totuuden jyvän mukanaan kantaen. Jos teemme vääryyttä luonnolle, se näyttää mahtinsa ja jäämme toiseksi.

Visuaalisesti elokuva oli kaunis. Keski-iän ylittäneelle se ei ollut kovin räiskyvä eikä liian nopeatempoinen, vaan henkilöitä ja maisemia ehti rauhassa katsoa. Kuvien vaihtumisen hurja nopeus on joissakin uudemmissa elokuvissa ärsyttänyt ihan liikaa, tässä elokuvassa ei tullut kertaakaan sitä tunnetta.

Luonnonkappaleiden elollistaminen onnistuu Disneyn elokuvissa aina yhtä ihanasti. Oli sitten kyseessä elokuvan jo entuudestaan tuttu Olaf-lumiukko tai nyt nähty pieni lisko sekä jättimäiset kivenjärkäleet.

Tarinan innoittajana on toiminut H.C. Andersenin iki-ihana Lumikuningatar-elokuva, jonka juonta Frozen ei lainkaan jäljittele, vaan elokuva toimi ikäänkuin idean siemenenä, mielestäni.

Rudolf Koivun kuvistusta H.C. Andersenin satuun Lumikuningatar

Annan elokuvalle viihtymispisteitä 5/5. Hengästyttävä tarina piti otteessaan. Laulut olivat kauniita ja upeasti esitettyjä, erityisesti pidin Elsa-hahmon esittämästä kappaleesta Show Yourself. Myös Olaf-lumiukon esittämä When I Am Older oli hauska koreografioineen. Kokonaisuudessaan ihana satu,  aikuisellekin. En ehtinyt miettimään huomista maanantaiaamuakaan ja töihin menoa yhtään, niin hyvin viihdyin.

Haastattelin kuopusta ja hän oli täysin samoilla linjoilla. Disneyn animaatiot eivät enää ole pelkästään tai ollenkaan pikkulasten elokuvia. Ovatko koskaan olleetkaan, kun tarkemmin mietin. Mietimme myös, että toivottavasti Frozen III -elokuvaa ei tule, koska tarina päättyi hienosti nyt nähtyyn elokuvaan.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Wikipedia

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty. 

Appelsiinilohta kahdelle

500g lohta uuniin ja ripaus sitruunamehua, suolaa ja mustapippuria päälle. Yksi puoliveriappelsiini viipaloituna. Uuni 175C ja paistumaan 40 minuutiksi. Sillä aikaa voi keittää perunat. ”Kylkeen” lautaselle Creme Bonjour tilli-sitruunaa.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä kuvassa tai tekstissä näkyvien tuottajien kanssa.
Kuvien ja tekstin kopioiminen luvattomasti on kielletty.

Opettavaiset sadut

Yksi lapsuudenajan lempikirjoistani oli Hanhiemon satuaarre. Alkuperäisen teoksen nimi on The Tall Book of Nursery Tales. Nursery-sana tarkoittaa suomeksi päiväkotia, joten päättelen, että sadut ovat tarkoitettuja alle kouluikäiselle.  Minullekin näitä luettiin juuri tuon ikäisenä, mutta luin tätä paljon myös itse opittuani lukemaan. Kirjan sadut ovat kirjan mukaan painettu yksien kansien väliin vuonna 1944. Suurin osa tarinoista on peräisin Aisopoksen (n. 620-560 eaa) kynästä. Aisopos kirjoitti opettavaisia tarinoita ja puki moraaliopetuksen eläinhahmojen muotoon.

Ajatus kirjan ääreen palaamisesta lähti liikkeelle Marja 50+ eloa ja oloa -blogissa käymästäni keskustelusta saduista, jotka ovat aikanaan olleet mielestäni paljon pelottavampia kuin nykyään. 

Ennen omaa lapsuuttani, omien vanhempieni lapsuudessa ne olivat vielä pelottavampia. Muistattehan sadun pojasta, joka kieltäytyi hiusten ja kynsien leikkuusta ja muuttui Jörö-Jukaksi. Samankaltaisia tuon ajan satuja olivat muun muassa Tyttö ja tulitikut (arvannette juonen), Peukalonimijä Pekka (kuva ohessa kertoo kaiken), Juttu Jaakosta, joka tuolia keikuttaa ja Pikku-Lassi, joka ei soppaa syönyt. Pikku-Lassin kurja kohtalo kulmioituu näin hirveään lopputulokseen: ”Ja nyt hän kuivui niinkuin korsi, vain vajaan luodin mahtoi painaa: Ja viimein hänet surma sorsi, maan mullassa nyt makaa vainaa.”

Lapsia opetettiin tavoille sadun keinoin, mikä on oiva tapa nykyäänkin. Lapsen on varmasti helpompi ottaa oppi ja ojennus vastaan sadun muodossa kuin suora käsky ja komennus (en tosin aliarvioisi näidenkään tehoa). Edellä mainituissa saduissa ei loppu ole aina onnellinen, kuten saimme havaita Pikku-Lassin kohtalon osalta. Hän kuoli, kun ei syönyt - mikä on vääjäämätön lopputulos, jos heittäytyy syömättömäksi. Muistan ajat kun itsellenikin on tätä syömisasiaa väännetty ja syyllisyyden kautta yritetty saada lautasta tyhjenemään. "Kyllä Afrikan lapsi olisi iloinen saadessaan lautasellisen ruokaa." Uskotaan, uskotaan ja tuolloinkin uskoin. Mutta aikuisen lapsen lautaselle mättämä annos saattoi olla liian suuri eikä vain kaikki mahtunut mahaan. Myöhemmin, omien lasteni aikaan olikin toisenlaiset saarnat. Kun lapsi oli jo sen ikäinen, että otti itse oman annoksensa, opetettiin, että otat sen verran kuin syöt ja syöt sen minkä otit. Tässä oli edes jotakin logiikkaa.

Minun aikanani Hanhiemon satuaarteen kaikki sadut sisälsivät jonkinlaisen kasvatuksellisen opetuksen. Sadun hahmoina ovat usein eläimet, mutta myös ihmiset, joita on nimetty ominaisuuksiensa mukaan: Laiska Jaakko, Tyhmä maitotyttö ja Kolme typerystä. Näissä ihmiset saivat sadun lopuksi "ansionsa mukaan" tähän osoitettuun ominaisuutensa nähden.

Susi! Susi! -sadun opetus on tuttuakin tutumpi ja pätee hyvin tähänkin päivään. Se osoittaa valehtelun toimimattomuuden ja kohu-uutisten väljähtymisen aikaa myöten. Lammaspaimeneksi lähetetty poika huuteli aikansa kuluksi ja yksinäisyyttään kyläläiset paikalle, Riittävän monen tyhjän huutelun jälkeen kyläläiset päättelivät, että turhia reissuja tuli tehtyä. Tosi paikan tullessa vastaan he eivät enää lähteneet juoksujalkaa apuun, vaan poika-parka joutui lopuksi suden kitaan ja ihan omaan syytään. Vain lakki jäi muistoksi tapahtumista.

Tätä asiaa sivusimmekin eräässä postauksessamme taannoin: Jaxuhali ja muuta turhaa älämölöä

Hanhi, joka muni kultamunia on ahneudesta kertova satu. Ylpeydestä ja ylemmyydentunteesta Jänis ja kilpikonna, laiskuudesta sadut Kirjava kana ja Kolme pientä porsasta. Erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä H.C Andersenin Ruma ankanpoikanen, Pieni Punahilkka opettaa varovaisuudesta tuntemattomien kanssa ja Tipu Tip perättömien juorujen levittämisen aikaansaamasta paniikista. Piparkakkupoika-sadun opetus on, että tottelemattomille lapsille käy aina lopulta huonosti. Kettu ja korppi muistuttaa viekkaudesta ja turhamaisuudesta ja Leijona ja hiiri -satu hyvistä teoista ja niiden eteenpäin laittamisesta.

Yksi lempisaduistani oli Kolme karhua, joka päättyi onnellisesti. Kultakutri pääsi takaisin omaan kotiinsa ja otti opikseen, ettei enää koskaan lähde yksinään metsään eikä mene sisään vieraisiin taloihin. Siltaa ylittävät Kolme pukkia oli myös yksi mieleisimmistä, koska siinä iso auttoi pienempiään ja kaikki selvisivät sillan yli syömään maukasta ruohoa ja pienempiä pelotellut peikko veti vesiperän, kun isoin pukki pökkäsi sen veteen.

Tässä vanhassa kirjassani opettavaisten tarinoiden lisäksi huomioni kiinnittyy kauniisiin, värikkäisiin kuviin ja kirjan rauhoittavaan ja tasapainoiseen kokonaisuuteen. Härdelliä on nykyisin riittämiin joka tuutisssa eikä kaikkea tarvitsekaan tarjoilla kerralla. Kuva siellä ja toinen täällä tekstin lomassa rauhoittaa luku- ja kuunteluhetken. Yksi kirjan lempikuvistani oli Seitsemän pientä kiliä -sadun kuva, jossa kilit ovat piilossa mikä missäkin. Melkein jäi taas yksi kileistä löytymättä.

Löydätkö kaikki seitsemän kiliä?

Olemme aiemminkin pohtineet kasvatukseen liittyviä asioista:

Vapaan kasvatuksen tuloksia

Jankuttamisen jalo taito

Erikoiset Asiantuntijat ovat ihmissuhdeasioissa kokemusasiantuntijoita ja rinnalla kulkijoita.





Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Wikipedia

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.       

Älä osta yhtään sisustustavaraa -vuosi

Erikoinen Asiantuntija on kotiremonttia tehdessään (lue: teettäessään) katsellut ympärilleen ja kurkistanut kaappien perukoillekin ja todennut, että nyt riittää.

Kaapeista kun on löytynyt viime vuotisia, toissavuotisia ja sitä edeltäviltä vuosilta peräisin olevia ihania "tämäonpakkosaada" -juttuja". Ne ihastuttivat niin kovasti vain ostohetkellä ja mahdollisesti hieman sen jälkeen, että ovat päässeet unohtumaan kaappien kätköihin.

Tavarat ovat kauniita ja rakastan niitä jokaista yksitellen ja yhdessä. Mutta kun ei enää mahdu mihinkään. Tavallisesti kotona on esillä aina se yksi ja sama näyttely, joten nyt alkoi vuoden alusta ostokielto yhdellekään sisustusesineelle. Tähän lasketaan kupit, kipot, ruukut, kynttilänjalat, -tuikut ja -lyhdyt, roikkuvat, jaloillaan seisovat tai makaavat esineet, lasiset, posliiniset, puiset, keraamiset, rautaiset (ruosteella tahi ilman), metalliset, ilmavat ja painavat, seinälle ripustettavat, sisä-tai ulkokäyttöön tarkoitetut ynnä muut. Ei yhtään lisää, nada, none, ingen, njet, pas, nicht. Ja piste.

Jokin siinä tavaran hamstraamisessa on, joka koukuttaa. Siinä kai, että voi ottaa esineen käteensä, tehdä päätöksen ja ostaa, viedä kotiinsa ja omistaa. Se hetkellinen ilo, kun on mahdollista saada jotain mitä haluaa.

Moni tavara on rakas edelleen eikä pätkääkään kaduta niiden hankkiminen. Mutta tästä eteenpäin keskityn nauttimaan näistä vanhoista hankinnoista. Vaihdan kotona asetelmia ja saatanpa kysyä lähipiiriltä kiinnostaisiko jotkut aarteeni heitä ja vastatessaan kyllä, saavat tavaran saman tien matkaansa. Tämä viimeinen vaatii hieman kypsyttelyä, sillä minun on myönnettävä, että tavarasta luopuminen on vaikeaa.

Tätä kirjoittaessani ostokieltoa on kulunut seitsemän päivää ja olo on helpottunut. Myönnän, että tänään hieman harmitti,  kun perinteinen ostosreissu hyvän ystäväni kanssa paikallisen pikku putiikin joulunjälkeiseen alemyyntiin peruuntui osaltani. Mutta tämän uuden ostokieltoni kannalta se oli hyvä asia. On nimittäin niin, että näin tuoretta kieltäytyjää houkutukset olisivat saattaneet koetella liian kovasti ja repsahdus näin alkutaipaleella olisi ollut harmillinen juttu.

Pidän teitä ajan tasalla asiasta, kuinka sisääntulemattoman tavaran määrä suhteessa uloslähtevään tasapainottaa ja parantaa kaappitilannetta.

Postasimme taannoin samoista aiheista:

Älä osta mitään (tarpeetonta) -vuosi

Älä osta mitään -vuosi loppui

Viinilasit, sarja I

Viinilasit, sarja II
Viinilaseja löytyy vielä sarjat III ja IV
ja meillä ei edes juurikaan juoda viiniä :D

Jouluisia kippoja

Kesäisiä kippoja

Vaaleita ja kirkkaita tuikkuja ja skooleja.

Tummasävyisiä tuikkuja ja skooleja. 

Kynttilöitä, joita en ole raaskinut polttaa (totta se on). Takana kaapissa lisää. Nyt lähtee kynttilät tulille.

Rautaromantiikkaa, pieni ja iso.

Tunnistatko itsessäsi samaa ostelun ja omistamisen iloa vai oletko jo kenties valaistunut asian suhteen? Mikä sitten on viisautta tässä asiassa. Kuka sitä kieltää ostelemasta, jos on tilaa ja tarvetta.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia tässäkin asiassa.


Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.                                 

Mitä tapahtuu helmikuussa 2020, osa II

Helmikuu on vuoden kylmin ja lumisin kuukausi. Helmikuun pitkät suojasäät ennustavat kylmää kevättä ja kosteaa elokuuta. Matin päivänä (24.2.) katsotaan kevään alkaneen säiden puolesta. Silloin varikset palaavat kotiseuduilleen ja alkavat vaakkua. Matti heittää kuuman kiven koskeen, mikä tarkoittaa sitä, että uutta jäätä ei enää muodostu liikkuviin vesiin.

MERKITTÄVIÄ TAPAHTUMIA HELMIKUUSSA
Vuonna 1594 säädettiin, että joka luopuu oikeasta uskosta, on menettävä perintötilansa.
Vuonna 1746 kiellettiin tuomasta maahan suklaata, arrakkia ja muita vieraita juomia.
Vuonna 1903 santarmit tuhrivat Runebergin patsaan pilaantuneilla kananmunilla, teosta syytettiin suomenmielisiä ylioppilaita.

KORISTE-ESINEISTÄ
Muutamat harvalukuiset, vaan hyvin valitut, kauniit rasiat, muutamat korallit tahi simpukat ylimäisellä hyllykaapilla tahi uuninkorvalla tekevät tarkoitetun vaikutuksen; olkakiville, pienille pöydille ja nurkkahyllyille voi sijoittaa jonkun isomman tahi kalliimman esineen, ja tällaisessa paikassa se tekeekin hyvän vaikutuksen. Tyhjät kukkavasut ja lasit näyttävät ikävältä, ja ne ovat talveksi mieluimmin poistettavat näkyvistä, jos ei ole kauniita, keinotekoisia kukkasia tahi kauniita koristusruohoja ja eternellejä, joilla niitä täyttäisi.
MATHILDA LANGLET, TÄYDELLINEN KÄSIKIRJA PERHEENEMÄNNILLE, 1885


Suomen kansan kalenterissa on runsaasti ohjeistusta asumiseen liittyen.


ASUNNON HANKKIMISESTA JA JÄRJESTÄMISESTÄ

OHJEITA RAKENTAJALLE
Jos tahtoo sellaisen huoneen rakentaa, joka on luja lahoamista vastaan, niin pitää hakata hirret helmikuulla. KORPILAHTI

Lähde: Suomen kansan kalenteri 2020/Helsingin yliopiston almanakkatoimisto.

Ja vielä loppuun runebergintorttujen resepti:

200 g voita tai margariinia

2,5 dl sokeria
2 munaa
1 dl kermaa
1 dl piimää
3 dl vehnäjauhoja
3 dl korppujauhoja
1 tl soodaa
3 - 4 tippaa karvasmanteliöljyä

Täytteeseen
vadelmahilloa

Kuorrutukseen
2 dl tomusokeria
1 - 2 rkl vettä

Vaahdota rasva ja sokeri, lisää munat yksitellen ja vatkaa hyvin. Lisää nesteet, sitten keskenään sekoitetut kuivat ainekset. Mausta varovasti karvasmanteliöljyllä.

Jaa taikina voideltuihin metallivuokiin tai paperisiin leivosvuokiin. Paina keskelle kolo sormella ja pane siihen hilloa. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Jäähdytä.

Lisää koloon hilloa ja sekoita tomusokerista ja vedestä tahna, josta teet renkaan hillon ympärille. Tarjoa runebergintortut kahvin kanssa.

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/01/mita-tapahtuu-helmikuussa-2020.html

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Teräsleidit

Olisi pitänyt kerrankin uskoa kriitikoita. Hyvää elokuvassa olivat jotkut näyttelijäsuoritukset. Seela Sellan ja Saara Pakkasvirran ehkä. Synttärijärjestelyistä paineita ottava pääosan esittäjän (Leena Uotila) tytär Pirjo Lonka hoiti roolinsa hyvin. Leena Uotila oli niin hänelle tyypillisen lakoninen kuin vaan voi olla. Sama ilme naamalla alusta loppuun.

Juoni oli aika heppoinen, siitä olisi saanut herkullisemmankin tarinan syventämällä sitä ja vähentämällä myötähäpeän määrää. Mustaa huumoriakin oli muutaman hyvän jutun tai kohtauksen verran, mutta taisi kyllä jäädä enemmänkin harmaalle alueelle. Hesarin arvostelun mukaan osa tarinan rönsyistä jää irrallisiksi. Todellakin. Puoleentoista tuntiin on yritetty mahduttaa liikaa kaikenlaista sälää. Saara Pakkasvirran esittämä hahmo suorastaan pilkkaa vanhenemista ja muistisairautta eksyessään näköetäisyydelle kotitalostaan ja huutaessaan siellä hädissään. Näin voi oikeasti muistisairaalle tapahtuakin, eikä siinä ole mitään hauskaa. 

En ole eläessäni katsonut loppuun asti näin huonoa elokuvaa. Olisin nytkin lähtenyt kesken pois, ellei seura olisi ollut erinomaista, pisteet heille 5/5. Elokuvan pisteet 1/2 /5. Pamela Tola voisi jättää käsikirjoitus- ja ohjaushommat niille, jotka sen oikeasti osaavat ja pysytellä itse näyttelijäpuolella.

Voihan olla, että Teräsleidit oli kaikkien aikojen elokuvateos, joka vielä lähetetään kansainvälisille elokuvajuhlille ja päätyy kahmimaan kasoittain Oscar-palkintoja. Erikoiset Asiantuntijat seuralaisineen eivät vaan ymmärtäneet tätä hienoa teosta. Kävitkö jo katsomassa Teräsleidit? Kommentoi alla olevaan kenttään. Kiitos kommentistasi jo etukäteen!

Wikipedia:
”Teräsleidit on Pamela Tolan ohjaama ja yhdessä Aleksi Bardyn kanssa käsikirjoittama suomalainen draama-komediaelokuva, joka sai ensi-iltansa 3. tammikuuta 2020. Elokuvan pääosissa näyttelevät Seela Sella, Leena Uotila sekä Saara Pakkasvirta. Elokuva kertoo kolmesta yli 75-vuotiaasta sisaruksesta. Elokuvan alussa Leena Uotilan esittämä Inkeri lyö aviomiestään paistinpannulla päähän ja luulee tappaneensa hänet. Inkeri lähtee sisarustensa kanssa road triplle löytääkseen todisteita lieventävistä asianhaaroista.”

Ei kaupallista yhteistyötä kyseisen tuotannon kanssa.
Kuva: Sami Kuokkanen
Kuvien ja tekstin kopioiminen luvattomasti on kielletty

Luminen luontopolku

Kuvat. Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien kopioiminen luvattomasti on kielletty.

Helmikuun tähtitaivas

Täysikuu ja tykkylunta.

Helmikuun täysikuu osuu 8.-9.2. väliseksi yöksi. Jos on kirkas yö ja lunta maassa, on lumoavaa lähteä kuutamokävelylle kuun paisteessa. Lamppuja ei tarvita, Kuu valaisee niin hyvin, että silmiä häikäisee.

Päivätähtemme Aurinko kipuaa päivä päivältä yhä korkeammalle ja päivä pitenee helmikuun aikana Etelä-Suomessa kahdella tunnilla ja pohjoisimmassa Lapissa melkein neljällä tunnilla.

Planeetoista Venus näkyy koko helmikuun ajan iltataivaalla useita tunteja auringon laskun jälkeen. Venus siirtyy 2.2. Vesimiehen tähdistöstä Kalojen tähdistöön. Kalojen tähdistössä on nykyään kevättasauspiste,  ekvaattorin ja eläinradan leikkauspiste, jossa Aurinko on kevätpäiväntasauksen aikaan. Ekvaattori jakaa taivaanpallon eteläiseen ja pohjoiseen puoliskoon,samoin kuin maapallon ekvaattori eli päiväntasaaja jakaa maapallomme eteläiseen ja pohjoiseen puolikkaaseen.

Kalojen (latinaksi Pisces) tähdistön kuvio näyttäytyi muinaisille babylonialaisille kahtena meressä uivana, nuoran yhdistämänä kalana. Roomalaiset näkivät kuviossa Venuksen ja hänen poikansa Cupidon, rakkauden lähettiläitä molemmat. Tarun mukaan Venus ja Cupido törmäsivät hirmuisen Tyfon-pedon kanssa ja lähtivät pakoon tätä julmaa, siivekästä ja punasilmäistä, hartioillaan myrkkykäärmeitä kannattelevaa hurjimusta. Pakomatka johti heidät virtaavan joen äärelle, jonne he peloissaan päätyivät loikkaamaan. Joessa he muuttivat itsensä kaloiksi. Ennen veteen päätymistään he olivat sitoneet itsensä nuoralla kiinni toisiinsa, jotteivat joutuisi erilleen. Muinaiset kreikkalaiset puolestaan tiesivät, että kalojen ilmaantuminen taivaalle ennusteli kevään saapumista ja leudompia säitä.

Kalojen tähtikuvio (8), jossa Venus ja Cupido ovat sitoneet itsensä kiinni toisiinsa nuoralla. Kuvassa näkyy myös Oinaan tähtikuvio (9), johon Venus siirtyy Kaloista 4.3.

Myös Uranus näkyy korkealla iltataivaalla. Uranuksen voisi nähdä jopa paljain silmin riittävän pimeässä havainnointipaikassa, mutta hyvin himmeänä se loistaa. Kiikareilla sen näkee varmimmin tai pienellä kaukoputkella, joiden avulla se näyttää pieneltä, vihreältä levyltä.

Kuun avulla voi helmikuussa löytää taivaalta seuraavat planeetat:

18.2. Kuu on aamulla Marsin lähellä
19.2. Kuu on aamulla Jupiterin lähellä
27.2. Kuu on illalla Venuksen lähellä.

Iltaöisin helmikuussa kirkas Sirius tuikkii etelälounaassa. Se erottaa helposti taivaalla juuri tuosta tuikinnastaan. Tavallisimmin se välkkyy valkoisena, mutta se reagoi helposti ilmakehän muutoksiin ja saa silloin värejä välkyntäänsä, vihreää, keltaista, punaista.

Helmikuussa saattaa pakkaspäivinä nähdä järven ja meren jään päällä kangastuksia. Kaukana olevat kohteet näyttävät vääristyvän ja laskeva Aurinko horisontissa saattaa näyttää litistyvän kasaan ja muuttua reunoiltaan sahalaitaiseksi.

Lue lisää Kangastuksista.

Helmikuu on myös revontulien bongailuaikaa, vaikka Auringon aktiivisuus on nyt melko vähäistä.  Etelä-Suomessa kannattaa tähyillä pohjoisen suuntaan. Hyvällä onnella saatat nähdä vihertäviä revontulikaaria. Mitä pohjoisempana ollaan, sitä korkeammalla taivaalla revontulet näkyvät.

Revontulikorona. Ilmiö, jossa revontulet näyttävät liittyvän yhteen taivaanlaella. Tämä ilmiö nähdään, kun revontulimuodostostelma on suoraan katsojan yläpuolella

                                                                   
Tähtitaivaan tarinoita - Tietoja, taruja ja tieteenhistoriaa löytyy samannimisestä Alison Daviesin toimittamasta kirjasta, jonka Erikoinen Asiantuntija sai joululahjaksi toiselta Erikoiselta Asiantuntijalta. Tulette siis kuulemaan lisää tähtitaivaan tarinoita ja historiaa. Aikaisemminkin on pohdittu avaruusasioita ainakin seuraavissa postauksissa:

Tanssin tähtien kanssa

Viides teoria

Maa kuulee, kuuleeko ISS?

Pysy vaan kallellaan, Maa

Tuuleeko Kuussa?



Lähteet: Ursa.fi, Wikipedia, Alison Davies Tähtitaivaan tarinoita

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixabay

Tekstin ja kuvien luvaton kopioiminen on kielletty.