Kun jää sulaa ja sumu hälvenee

Kuopuksen kanssa katsottiin jouluaattoiltana kinkkua sulatellessa Netflixistä Walt Disneyn elokuva Frozen. Yllätyin, kuinka paljon pidin elokuvasta. Sen Disneyn elokuville tuttua kaavaa noudattavasta tarinasta, hienosta toteutuksesta ja siitä, että tarina kulki eteenpäin sekä kerronnalla että lauluilla.

Sankaritar-tarina, jossa käydään kuoleman porteilla, menetetään läheisiä, voitetaan vaikeudet ja rakkauden voimalla palataan elävien kirjoihin täydellä teholla. Onnellinen loppu, niinkuin lasten elokuvassa pitääkin. Mutta hetkinen vaan, en lukisikaan tätä lasten elokuvaksi, vaan nimenomaan koko perheen elokuvaksi.

Päätettiin kuopuksen kanssa elokuvan ykkösosa katsottuamme saman tien, että mennään katsomaan sopivalla hetkellä myös Frozen II.  Se kun oli tulossa ohjelmistoon heti katselupäiväämme seuraavana päivänä, 25.12. Elokuviin ehdimme nippa nappa joulun tienoilla, niukasti ennen Nuutinpäivää, 12.1.2020. Ensi-ilta oli mennyt jo ajat sitten ja sali oli edelleen lähes täysi ja näytöksiä oli kuitenkin vielä neljä sinäkin päivänä. Valitsemme katsottavaksi alkuperäisen englanninkielisen version 2D:nä.

Leffaherkuksi valitsimme sortimentin elokuvahenkisiä irtokarkkeja. Frozen II -elokuvalle olisi ollut tarjolla isompaa herkkusettiä, me lähdimme pienin eväin nauttimaan isosti elokuvasta.

Elokuvassa palattiin hetkeksi siskosten Elsan ja Annan lapsuuteen taustoittamaan tämän kertaista tarinaa. Sitten jatkettiin suunnilleen siitä, mihin edellinen elokuva loppui, mutta ihan omana tarinanaan.

Tarinan opetuksia olivat, jos niitä tarvitaan ja mielestäni kunnon tarina tarvitsee ainakin yhden, kuinka rakkaus on vahvin side ihmisten välillä ja kuinka tärkeää on korjata ja hyvittää väärät teot, vaikka ne eivät olisi omiakaan. Luonnonvoimat olivat tarinassa vahvasti mukana, sadunomaisina, mutta totuuden jyvän mukanaan kantaen. Jos teemme vääryyttä luonnolle, se näyttää mahtinsa ja jäämme toiseksi.

Visuaalisesti elokuva oli kaunis. Keski-iän ylittäneelle se ei ollut kovin räiskyvä eikä liian nopeatempoinen, vaan henkilöitä ja maisemia ehti rauhassa katsoa. Kuvien vaihtumisen hurja nopeus on joissakin uudemmissa elokuvissa ärsyttänyt ihan liikaa, tässä elokuvassa ei tullut kertaakaan sitä tunnetta.

Luonnonkappaleiden elollistaminen onnistuu Disneyn elokuvissa aina yhtä ihanasti. Oli sitten kyseessä elokuvan jo entuudestaan tuttu Olaf-lumiukko tai nyt nähty pieni lisko sekä jättimäiset kivenjärkäleet.

Tarinan innoittajana on toiminut H.C. Andersenin iki-ihana Lumikuningatar-elokuva, jonka juonta Frozen ei lainkaan jäljittele, vaan elokuva toimi ikäänkuin idean siemenenä, mielestäni.

Rudolf Koivun kuvistusta H.C. Andersenin satuun Lumikuningatar

Annan elokuvalle viihtymispisteitä 5/5. Hengästyttävä tarina piti otteessaan. Laulut olivat kauniita ja upeasti esitettyjä, erityisesti pidin Elsa-hahmon esittämästä kappaleesta Show Yourself. Myös Olaf-lumiukon esittämä When I Am Older oli hauska koreografioineen. Kokonaisuudessaan ihana satu,  aikuisellekin. En ehtinyt miettimään huomista maanantaiaamuakaan ja töihin menoa yhtään, niin hyvin viihdyin.

Haastattelin kuopusta ja hän oli täysin samoilla linjoilla. Disneyn animaatiot eivät enää ole pelkästään tai ollenkaan pikkulasten elokuvia. Ovatko koskaan olleetkaan, kun tarkemmin mietin. Mietimme myös, että toivottavasti Frozen III -elokuvaa ei tule, koska tarina päättyi hienosti nyt nähtyyn elokuvaan.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Wikipedia

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.