Jankuttamisen jalo taito

Vanhemmuuteen liittyy monenlaisia asioita. Rakkautta ja iloa, onnea. Odotus on, että nämä tunteet tulevat pintaan, kun lapsi syntyy. Aina ei käy niin. Vauva voi tuntua vieraalta eikä kiintymys lapseen synnykään heti. Enkö olekaan hyvä vanhempi, olenko jotenkin viallinen – ovat kysymyksiä jota tuore äiti ja isä kyselevät itseltään joskus jo yhteiselämän alkumetreillä. Ja kun on alkuun päästy, niin on koko loppuelämä aikaa syyllistyä riittämättömyyden tunteesta vanhempana.

Tässä pohdinnassa keskitytään pelaamiseen liittyvän lukijakysymyksen jatkona tulleeseen ajatukseen jaksamisesta ja sen toteuttamisesta käytännössä. Miten aikuinen jaksaa ylläpitää välittävää ja rakkaudellista valta-asemaansa suhteessa lapsen tahtotilaan. Nämä kaksi asiaa kun harvoin ovat tasapainossa. Valtapelin ainekset ovat koossa, kun lapsella on jokin mielenkiinnon kohde, joka rajoittamattomana veisi suurimman osan lapsen valveillaolon ajasta. Esimerkiksi tämä samainen pelaaminen. 

Ennen vanhaan lapsilta kyseltiin, kenen kanssa olit leikkimässä ja nykyään kysytään mitä pelasit. Lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori Jari Sinkkosen mukaan vanhemman tulee tietää missä lapsi seikkailee netissä ja minkälaisia pelejä hän pelaa ja tarvittaessa rajoittaa tai kieltää pelaaminen. "Vanhemmalle tulee eteen lapsensa kanssa kolmenlaisia asioita: Niitä, mistä hänen kuuluu kasvattajana päättää ja pitää huolta. Niitä, joissa hän voi tehdä parhaansa ja niitä, joille hän ei voi mitään." Sinkkonen muistuttaa. Pelaaminen on asia, josta ei neuvotella ja siitä päättää aina aikuinen. Mutta miten homman voi hoitaa käytännössä?

Asiaa ovat pohtineet useat asiantuntijat ennen Erikoisia Asiantuntijoitakin ja vastauksia on yhtä monta kuin on asiantuntijaakin. Mitä Erikoiset Asiantuntijat päätyivät pohdinnan jälkeen suosittelemaan toimintatavaksi?

Jankuttamaan – kauniimmin toistamaan kerta toisensa perään. Niin turhauttavaa kuin se onkin, kun tuntuu, että sanoma ei mene perille eikä ainakaan aikaansaa toivottua toimintaa. Jankuttaminen kuitenkin pikkuhiljaa alkaa muokata lapsen ajatusmaailmaa, kun riittävä määrä toistoja on tapahtunut. Pahinta olisikin, jos tämä toistorutiini jätetään puolimatkassa kesken, koska se oikeasti toimii.

Lukijamme pohti, olisiko jonkilaisesta äänitteestä tässä hyötyä? Kun äiti tai isä on aikansa jankuttanut tai kun rutina ja manku pelaamisesta alkaa tai olisi aika lopetella pelaaminen, nauha pyörimään. Äänitteen keston pituus riippuu lapsen iästä. Pikkulapsi-ikäiselle äänite voisi olla korkeintaan minuutin mittainen, laulumuodossa esitetty voisi tepsiä. Murrosikäinen voisi ensijärkytyksen jälkeen hyväksyä räpätyn moraalisaarnan ja voisi jopa ylpeillä sillä kaveripiirissä. Mennään siis lapsen tai nuoren maailmaan ja valitaan sopiva muoto ja kesto äänittelle.

Leikki on tehokas oppimisen keino. Leikillisyys on hyvä ottaa mukaan tähän toivotun toimintatavan oppimiseen. Pienen lapsen kanssa voi myös lorutella asiasta, koska mukavassa muodossa oleva asia on helpompi ottaa vastaan. Isomman lapsen ja nuoren kanssa voi kokeilla huumoria tai jopa ironiaa.

Useasti on niin, että tietyt asiat ovat muuttuneet perheissä tavoiksi. Perheen jäsenet ajautuvat helposti näille samoille urille. Lapset tietävät, että vanhempi antaa lopulta periksi ja kaikki jankuttaminen meni hukkaan. Kun uutta tapaa lähtee viemään eteenpäin, joutuu usein koville ja periksiantaminen houkuttelee. Se on ihan ymmärrettävää.

Uuden tavan oppiminen vie keskimäärin 70 päivää. Tässä ajassa asia muodostuu rutiiniksi. Pitkä aika! Mutta kun palkinto on vaivan arvoinen, ei pidä antaa periksi. Palkinto on, että lapsi oppii, että asiat tapahtuvat loppujen lopuksi samalla tavalla riippumatta siitä, vastustaako hän sitä vai ei. Kinasteluun käytetty aika voidaan jatkossa käyttää johonkin paljon mukavampaan tekemiseen yhdessä.

Erikoiset Asiantuntijat ovat lapsenkasvatusasioissa kokemusasiantuntijoita ja rinnalla kulkijoita.