Ja pidot paranee

Vaikka koronapandemia on kamala ja siihen on maapallolla kuollut jo viisi miljoonaa ihmistä, eli yhden Suomen verran, on siitä jotain hyötyjäkin ollut, jos näin saa ja uskaltaa sanoa. Tietysti joku taho on hyötynyt taloudellisesti, kuten nyt vaikka käsidesin valmistajat. Mutta tässä ei ole kyse siitä.

Koko maailmanlaajuinen ilmiöhän on kahtiajakautuminen, mikä vaan koko ajan lisääntyy. Sen lisääntyminen pitäisi katkaista. Meillä täällä pienessä Suomessa, pussin perällä, Linnan juhlat ovat siitä yksi räikeä esimerkki. Koko maapallon mittakaavassa tällä hetkellä yksi esimerkki on koronarokotusten keskittyminen rikkaisiin maihin ja rokotusten puuttuminen köyhistä maista.

Tulipahan vaan mieleen noita niin sanottuja Linnan juhlia katsellessa, että viime vuotiset ja tämän vuotiset ”Linnan juhlat” ovat olleet paremmat kuin kaikki aikaisemmat yhteensä. Ja siitä voi ”kiittää” koronaa. 

Vasta presidentti Ahtisaaren aikana linnaan alettiin kutsua suuremmassa määrin sotien veteraaneja ja lottia ja muita tavallisia kansalaisia. Sitä ennen juhlat olivat vaan ”parempien” ihmisten ja sellaisiksi itsensä tuntevien heiniä. Niinistön aikana juhliin on kutsuttu entistä enemmän urheilijoita, taiteen ja kulttuurin edustajia ja presidenttiparin vuoden aikana tapaamia ihmisiä. Siitä huolimatta moni, joka olisi kutsun ansainnut, on jäänyt sitä ilman. 

Viime vuonna ja tänä vuonna juhla on tullut paljon paremmin koskettamaan koko kansaa telkkarin välityksellä ja haastatteluja ja musiikkiesityksiä ovat päässeet seuraamaan ihan kaikki, joilla on tv:tä mahdollisuus katsoa. No, kaikilla ei ole sitäkään mahdollisuutta. Pandemian riehuessa, kun moni tai monen läheinen on kärsinyt taudista tai jopa kuollut siihen, olisikin suorastaan irvokasta juhlia entiseen malliin Linnassa. Meillä Isäntä ei ole vuosiin katsellut tavanomaisia Linnan juhlia. Häntä niin paljon ärsyttää se, kun koko ajan puhutaan "kättelystä". Minua taas ärsyttää se, että kättelyjono on mennyt pelkäksi muotinäytökseksi. Kuka nyt on kenenkin puvun suunnitellut. Ja jos jollain sattuu olemaan yllään puku, jota on ennekin käyttänyt samoissa bileissä, niin siitäpä vasta vatulointia riittää. Tai jos jonkun puku on tehty kierrätysmateriaalista, niin sehän on tietysti hieno asia, mutta siitäkin on Linnan juhlien tv-lähetyksessä tehty jonkinlaista sosiaalipornoa. Tai mitä lie onkaan. En lähtisi itse hienostelemaan jollain sanomalehdestä tehdyllä puvulla. Mieluummin vaikka sitten sitä parempaa Seppälää ihan reilusti.

Toivottavasti tästä Ylen esittämästä versiosta tulee uusi normaali itsenäisyyspäivän juhlinnan suhteen. Tänä vuonna piti kutsua terveydenhuoltohenkilökuntaa juhliin, mutta saatiin sentään kuulla heidän haastattelujaan edes etänä. Jatkossa voitaisiin kuulla ja nähdä enemmänkin niitä ihmisiä, jotka työkseen tätä valtakuntaa pitävät käynnissä tekemättä siitä sen suurempaa numeroa.

 

Suomen itsenäistyminen ja itsenäisenä säilyminen ja siihen liittyvät kertomukset ovat monelle traumaattista mutta opettavaista kuunneltavaa. Tämän vuoden Linnan juhlissa haastateltiin iäkästä sotaveteraania ja lottaa, jotka olivat säilyttäneet positiivisen elämänasenteensa kaikesta kokemastaan ja kaikista henkilökohtaisistakin menetyksistään huolimatta. Heidän juttujaan ja aitoa positiivisuuttaan oli kiva kuunnella.

Olen kertaalleen katsonut kaikki kolme elokuvaversiota Tuntemattomasta sotilaasta. Se riittää. En katso niitä uudestaan enkä halua nähdä muitakaan sotaelokuvia. Ahdistuminen asiasta saattaa kulkea geeneissä, koska isäni taisteli jatkosodassa hyvin nuorena miehenä ja menetti siellä sekä aineettomia että aineellisia asioita elämästään. 

Tulee vielä sekin aika, kun ei ole elossa enää yhtäkään sodan kokenutta kansalaista tai heidän jälkeläistään ensimmäisessä tai toisessa polvessa. Keitä silloin haastatellaan ja kuka muistelee haastatteluissa mitä ja millä tavalla itsenäisyyttä juhlitaan?

Kuvat: Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.