Kyllä nymmua ei huvita taas mikään. Aina keksitään uusia konsteja koijata köyhää. Ja rikastakin. Tällä kertaa asialla on Eräs Leipomo Oy, joka valmistaa gluteenitonta palaleipää kauppaketjulle.
Tai siis eihän tämä(kään) mikään uusi konsti ole. Leipomo Oy/kauppaketju vaan on havainnut, että vanha konsti on parempi kuin pussillinen entisen kokoisia palaleipiä. Siis palaleivän kokoa pienentämään. Entinen oli pituudeltaan selvästi yli 10cm ja taisi olla leveämpikin. Nyt ne ovat tuollaisia kuvan mukaisia nysiä. Muutoksen näkee vaikka silmät kiinni. Juustosiivukin pitää nyt askarrella tuohon Erikoisella tavalla.
Kun ei raadollisessa kilpailussa voi hintaa nostaa, palkkoja alentaa, eikä verovilppiä tehdä, niin pienennetään sitten tuotteen kokoa. Seuraavaksi yhteen pussiin pakataan varmaan vaivihkaa yksi leipäpala vähemmän. Tämä sama tuotteen pienentämisilmiö on havaittu muissakin leipomotuotteissa ja elintarvikkeissa, mm. kekseissä ja grillimakkaroissa. Jonkun mielestä viimeksi mainittu ei ehkä ole elintarvike ollenkaan, mutta väliäkö sillä.
Erikoiset Asiantuntijat ovat osakeyhtiölakinsa lukeneet. Kaiken takana ei tällä kertaa olekaan nainen, vaan maksimaalisen voiton tavoittelu. Kiinteät kulut pysyvät silti kuitenkin samana, muuttuvissa kuluissa tulee säästöä vain materiaalikuluissa. Pienempiä leipäpaloja ei myöskään ehkä tarvi paistaa yhtä kauan kuin vähän isompia. Pienempiä paloja varten on täytynyt kuitenkin pistää paistomuotit uusiksi.
Erikoiset Asiantuntijat pohtivat nyt, miten tätä ideaa voisi soveltaa muilla liike-elämän aloilla. Vaikkapa bussiliikenteessä. Kun ei bussilipun hintaa voi nostaa, niin eikö voitaisi lyhentää asiakkaan bussimatkaa. Lähiöstä keskustaan menevällä reitillä ensimmäisenä kyytiin tulleet jäisivätkin pois kyydistä jo pari kilometriä ennen ja kävelisivät loppumatkan.
Jo yhdenvertaisuusperiaatteenkin vuoksi olisi asiallista, että jokainen matkustaja saisi olla bussin kyydissä yhtä pitkän matkan. Niinpä ainoastaan myöhemmin kyytiin tulleet voisivat matkustaa keskustaan saakka. Kuski sieltä edestä huutelisi vaan, millä pysäkillä kenenkin pitää jäädä pois. Polttoainetta säästyisi solkenaan niin kuin leipomossa jauhoja. Tässäkään esimerkissä kiinteät kulut ei pienene, mutta polttoainetta kuluisi tilkkanen vähemmän. Tuskin bussiyhtiön tarvitsisi maksaa likaisen työn lisääkään kuskille kiukuttelevista asiakkaista. Erikoisten Asiantuntijoiden päätyössä ainakaan ei makseta. En uskalla ajatella, miten tätä ideaa voisi soveltaa lentomatkustamiseen. 😨
Sähköyhtiö voisi katkaista sähköntoimituksen kerran tunnissa viideksi minuutiksi, mutta laskuttaa koko tunnista. Bensapumppu voisi olla antavinaan bensaa sen tavanomaisen 50 litraa, mutta lopettaisikin pumppaamisen jo 48 litran kohdalla. Onhan näitä.
Sairaalassa lääkäri voisi jättää haavan ompelematta. Tai ainakin joka toisen tikin. Materiaalinkerääjä (=roskakuski) voisi tyhjentää roska-astian vain osittain. Autopesulassa voisi hyvin jättää auton katon pesemättä. Sadehan sen huuhtoo kumminkin.
Pappikin voisi hakea kirkkoon ehtoollisleiväksi edellisenä iltana Prismasta ennen klo 23 ranskanleipää -60%. Siunata, murtaa ja antaa sen seurakuntalaisilleen. Ehtoollisviiniksi kävisi hyvin pillimehut lähikaupan tarjouksesta. Kirkkolakikin sallii sen, kunhan vaan juoma olisi viiniköynnöksen antia eikä mitään ylivuotista raparperimehua. No eikä voisi eikä kävisi. Joku tolkku ja roti pitää olla säästämisessäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!