Juhannussunnuntaista lähtien vietimme viikon verran Lomarenkaan vuokramökillä Mikkelin kupeessa. Tällä mökillä olemme olleet 3 kertaa aikaisemminkin, alkaen kesästä 2015 ja edellisen kerran lokakuussa 2019, josta on kirjoitettu tänne blogiin ihan ensimmäinen Mökkipäiväkirja. Silloin päivänkakkara kukki vielä lokakuussakin mökin pihalla.
Tässä välissä ja aikaisemminkin on käytetty lukuisia Lomarenkaan mökkejä, mutta tämä on toistaiseksi ainoa, johon olemme tulleet uudelleen ja uudelleen. Ei niissä muissakaan mitään vikaa ole ollut. Paitsi siinä yhdessä, joka haisi läskisoosilta. Tämä vain on kokonaisuutena niin paras ja meille sopiva.
Mikä ihana hiljaisuus ja luonnon rauha! Mitään muita ääniä ei kuulu. Jossain kaukana saattaa koira haukkua. Tuuli suhisee puissa, laine liplattaa rantaan ja laaja lajisto lintuja sirkuttaa vielä, vaikka on jo kesäkuun 28. päivä. Monta peippostakin (lempilintuni) on äänessä.
Mökki on ison lammen (melkein järven, kai siinä joku pinta-ala täytyy olla, että lasketaan järveksi) rannalla. Muita mökkejä täällä ei ole, paitsi mökin omistajan omakotitalo hiekkatien alkupäässä (ehkä 200m). Haukkulia uskaltaa pitää täällä vapaana. Kotonakin se saa tosin olla vapaana, mutta aidatulla takapihalla.
Selailin vanhoja vieraskirjoja, joissa kaikista vanhimmassa oli kuvia mökin rakentamisesta ja tästä rakennuspaikasta, joka on ollut melkoinen ryteikkö ja ranta on ollut kivinen louhikko ennen rakentamista.
Kukkalaatikoihin on istutettu sekalaisesti erivärisiä Ahkeraliisoja. Kaikki värit näyttävät sopivan hyvin toistensa kanssa. Olen aina pitänyt Ahkeraliisaa vähän hautausmaakukkana, mutta sehän onkin ihan asiallinen kesäkukkana kotonakin.
Tällä mökillä näkyy niin sanotusti naisen kädenjälki. Sen huomaa varsinkin siisteydessä, sisustuksessa ja keittiövälineiden laadussa. Kaikilla mökeillä sitä ei ole ollut.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttö ilman lupaa on kielletty.
Tänä kesänä emme vuokraa mökkiä, mutta jossain vaiheessa menemme kuitenkin ulkomaille, eikun Egyptinkorpeen, sen niminen paikka on Lieksan ja Nurmeksen välissä, tuo korpi on miehen lapsuus maisemia,
VastaaPoistaja hänen serkku antaa meille mökin joksikin aikaa, tiedän että siellä korvessa on karhuja ja susia, haluaisin niin päästä kuvaamaan niitä,
miehen serkku oli nähnyt karhuemon 3 pennun kanssa ihan lähietäisyydeltä.
Hyvää viikonloppua !
Kiitos kommentistasi ja hyvää viikonloppua myös! Just katselin netistä videota, jonka karhukuvaajat olivat saaneet tallennettua kahden uroskarhun reviiritaistelusta. Oli aika harmittoman näköistä painimista, mutta kai ne ihan tosissaan olivat.
PoistaMukavaa kun on löytynyt sellainen mökki mihin on mukava palata uudelleen.
VastaaPoistaYmmärrän hyvin että viihdyt mökin rauhassa. Samoin me vietämme aikaa entistä enemmän mökillä ja vielä kun saadaan ne kaikki toiminnot mitä haluamme. Hyvää viikonloppua.
Kiitos kommentistasi ja hyvää viikonloppua myös! Mökin rauha ja luonnon äänet ovat ihan parasta. Enää ei olla mökillä, mutta kuulin silti vielä tänään peipposen, tiltaltin, kiurun ja korpin äänet.
PoistaKiva kun haukkuli saa olla siellä mökillä vapaana, ja sinäkin rauhassa vapaa lintujen laulua kuunnellen. Olette löytäneet hyvän mökin ja naisen kädenjäljen. Mukavaa viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Ja voihan se kädenjälki olla tietysti miehenkin. Mutta olemme käyneet sellaisellakin mökillä, joka ei taatusti ollut nähnyt naisen kädenjälkeä. Keittiötyövälineet oli melkein kaatopaikkatavaraa kaiken kaikkiaan, joten ruoanlaittaminen oli aika hankalaa.
PoistaJuu ne karhut oli kuvattu Kuhmossa. Lieksasta joku 100km. matkaa, mun haaveeni on ollut pitkän aikaa päästä joskus Kuhmoon johonkin erämökkiin kuvaamaan karhuja,ja susia, en tiedä toteuuko haaveeni koskaan, hartaasti toivon että saisin kuvattua muutakin kuin pelkän karhun tassun jäljen.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Toivotaan, että pääset vielä tuollaiselle kuvausreissulle.
Poista