Mökkipäiväkirja 2021 kausi 2 jakso 6

Tässä melkein kolmenkymmenen vuoden aikana, kun olemme vuokramökkejä käyttäneet on ehtinyt sattua ja tapahtua kaikenlaista. 

Saavuimme Lomarenkaan kautta vuokratulle mökille minuutilleen sovittuna aikana klo 16.00. Tuleva lomaviikkohan on siis jo neljäs tällä samalla mökillä kuuden vuoden aikana. Alamme olla jo jonkin sortin Premium-asiakkaita. 

Yllätyimmekin positiivisesti heti ulko-ovesta astuttuamme. Ensinnäkin koko mökin kalustus oli uusittu ja kuistin pöydällä odotti valtava kimppu punaisia ruusuja maljakossa. Myöhemmin laskin, että niitä on yhtä paljon kuin meillä on yhteenlaskettuja ikävuosia. 

Seuraava yllätys odotti tuvan pöydällä. Hopeisessa coolerissa oli jäiden seassa pullo Dom Perignon Champagne Brut 2010:tä. Vieressä hopeatarjottimella valmiina kaksi kristallilasia. Niihin nojasi ihana kesäinen kortti isäntäpariskunnalta tervetulotoivotuksineen. Olin itse niin brutaali, että kävin tutkimassa Alkon sivuilta, paljonko kyseinen pullo maksaa. 

Vuokramökki sijaitsi lähellä niemen nokkaa, jossa oli paikallinen pubi ja siellä tiistai-illan karaoke. Sinnehän me sitten suunnattiin ja puoliksi vitsillä laitoin nimeni listaan. Karaoke-emäntä oli bongannut listalta heti uuden ”kyvyn” ja niin jouduinkin/pääsin kauhukseni melkein heti esittämään elämäni ensimmäisen ja todennäköisesti viimeiseksi jäävän karaokebiisin. 

Sen jälkeen alkoi käydä valtava flaksi tanssilattialle, vaikka olin paikalla herraseurassa. Vähän tuli lievää tarjousta saattomatkallekin. Uskomatonta. Ehkä en sitten laulanutkaan niin huonosti, vaikka välillä Isäntää vilkaistessani hänellä oli katse suunnattuna pöydän kanteen ja käsi silmien edessä. 

Shamppanjan nauttimisen jälkeen saimme nauttia siitä, mitä mökkilomalta odotimmekin, kunnes mökki-isäntä yllätti taas. Hän lähetti keskiviikkoaamuna tekstiviestin, jossa luki: ”Olkaa paikalla ja kehittäkää hyvä nälkä. Nähdään tänään klo 18.”

No sehän sopi meille oikein hyvin, mukana tuodut eväät alkoivatkin olla jo vähissä. Mökin pihaan kurvasi pakettiauto, jonka kyydissä oli mökki-isäntä ja gourmet-kokki valkoiseen, tahrattomaan työasuunsa pukeutuneena. Hän roudasi pakettiautosta ulos tuliterän näköisen (ainakin yhtä puhtaan) kaasugrillin ja pisti sen ”tulille”. Samalla hän alkoi valmistella meille päivällistä Kobe-härän lihasta, jossa oli asianmukaiset leimat ja merkinnät. Ei siis ollut kyse ruokahuijauksesta. 

Päivällisen valmistumista odotellessa mökki-isäntä viritti kitaransa ja lauloi meille säestyksellään ihan parhaita biisejä meidän makuumme. Mistä lie nekin ottanut selville?  

Päivällinen tarjoiltiin meille ”pöytään” ja ruokajuomaksi oli valittavana useampaa erilaista punaviiniä ja valkoviiniäkin olisi ollut tarjolla. Jälkiruoan jälkeen kello olikin jo 22 ja saimme pötkähtää vatsojemme viereen nukkumaan. 

Seuraava ylläri tapahtui perjantaina, kun mökki-isäntä lähetti taas tekstarin ja kysyi, haluaisimmeko lähteä pienelle ajelulle? Tämä kuulosti vähän arveluttavalta. Mihin ja millä kulkuneuvolla me nyt saamme ”kyydityksen”? Ne kulkuneuvot, mitä olimme nähneet mökki-isännän pihassa, olivat kaivinkoneita, vanhoja traktoreita ja vanhoja kuorma-autoja. Hetken pohdittuamme vastasimme myöntävästi ja jäimme odottamaan lievästi kauhunsekaisin tuntein mitä alkaa tapahtumaan.  

Laituriin oli rantautunut laiva. Iso vanhanaikainen mutta hyvässä kunnossa pidetty laiva, ei mikään ruuhi tai muu sillipurkki. Se oli mökki-isännän oma ja huolella vaalittu ja kunnostettu. Isäntäpariskunta oli tullut hakemaan meidät risteilylle. Saimme laivalla kyydin Savonlinnaan. Koiraa emme ottaneet mukaan, koska tiesimme, että heillä itsellään on kissa, joka näkyi olevan matkalla mukana. Siitä ei olisi välttämättä hyvää seurannut. 

Niin sitten puksuteltiin Savonlinnaan. Juotiin välillä rouvan keittämät kahvit vastaleivottuine korvapuusteineen. ”Vähänkö” oopperajuhlille rientävän yleisön päät kääntyivät, kun linnaan johtava kääntösilta avattiin ja pääsimme ajamaan heidän edestään. Eniten huomiota kiinnitti ehkä itse laiva sekä emännän sylissä matkustava valtavan kokoinen rotukissa. Rotua en nyt muista enkä sen nimeä. 

Seuraava ja viimeinen ylläri tapahtui lähtöpäivän aamuna, kun heräsimme isäntäparin tekstiviestiin: ”Hyvää huomenta! Hoidamme loppusiivouksen puolestanne! Hyvää kotimatkaa.” Samalla hetkellä alkoi ulkokuistille aamulla hissukseen asettunut jousikvartetti soittamaan parhaita klassisen musiikin kappaleita. Sitä saimme kuunnella yläkerran parvekkeelta puolisen tuntia, mikä oli juuri sopiva aika päästäkseen lähdön tunnelmaan ja matkustamaan kotia kohti. 

Tämä tarina kokonaisuudessaan EI ole tosi. Annoin mielikuvituksen lentää ja mietin erilaisia keinoja, millä mökin omistajat voisivat teoriassa ja halutessaan lomailijoita viihdyttää. Tosin mikä tahansa noista edellä kerrotuista söisi radikaalisti bisneksen kannattavuutta. Sitä paitsi useimmat mökin vuokraajat ovat varmasti tulleet vuokraamalleen mökille nauttimaan rauhasta ja yksin olosta. Tai ehkä eivät muutenkaan välittäisi siitä, että mökki-isäntä on koko ajan kimpussa. Useimmilla käyttämillämme mökeillä emme ole tavanneet isäntää tai emäntää ollenkaan.

MUTTA ei niin paljon satua, ettei jotain tottakin. Kaksi noista tarinoista on todellisuudessa tapahtunut. Ja kolme muuta edellä kerrottua on tapahtunut ”tavallaan”. Ja on siinä jokunen muukin totuuden häivähdys.

Nyt arvoisa lukija. Pistetään arvauskisa pystyyn. Mitkä kaksi noista tarinoista on totta? Oikein arvanneiden kesken arvomme kirjapalkinnon. Tai jos oikein arvanneita on kolme tai vähemmän, kaikki saavat kirjapalkinnon. Arvaukset tämän postauksen kommentteihin, jos vain mahdollista. Jos ei millään onnistu teknisistä tms. syistä, niin fb-julkaisuunkin voi ilmaista arvauksensa. Tiedän, että jokunen lukija saattaa tietääkin oikeat vastaukset.

Kuvat: Pixabay, mitkään näiden kuvien henkilöt ruoat, juomat eläimet tai esineet eivät liity tapaukseen. Oikeat vastaukset kilpailukysymykseen löytyvät viidestä kuvasta.  

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.