Retkeilijän vuodenajat

Antti Koli on kirjoittanut mainion opaskirjan eri vuodenaikojen luontokokemuksiin ja -kohteisiin. Ei kannata lähteä valkovuokkometsään enää juhannuksen jälkeen tai haeskelemaan sopuleita Etelä-Suomen vaelluskohteista. Kirja avaa luontopolun nojatuolimatkaajalle ja houkuttelee lähtemään ulos luontoon etsimään ja löytämään.

Luonto ympäröi meitä kaikkia ihan kaikkialla ja kaiken aikaa, sillä myös kaupunkiympäristöstä löytyy luontoelämyksiä moneen lähtöön. Ei tarvitse lähteä järeällä varustuksella erämaametsiin, vaan kaupunkipuistoistakin löytyy monenlaista vipeltäjää ja visertäjää.

Kirjassa on esitelty useita erilaisia retkikohteita pitkin Suomen maata ja vieläpä niin, että milloin sinne kannattaa mennä ja mitä erityistä sieltä silloin löytyy. Kirjan kohteet eivät ole näitä "kaikkien tuntemia", vaan ainakin itselleni suurimmaksi osaksi ennalta tuntemattomia.

Kirjan kaikki ja varsinkin eläinkuvat ovat taiturimaisen upeita ja niissä on jotenkin ihan omanlaisensa kotoinen olo. Ihan kuin Antti Koli kuvaisi ystäviään ja niin hän varmasti on tehnytkin. Kirjasta välittyy aidon luonnonystävän olemus.

Luin kirjaa melkein ennemmin kuin novellikokoelmaa kuin tietoteosta. Niin suloisesti on teksti ja kuvat nivottu yksiin kansiin. Mutta tästä huolimatta kirja tarjoili paljon tietoa, uutta tietoa kasveista, eläimistä ja luonnonilmiöistä.

Tiesitkö sinä, että...

- kuusikin kukkii, mutta vasta yli 40-vuotiaana

- matelijoita ja selkärangattomia kutsutaan herpeiksi

- Suomessa on neljä vuodenaikaa, koska maapallon kallistunut 23,5 astetta kiertorataansa nähden ja Suomessa on kesä silloin kun pohjoinen pallonpuolisko on kallellaan Aurinkoa kohti. Monilla luonnonkansoilla, kuten saamelaisilla vuodenaikoja on omien määritelmiensä mukaan enemmän kuin neljä.

- auringonlaskun punaisuus johtuu auringon valon kulkemasta pitkästä matkasta, jolloin siniset sävyt taittuvat pois. Punainen, keltainen ja liila eli pitkät aallonpituudet näkyvät illalla (ja aamulla) pisimpään. Näitähän kutsutaan aamu- ja iltaruskoksi.

- vuorokauden niin sanottu sinisen hetken ajankohta on tuntia ennen auringonnousua ja vartin auringonlaskun jälkeen. Sininen hetki on huomattavasti harvinaisempi ilmiö kuin edellä mainitut punaiset hetket.

- kyyt heräävät keväällä ensimmäisinä selkärangattomista. Urokset nousevat ennen naaraita ja kypsyttävät siittiönsä valmiiksi naaraiden nousua odotellessa. Kevätpäivisin kyyt heräävät päiväpuuhiinsa vasta yhdeksän maissa ja painuvat unten maille jo kuuden maissa, joten jos haluaa tai ei halua törmätä omassa kevätkarkeloinnissaan kyyhyn, tämän voi pitää mielessä.

- sammakot liikkuvat enimmäkseen öisin, ilvekset liikkuvat talvella enemmän kuin kesällä, lepakoiden katseluun on paras aika elo-syyskuussa, erityisesti sateen jälkeen.

 

Lainasin kirjan kirjastosta, mutta tämän voisin hankkia myös ihan omaksi. Tarjoiltu tieto ei juurikaan vanhene ja esitellyt retkikohteet pysyisivät muistissa "places to visit" -listalla paremmin. Kirja ilahdutti minua luonto- ja lintuystävänä kovasti ja aina vain löytyy ennen näkemätöntä ja -lukematonta tietoa aiheesta. Suomen hieno luonto ja vuodenaikojen vaihtelu tarjoilevat niin paljon nähtävää, että sitä ei voi  koskaan lakata ihailemasta.

Kohtasin kyyn mökkitiellä elokuussa. Jatkoimme kumpikin matkaamme omiin suuntiimme.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.