Yliluonnollisen kaunis

Marjut Hjeltin kirjoittama kirja Yliluonnollisen kaunis esittelee taikoja, yrttejä ja vanhaa viisautta. Nautiskelin kirjan antimista omien herkkujeni parissa.

Ulkonäöllä on väliä. On aina ollut ja tulee aina olemaan. Tiedämme kaikki, miten hurjaksi ulkonäkökeskeisyys saattaa pahimmillaan mennä. Kasvoja ja kehoa muokataan hullun lailla tavoitteena jotakin, joka ennemmin tai myöhemmin alkaa näyttää epäluonnolliselta. 

Luonnollisen kaunis, mitä ja kuka se sitten onkaan. Meikittömänä ja suoraan sängystäkin nousseena tämä henkilö henkii putipuhdasta kauneutta. Suomalaisille saattaa nousta ensimmäisenä mieleen Elovena-tyttö vaaleine pitkine hiuksineen, taivaansinisine silmineen ja sorjine vartaloineen. Muissakin Pohjoismaissa ihanne on luultavasti samankaltainen, mutta Aasian maissa ja Keski-Afrikassa varmasti ihan toisenlainen.

Klassisen kaunis ihminen on luultavimmin vartaloltaan sopusuhtainen, mutta kasvojen piirteet ovat tässä ratkaiseva tekijä. Kasvoissa silmät ovat sopivalla etäisyydellä toisistaan, kun silmien väliin mahtuisi kolmas silmä ja kulmakarvojen tulee alkaa samasta kohdasta silmänurkan kanssa. Nenän tulee olla pään kokoon nähden juuri oikean kokoinen ja mahtua mukavasti juuri oikealle paikalleen sopivalle etäisyydelle suuaukosta ja sierainten aukkojen osoittaa alaviistoon. Ala- ja ylähuulen tulisi olla keskenään samaa kaliiberia. Marilyn Monroeta pidetään yhtenä klassisen kauneuden esimerkkinä - enkä yhtään ihmettele tätä. Minustakin hän on todella kaunis. Hieman tuoreempia klassisen kauneuden edustajia ovat mm. Farrah Fawcett ja Halle Berry. Useat nykyiset kaunottaret ovat jossain määrin enemmän tai vielä enemmän keinotekoisia, kun harva on enää "luomua". Itse nostaisin esiin ainakin Kate "Titanicista tuttu Rose" Winsletin. *)

Marilyn Monroe

Kauneus on katsojan silmässä - vanha viisaus, jonka on saattanut joku ruma keksiä. Vaikka tottahan se on, kuten myös se, että todellinen kauneus kumpuaa ihmisen sisimmästä. Kauneinkin ihminen, ollessaan ilkeä ja pahantahtoinen, muuttuu pian katsojan silmissä vastenmieliseksi.

Onko rumia ihmisiä olemassakaan? Rumat ne vaatteilla koreilee, sanotaan ja tässäkin saattaa olla jotakin perää. Tosin, ihminen on alkanut koristella itseään jo ammoisina aikoina ennen ajanlaskun alkamista ja peilin keksimistä. Varsinkin luonnonkansojen parissa myös miehet ovat koristaneet itseään ihomaalein ja koristein, jopa hienommin kuin naiset ja ovat näin omineet itselleen lintumaailman koiraslintujen tavat ja ominaisuudet, kauneimmat lintujen pyrstösulat on napsaistu omaan hiuspehkoon ja tämän jälkeen vielä matkittu lintujen soidintansseja ja muuta elehdintää.

Kirjassa keskitytään lähinnä Suomen kansan vanhoihin kauneusnikseihin, joita on ollut sekä miehille että naisille. Luonnonkosmetiikka teki ensimmäisen paluun 1970-luvulla ja nyt 2000-luvulla on taas palattu samojen vanhojen kasvien ja menetelmien pariin samalla kun uusiakin ideoita ja konsteja on kehitetty.

Kirjassa kerrotaan muun muassa kauneudenhoidon historiasta muinaisista korkeakulttuureista alkaen, annetaan keskiajalta peräisin olevia ulkonäön kohentamiskeinoja, kerrotaan vinkkejä miten ihon saa heleäksi ja kasvot houkutteleviksi. Oma osionsa on kauneudenhoitoon käytetyistä kasveista ja yrteistä sekä kehon ja kasvojen piirteistä ja niihin liittyvistä enteistä ja taioista. Kirja on jaettu mukavasti aihealueiden mukaisesti omiksi kappaleiksi ja jakomerkkeinä toimivat pääosin suomalaiset sananlaskut ja viisaudet.

Tiesittekö muuten, että ennen vanhaan ajateltiin, jos ihminen on oikein kaunis tai komea, hän ei voinut olla yhtäaikaa kovin viisas. Tuttu juttu - tiedättehän blondivitsit! 

Syntymämerkeillä ja niiden sijainnilla on omat merkityksensä, kuten myös pään koolla. Mitä isompi pää, sen vähemmän järkeä - aika epäloogista! Iso suu on saanut nimityksen "seitsemän leivän uuni" - siis kokoa valtava eli XXXL. 

Hirveän tarkkaa on ollut monenlaisten askareiden suorittaminen tai varsinkin huoli tuli juuri siitä, jos ne teki väärin. Esimerkiksi jos nuori neito kampasi hiuksensa vasta illalla, sai tämä puolisokseen vanhan tai köyhän miehen. Ehkä näin joutikin tapahtua, onhan häpeä kulkea koko päivä harakanpesä päässään.

Silmien väristä on voitu päätellä vaikka mitä. Ovathan silmät sielun peili. Suomalaisen sinisilmäisen kansan mielestä ruskeasilmäiset olivat petollisia ja tummasilmäiset tulisia, hailakkasilmäiset kevytmielisiä ja harmahtavasilmäiset miehet haureuteen taipuvaisia. Ei ollut hyvää sanottavaa kierosilmäisistä eikä suurisilmäisistäkään, mutta tihrusilmäiset saivat yllättäen kiitosta ahkeruudestaan.

Iso nenä ei ehkä ole kaunis, mutta sellaisen kantajalla oli neuvoja annettavaksi asti. Pieninenäinen ihminen arvioitiin häijyksi. Nenän koosta ja muodosta on voitu vetää johtopäätöksiä myös sukupuoliasioista ja varsinkin varustuksen koosta. Myös koskemattomuus voitiin tarkistaa nenänpäätä painamalla - kätevää, vaan tuskin toimivaa.

Kirjasta löytyy lukuisa määrä kotikonsteja kauneudenhoitoon. Kuten esimerkiksi kuinka päästä eroon finneistä, kuinka vaalentaa maksaläiskiä. Onpa ennen vanhaan yritetty pisamiakin vaalentaa tai hävittää kasvoilta. Pisamiin liittyi monenlaisia uskomuksia kuten se, että ne olivat rangaistus siitä, että oli särkenyt pääskysen pesiä tai oli raskaana ollessaan syönyt teerenmunia. Tästä viimeksi mainitusta juontuukin nimi teerenpilkut tai koppelonkirjot. Pisamia yritettiin häivyttää kasvoilta ainakin sitruunalla ja peseytymällä sammakonkudulla, joka oli kerätty ennen käen ensimmäistä kukkumista. Yksi konsti pisamien karkottamiseksi oli työntää kasvot muurahaispesään ja pitää niitä siellä muutaman minuutin ajan.

Ruskettuminen on ollut pahasta ennenkin eikä vain nykyisin otsonikadon aikana. Ruskettuminen viittasi nimittäin ulkotöihin ja sitä kautta rahvauteen. Omat konstit oli rahvaalla tähänkin. Nimittäin lumi. Kun kasvot pestiin ensilumella tai sitten vapunpäivänä perinteisesti satavalla rännällä, saatiin rusketusta ehkäisevä suoja päälle. Myös vaalean ruuan syöminen oli hyvä konsti. Maitovellin latkiminen laskiaisena ja ihon siveleminen lämpimällä maidolla auttoivat uskomuksen mukaan pysymään vaaleaihoisena.

Syylien poistoon oli omat konstinsa ja syylien saamisen syitäkin oli moninaisia. Ei siis kannata käyttää tiskivetenä kananmunien keitinvettä eikä käsitellä sammakonkutua, jos mielii pitää kätensä syylättöminä. Jos on pisamia kasvoilla, niin välttyäkseen syyliltä, tulee unohtaa sammakonkutu hoitokeinona.

Kirjassa oli tuttuja, mutta enemmän ainakin minulle tuntemattomia suomalaisia sananlaskuja ja vertauksia. Niissä on viisautta, mutta myös tahatonta komiikkaa. 

Vai mitä mieltä olette?

Kaunis katsoo karvaansa, ruma työn tekee.

On niin komea, ettei sitä saa katsoa kuin hevosen selästä.

Tapa varren kaunistaa, ei karvojen kauneus. 

Niin on hoikka kuin silakka.

On kaunis kuin paistettu nauris.

Naama on kuin pakanamaan kartta.

Suu on kuin särjellä.

Parrattoman pusu on kuin muna ilman suolaa.

Niska on kuin kaksipiippuinen haulikko.

Korvat on kuin lammen lumpeet.

Hampaat on suussa kuin hulttion halot liiterissä.

Tyhmästä päästä ei ymmärrä tukkakaan lähteä.

 

Lopuksi vielä yksi helppo ja käyttökelpoinen, joskin kyseenalainen ja arveluttava testi oman luonteen arviointiin. Nykäise hius päästäsi ja vedä se peukalonkyntesi alta, jota painat vasten etusormea. Jos hius menee kippuraan, olet pahansisuinen luonteeltasi. Jos taas jää suoraksi tai hieman laineille, olet hyvä ja ystävällinen. Kokeilee ja uskoo ken tahtoo!

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat, Pixabay

*) Lähde: Täydelliset kasvonpiirteet

Lähde: Marjut Hjelt, Yliluonnollisen kaunis