perjantai 20. marraskuuta 2020

Suuri ravintohuijaus


Nyt löytyi kirja jota on odotettu: Pirjo Saarnia: Suuri ravintohuijaus, 25 ravintoväittämää, jotka eivät pidä paikkaansa. Pirjo Saarnia ja WSOY 2020.

Kirjoittaja on laillistettu ravitsemusterapeutti, jonka vastaanotolla olen itsekin käynyt. Kirjassa hän kirjan nimen mukaisesti ampuu alas yleisiä ravintoväitteitä lukijaa syyllistämättä ja kuitenkin kansantajuisella tavalla.

Väittämistä muutama:

- Pakkausmerkinnät kertovat meille totuuden

- Elintarviketeollisuus haluaa meidän parastamme

- Suomessa ei törmää ruokaväärennöksiin

- Ketogeeninen ja paleoruokavalio edistävät terveyttä

- Runsas siementen käyttö on terveellistä

- Smoothiet ovat kevyttä juotavaa

- Rasvoja kannattaa vältellä

- Luomu on aina paras valinta

- Kolajuomien ja sulatejuustojen fosfaatista ei ole haittaa

- Hygieenisyys on aina hyväksi

- Media ei ohjaa syömiskäyttäytymistämme

- Ravitsemusterapeutti on aina oikeassa

Tässä siis noin puolet kirjassa käsitellyistä ainakin osittain virheellisistä väittämistä. Sitähän tässä on jo pitkään ihmeteltykin, kun media ja some suoltaa lähes päivittäin milloin mitäkin uutta "tutkimustietoa" millon mistäkin ihmedieetistä ja ravintoaineesta. Mihin pitäisi uskoa? Välillä on leipä terveellistä ja välillä se taas lihottaa ja on muutenkin terveydelle haitaksi. Maito on samoin myös ihan välttämätöntä terveydelle ja taas muutaman vuoden kuluttua mahdottoman epäterveellistä. Pitääkö nyt käyttää rasvatonta maitoa vai ei? Viralliset, tutkimustietoon perustuvat suositukset eivät kuitenkaan muutu yhdessä yössä eivätkä asiat käänny hetkessä päälaelleen, varsinkaan terveyteen ja sairauksiin liittyvissä asioissa. Tuntuu siltä, että erilaisten väittämien takana on mikä taho milloinkin, riippuen siitä kenen intresseihin asia liittyy.


Ruokaväärennöksiin liittyvät asiat olivat tässä kirjassa mielestäni kaikista tyrmäävimpiä. Ruokaväärennöksiä on ennenkin ollut Suomessakin, mutta paljon enemmän niitä on ulkomailla. Ulkomaanmatkailusta katosi taas osa sen hohdosta. Tähän saakka matkailussa on yksi tärkeimmistä asioista ollut syöminen ja paikallisiin ruokiin ja ravintoloiden tarjontaan tutustuminen. Vaikkakin se on keliaakikolle astetta hankalampaa kuin kaikkiruokaisille, kun joka paikkaan ja ruokaan työnnetään sitä vehnää. 

Kaikista järkyttävin ruokaväärennös muistui kirjan sivujen mukaan lukijankin mieleen. Kiinassa oli vuonna 2008 maidon proteiinipitoisuutta parannettu myrkyllisellä melamiinilla, jonka seurauksena useita pikkulapsia kuoli ja vammautui. Myös kalaa "väärennetään" ja hevosenlihaa on ihan äskettäinkin Suomessa kaupattu naudanlihana. Suomeen ja muuallekin on tuotu Brasiliasta pilaantunutta naudanlihaa ja käytetty sitä muiden lihatuotteiden raaka-aineena. Viinit ja samppanjat arvokkaina tuotteina ovat tietysti ruokaväärentäjien suosiossa ja jopa mausteita väärennetään. Oreganon seasta on löydetty heinäsilppua.. 

Mediahan on juuri se, joka ohjaa syömiskäyttäytymistämme. Myös elintarviketeollisuus valmistaa "tahallaan" ravinneköyhiä ja sokeripitoisia valmisruokia, jotka eivät saa aikaan kylläisyyden tunnetta, vaan pian pitää olla uudelleen jääkaapilla etsimässä lisää ruokaa. Oma lukunsa ovat myös pakkausmerkinnät, joihin ainakin itse olen uskaltanut luottaa edes soveltuvin osin. Ei niihinkään näköjään voi luottaa tai ainakin niitä pitä(isi)ä osata lukea. Mainokset ja tuotteiden nimet sekä pakkausten kuvat johtavat usein harhaan ja useimmiten täysin laillisesti.

Luomuruokaa pidetään yleisesti ottaen terveellisempänä, ilmastoystävällisempänä ja eläinystävällisempänä kuin "tavallista". Sekään ei ole ihan yksiselitteinen asia. Luomuviljely tehottomampana vaatii enemmän viljelyalaa kuin ei-luomu. Jos luomunauta sairastuu, sen hoidossa ei voida käyttää antibiootteja tai kipulääkkeitä, koska sen tuottama ruoka ei olisi sen jälkeen enää luomua, ainakaan kovin pian. Luomunaudan jalkavammaa hoidetaan yrteillä ja utaretulehdusta homeopaattisilla lääkkeillä. Kipulääkkeitä ei käytetä. Kuitenkin eläinkin tuntee kipua siinä missä ihminenkin. Onko se enää sitten kovin eläinystävällistä? 

Tässä kirjassa on niin paljon tietoa, että se pitää ja kannattaa lukea itse jokaisen, joka on vähänkään kiinnostunut siitä, mitä suuhunsa pistää. 

Ohessa linkki Ilta-Sanomien uutiseen tähän kirjaan liittyen

https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000006623000.html

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstien kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.


9 kommenttia:

  1. Kiitos esittelystä! Kuulosti kyllä niin mielenkiintoiselta kirjalta! Kylmät väreet kyllä nousi tuosta melamiinista..Luomuruuat ovat tulleet anoppini kautta tutuksi:) Mukavaa marraskuun jatkoa ja hyvää viikonloppua♥

    VastaaPoista
  2. Kiinnostava opus, joka pitää minunkin lukea. Kiitos esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Juu. suosittelen lukemaan. Mielenkiintoinen ja silmiä avaava teos.

      Poista
  3. Jotenkin tuntuu, että ruuasta, ravinnosta on tehty todella vaikeaa. Olen tietoisesti vältellyt kaikkea ravintotietoutta, koska se muuttuu juurikin jatkuvasti. Syön sitä, mitä kehoni ja mieleni tahtoo. Aika paljon se tahtookin! Isossa mittakaavassa ei haittaa, jos joskus syö jotain epäterveellistä. Tänään väsyneenä työpäivän jälkeen tein valmistaikinasta mustikkapiirakan. Olipa pahaa se pohja, kannattaa tehdä itse! Uskon, että on pahasta tehdä ravinnosta enempää kuin se on. Kai se on tässäkin asiassa, jokainen tulkoon uskollansa autuaaksi. Mä oon sitten siis ruoka-ateisti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Olet ihan oikeassa ja puhut melkein kirjan kirjoittajan äänellä. Viralliset ravintosuositukset nimittäin muuttuvat todella hitaasti, mutta kun muutoksista puhutaan, asialla ovat kaiken maailman "puoskarit" ja milloin mikäkin taho, joka keksii kaikenlaista, millä saa ihmisten huomion. Juuri tästä Saarnia kirjassaan varoittaa. Eli siis media ohjaa syömiskäyttäytymistämme.

      Poista
  4. Mielenkiintoinen kirjja. Ja sekin on muistettava, ettei kaikkiin laillistettuihin ravintoterapeutteihin ole aina uskomista. Hekin voivat valita vain mielenkiintoisia ja myyviä näkökulmia. Asiallisista asioista voidaan vääntää mitä vain. En siis aio täysin luottaa tähänkään kirjaan, koska esimerkiksi luomuun voidaan valita koskettava näkökulma sen kiistämättömän asian sijaan, että luomueläimet voivat elää lajiominaisemmin kuin tehotuotetut, vaikka haavereita voi sattua, kipulääkettä tarvita, se ei poista sitä, että luomueläimet ovat koko katselmuksessa - eikä vain yhdessä näkökulmassa - onnellisempia kuin muut.Kirjan aion silti lukea, mutta sen nimikin on houkutteleva, järkyttävä ja myyvä. Totta kai se sisältää luettavaa sisältöä, mutta tulen suhtautumaan siihenkin kriittisesti. Yleensäkin somen ja muun maailman asioissa nämä ravintoasiat menevät äärimmäisyyksiin.Ruokauskovaisuutta on, ortoreksiaa, sairaalloista terveellistä syömistä on. Jokainen on yksilö, joku ruoka sopii toiselle ja toiselle ei, vaikka olisi terveellinenkin. Ihanaista - toivottavasti lumista - viikonloppua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Pulma onkin siinä, että Suomessa voi ravintoneuvojaksi ja ravitsemusohjaajaksi yms. ("titteleitä" on monenlaisia) ryhtyä melkein kuka vaan. Kirjan kirjoittaja on Valviran laillistama ravitsemusterapeutti, jolla on takanaan viiden vuoden yliopisto-opinnot ja tutkinto, Saarnialla itse asiassa kaksi (hän on myös terveystieteen maisteri). Ravitsemustieteen opintoihin kuuluu myös lääketieteen opintoja. Laillistetun ravitsemusneuvojan tiedot ja neuvonta perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin. Ne eivät ole huuhaata kuten saattaa olla monilla muilla satunnaisilla ravintoneuvojilla, jotka sekoittavat tätä pakkaa. Viralliset suositukset muuttuvat tosi hitaasti ja harvoin, näin hän kirjoittaa kirjassaan. Sehän tässä on itseäkin hämmentänyt, kun olen tullut liikaa uskoneeksi kaikenmaailman humpuukiin. Ja totta kai kriittisesti saa ja pitääkin suhtautua lukemaansa. Suosittelen kyllä tätä kirjaa. Yksi parhaista tietokirjoista mitä olen koskaan lukenut. Ihanaa viikonloppua myös!

      Poista
  5. Suoritin ravitsemustieteen perusopinnot Itä-Suomen yliopistossa 2018-2019. Oppimateriaaleinamme oli mm. Ruokatieto -sivusto. Katsopa ketä Ruokatietoyhdistyksen hallituksessa on! Ruokatietoyhdistys jakaa oppimateriaalejaan (lue: mainoksiaan) alakouluista siis yliopistotasolle asti. Tässä vain yksi esimerkki lukuisista. Raha puhuu - usein myös laillistettujen ravitsemusterapeuttien suulla.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!