"Kotiintuloaikoja ja kielioppisääntöjä pitää noudattaa", lausui eräs yläasteen opettajani muinoin 1980-luvulla. Näistä olen pitänyt tiukasti kiinni. 😁
Pilkkuiivaria ja kielipoliisia ärsyttää kielioppi- ja kirjoitusvirheet, vaikka niitä menee blogissakin kahden naisen tarkastuslautakunnalta läpi.
Sanojen väärin kirjoittaminen on ihan yleistä ja inhimillistä, mutta joitakin oikeinkirjoitussääntöjä ei näköjään muisteta ollenkaan.
Virkettä ei tulisi koskaan aloittaa numeroin kirjoitetulla lukusanalla. Jos luku on kymmenen tai alle, se kuuluukin kirjoittaa pääsääntöisesti kirjaimin, kuten lauseen alkuun kaikki luvut. Jos lause pitäisi aloittaa vaikkapa vuosiluvulla 1984, suosittelen miettimään sanajärjestystä 😍 Samoin tasanumerot sata, tuhat, miljoona ja niin edelleen kirjoitetaan tavallisesti kirjaimin - paitsi ei jakokulmaan tai neliöjuureen 😁
Siis. Lauseen alkuun:
70-vuotias jäi kyydistä. 😬 - ei, vaan:
Seitsemänkymmentävuotias jäi kyydistä 🥰
Vaan miten on lukusanojen ja väliviivojen kanssa.
70-vuotias, 70 vuotta, 7-kymppinen, 70 v.
70. vuosipäivä 🥰
Entäs sitten piste lauseen lopussa - sehän tulee suoraan sanan perään.
Miksi sitten monesti näkee huuto- ja kysymysmerkin edessä välilyönnin ? Apua ! Eihän ennen pistettäkään ole . Hullultahan se näyttääkin . Vai mitä ?
Täytekirjaimet! Kirjainmuunnokset! Ne, jotka tulevat sanaan vaikkapa ääntämisen mukaan.
Jauhenliha 😬
Teranssi 😬
Huoneusto 😬
Sydämmellinen 😬
Pieno 😬
Rakastan suo ! 😬😬
Kumpa 😬 Empä 😬 Voimpa 😬 Zumba 😁
Suomessa asuva henkilö on suomalainen ja puhuu suomea, syntymämaa on usein Suomi.
Viikkomme kohokohta on perjantai, kun viikonloppu alkaa. Olemme menossa kohti talvisia juhlapäiviä: itsenäisyyspäivä ja joulu ovat tulossa. Toivotetaan hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Tai uuttavuotta yhteen kirjoitettuna, jos tarkoitetaan toivottaa iloa vain uudenvuoden aattoiltaan siis uudenvuodenaattoon. Kun toivotetaan hyvää uutta vuotta, tarkoitetaan koko tulevaa vuotta.
Puoli vuotta vain, niin ollaan juhannuksen vietossa ja sitä ennen kevättalvella vietetty ainakin Marian, Runebergin ja Kalevalan päivää. Juhlapäivät siis kirjoitetaan pienellä, mutta erisnimen kanssa isolla ja sanat erikseen - paitsi vakiintuneet vapunpäivä ja tapaninpäivä.
Taannoin tässä intaannuimme Nymman kanssa kohteliaiksi ja harjoittelimme teitittelyä. Teititellessä kirjallisesti yhtä henkilöä sen voi erottaa monikkomuodosta kirjoittamalla Te isolla alkukirjaimella. Monesti teitittely menee hassuksi.
"Oletteko Te jo syöneet?" kysyin Nymmalta.
"Minä olen, muista en tiedä!" Nymma vastasi virnuillen.
Olisi pitänyt tietysti kysyä, että oletteko Te jo syönyt, koska tarkoitin yhtä henkilöä 🤣
Mennyt muoto näyttää verbistä suoraan yksikkö- tai monikkomuodon Teititellessä tai teititeltäessä.
Kysymyssana näyttää samalta, kun on kyse preesensistä - syöttekö te tai syöttekö Te? Ero näkyy tässä muodossa: "Näytätte juopuneelta!" tai "Näytätte juopuneilta!" Harva enää teitittelee, joten ei ihme, että taivutukset menevät miten sattuvat. Sanojen Sinä ja Te kirjoittaminen isolla alkukirjaimella osoittaa muuten suurta kunnioitusta puhuteltavaa kohtaan, joten harkintaa peliin. Esimerkiksi tasavallan presidenttiä teititeltäessä vakiintunut muoto on Te, mutta tasavalta ja presidentti pienellä.
Kellonajat kirjoitetaan Suomessa pisteen kanssa. Esimerkiksi 10.15, klo 10.15. Aikatauluissa näkee useimmiten kansainvälisen muodon 10:15. Keskiyö kirjoitetaan numeroin joko 24 tai 00.00. Vuorokauden ensimmäisen tunnin lukemat kuitenkin yhdellä nollalla eli 0.15, varttia yli keskiyön.
Numeroin kirjoitettaessa lukusanojen 11-19 taivutus tapahtuu lukuparin ensimmäisen numeron taivutuksen mukaan. Tulen töihin kahteentoista on 12.00:een ei 12.00:sta.
Onko näillä nyt niin väliä, joku saattaa kysyä. Oikein kirjoittaessa kaikkien osapuolten pitäisi päästä helposti asiasta yhteiseen ymmärrykseen. Jos asioilla on yksi (joskus useampi) oikea tapa ilmiasuun, tulee sitä käyttää. Harva kirjoittaa esimerkiksi ihmisten nimen pienellä alkukirjaimella tai yleisnimiä isolla. Harmi on sekin, että ensin näitä sääntöjä opetellaan peruskoulussa hikikarpalot otsalla ja sitten heitetään haaskuuseen. Totta on, että kieli muuttuu koko ajan, mutta kielioppi vain harvoin ja harkiten.
Ruvetaan käyttämään tai aletaan käyttää (nykyisin myös aletaan käyttämään) vaikka Kielikellon mainioita sivustoja avuksi oikeinkirjoittamiseen. Sivustolla on muutenkin hurjan hyviä artikkeleita.
P.S. Nytten toiveammatti oli nuorena opettaja 😁 Olisitteko arvanneet? 🤣
P.S. Otsikko on kieliopillisesti ihan päin mäntyä - lause alkaa konjuktiolla, ei ole subjektia eikä objektia ja verbi on passiivissa 🥰 Että-sanan tehtävä on yhdistää kaksi lausetta toisiinsa, tästä puuttuu se toinen lause kokonaan. Tosin tässä että-sana onkin vähän eri tarkoitùksessa... sen sijaan voisi olla vaikka "kyllä".
Kyllä olisi Irma-opettajan punakynä heilunut.
Lähde: Kielikello
Kuva: Pixabay
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
Huh, heijaa, osaat todella kieliopin. Itsekin yritän kirjoittaa peruskoulun, lukion ja yliopiston kieliopintojen mukaisesti. Mutta en tietenkään aina oikein. Minua ärsyttää se, että en tiedä, milloin pilkku tulee rinnastuslauseiden väliin rinnastuskonjuktiolla, minulla useimmiten ja-sanan edelle. Elän uskossa, ettei pilkkua tule, jos on sama lauseenjäsen. Mietin vain missä muodossa. Jos lauseessa sanotaan vaikka: Jari on oikea kalamies ja hän nappasi taas lohen. Tuleeko pilkkua, onhan sama lauseenjäsen, mutta eri muodossa. Olet Asiantuntija, joten voisitko opettaa tämän minulle? Minä en pidä missään somessa puhekielen käyttöä esimerkiksi "Mä" ja "Mua". Toki kieli muuttuu ajan mittaan. Minullakin on taipumus rikkoa lauseita.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Minulla on vanha muistisääntö tuohon ja-sanan käyttöön. Jos ja-sanan yhdistämät päälauseet toimisivat yksinäänkin, pilkku tulee laittaa ennen ja-sanaa.Toisin sanoen esimerkkilauseesi kuuluu kirjoittaa näin: Jari on oikea kalamies, ja hän nappasi taas lohen. Koska voisi olla myös: Jari on oikea kalamies. Hän nappasi taas lohen. Jari ja hän viittaavat samaan tekijään, mutta koska molemmissa lauseissa on se tekijä, pilkku tulee.
VastaaPoistaJos kahdessa ja-sanan yhdistämässä lauseessa on sama tekijä jommassa kummassa lauseessa, ei pilkkua tule: Marja leipoi kakun ja keitti kahvit.
Puhuttu kieli muuttuu ja puhekielessä säännöt eivät ole niin justiinsa, mutta jotenkin itse toivon, että kirjoitettuun kieleen kiinnitettäisiin huomiota ainakin "virallisessa" tekstissä. Esimerkiksi työpaikoilla asiakasviestinmässä.
Joissain yhteyksissä "huolimaton" kirjoitustyyli toimii ja voi olla osa kirjoittajan persoonaa.
Entäs sitten ne yhdys sanat?!!! Ja enään.
VastaaPoistaKyllä, yhdys😬sanat ehdottomasti ja enääN. Vielä tuo huutomerkkien viljelykin!!!!
PoistaEhkä täytyy tehdä postaukselle osa II, koska en muistanut läheskään kaikkia ärsyttäviä!
Tuohon broileri ruokaan ei voinutkaan kommentoida, kenttää ei ollut, onko se otettu pois, oli vain noita rasti juttuja ?
VastaaPoistaVaikka suomalainen olen, niin suomenkieli on silti välillä hakusessa, puhun sekaisin turun ja karjalan murretta ja kirjakieltä, jos joku kirjoittaa murteella, sitä on vaikea lukea, jätän sen lukematta.
Äidinkieli oli huono koulussa, se on opettajan vika, kun huonommat oppilaat eristettiin toiseen katekoriaan.
Kiitos kommentistasi! Pääset kommentoimaan broileri-postausta, kun klikkaat tekstin lopussa olevaa "Ei kommentteja" -kohtaa. Kokeilin, se toimii. Oudosti onkin hävinnyt se kommentti-loota 🤔
PoistaSinun kommenteistasi muuten paistaakin positiivisesti läpi tuo karjalainen vilkkaus ja värikkyys ja se on pelkästään kiva juttu 😊
Opettajilla on niin suuri merkitys oppimisinnokuuteen. Minulle osui alakoulussa niin innostava opettaja, että olisin itkekin halunnut opettajaksi. Vaan eipä tullut.