Näen piipusta, ettei savu kohoa

Ylläoleva kuva ei liity tapaukseen.

Suomen uusin ja modernein krematorio on Lahdessa Levon hautausmaalla. Se on myös ainoa kiinteistöosakeyhtiömuotoinen krematorio Suomessa. Osakkaita ovat Lahden seurakuntayhtymän lisäksi joukko lähikuntia. Tuhkattavia vainajia tulee Levon krematorioon myös muualta. Uunin kapasiteetti on 300 kg ja välillä kookkaita vainajia tuodaan tuhkattavaksi kauempaakin.

Uusi krematorio käyttää uunissaan maakaasua. Tekniikka on nykyajan ympäristö- ja päästövaatimusten mukaista. Prosessissa syntyvä lämpö otetaan talteen glykolin avulla ja se käytetään Levon alueen kiinteistöjen lämmitykseen.

Savukaasut suodatetaan tarkasti ja niistä otetaan talteen hiukkaset ja raskasmetallit ja ne toimitetaan edelleen käsiteltäväksi siihen erikoistuneelle laitokselle. Piipusta ei siis kohoa savua lainkaan, ainoastaan ilma väreilee lämmön vaikutuksesta. Vanhan krematoriolaitoksen musta savu ja haju saattoivat aikoinaan matalapaineisella säällä painua hautausmaalle. 

Uusi krematoriolaitos on nyt ollut käytössä kolme täyttä toimintavuotta. Uudella krematoriolla on tehty tähän mennessä jo lähes 10 000 tuhkausta. Tuhkaus on yleistynyt Suomessa tasaisesti. Tuhkausten osuus Levolla haudattavista on yli 80%. Perinteinen arkkuhautaus on siis jo huomattavasti harvinaisempaa.

Arkuissa ei enää saa uudistuneiden kriteereiden mukaan käyttää helposti leimahtavia materiaaleja. Tähän on tultu paloturvallisuus- ja työturvallisuussyistä. Tuhkattavan arkun tulee olla puuta. Missään pahvilaatikossakaan ei siis ole mahdollista tulla tuhkatuksi tai haudatuksi jo lainsäädännöllisistä ja hygieniasyistä, vaikka vainaja tai omaiset niin haluaisivatkin säästön tai ekologisuuden nimissä.

Siunauksen jälkeen arkkua ei saa enää avata eikä vainajaan ole tarvetta muutenkaan koskea. Arkusta poistetaan metalliset ristit ja loppu siunaushiekka arkun päältä ennen uuniin viemistä. Uunin lämpötila on noin tuhat astetta ja yhden vainajan käsittely kestää noin tunnin, nopemmillaan kolmisen varttia. Polton jälkeen tuhkasta kerätään muu aines talteen ja tuhka jauhetaan. Muuta ainesta voivat olla esimerkiksi keinonivelet ja sydämentahdistimet ja luunmurtumien korjaamisessa käytetyt metallit. Näissä käytettävä metalli on titaania, joka kerätään ja toimitetaan uudelleen käsittelyyn uusiokäyttöä varten Keski-Eurooppaan. 

Uusiomateriaalia käytetään muun muassa autojen moottoreissa ja laivojen potkureissa. Tämän tiedon uusiokäytöstä opin opintokäynnilläni Malmin hautausmaan krematoriossa kolmisen vuotta sitten. Kierrätys on kaikin puolin hyvä asia, mutta kieltämättä vähän villiltä kuulostaa ajatus, että mummo- ja pappavainajien tekonivelet menevät pian tuhatta ja sataa moottoriteillä ympäri maailmaa. Tai pyörivät laivan potkureina maailman merillä. Elämässä eteenpäin menevät siis nämä ulkopuoliset osat, vaikka vainaja poistuu tuonpuoleiseen.

Levon krematoriolla vainaja tuhkataan yleensä viikon sisällä siunauksesta. Toisinaan vainaja voidaan tuhkata nopeamminkin, jos sukulaisia on tullut paikalle vaikkapa kaukaa maapallon toiselta puolelta ja toiveena on saada  tehtyä uurnanlasku saman tien. Tuhkauurnat lasketaan uurnametsään, perinteisille arkkuosastoille tai muistolehtoon. Sirottelualue on Levon hautausmaalle tulossa. Myös luontoon ja tiettyihin vesistöihin voidaan tuhkaa sirotella erillisten lupakäytäntöjen mukaisesti.

Uskoisin, että krematoriotyössä on ainakin se hyvä puoli, ettei tule vietyä töitä kotiin (vitsi). Paitsi ehkä mielessään. Työ vaatii tietyllä tavalla kovaa luonnetta, mutta myös herkkyyttä täytyy löytyä asiakaspalvelutyön erityisluonteen vuoksi. Huumoriakin varmasti tarvitaan ja käytetään arjessa, mutta ei asiakkaiden kustannuksella. Krematorionhoitajan työssä vaaditaan tekniikan hallintaa, ei niinkään enää fyysistä voimaa. Useimmat krematoriotyöntekijät lienevät miehiä. Malmin hautausmaan krematorionhoitajana työskentelee naishenkilö ja yksi työntekijöistä on hänen tyttärensä.

Lähteinä on käytetty Kirkon alat ry:n jäsenlehteä Kirkon töissä, nro 3/2020 sekä Kai Sadinmaan kirjaa Kuolleiden kirja eli kuinka kävelin Suomen suurimman hautausmaan halki ja opin kaiken elämästä, hautaamisesta, rakkauden kaipuusta ja puista.

Ohessa linkki postaukseemme, jossa kerrotaan Sadinmaan kirjasta.

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/09/kuolleiden-kirja.html

Kuva: Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja käyttäminen ilman lupaa on kielletty.