Kuvituskuva, luotu tekoälyn avulla
Keskiuusimaalainen terveyskeskuslääkäri, yleislääketieteen erikoislääkäri kirjoitti osuvasti Hesarin yleisönosastolla 24.10. tämän hetken tilanteesta liittyen hoitoonpääsyyn julkisella puolella.
Sen jälkeen, kun omat lapsemme pääsivät kouluterveydenhuollon piiriin, on minulla ollut melko vähän omakohtaisia kokemuksia verovaroin ylläpidetystä terveyden- ja sairaanhoidosta.
Kuulun niihin harvoihin onnekkaisiin, joilla on mahdollisuus käyttää työnantajan kustantamaa työterveyspalvelua. Onneksi siihen on ainakin toistaiseksi kuulunut myös sairaanhoidolliset palvelut.
Sanotaan, että verovaroin ylläpidetty sairaanhoito toimii parhaiten silloin, kun ihmisellä on todellinen hätä. Ja se onkin ihan oikein. Flunssan vuoksi päivystykseen sairauslomatodistusta hakemaan menneet joutuvat jonon hännille. Ja sekin on ihan perusteltua, kun joudutaan priorisoimaan. Viime aikoina on kuultu kuitenkin myös toisenlaisesta todellisuudesta esimerkiksi silloin, kun henkilö on saanut syöpädiagnoosin ja hoitoa pitäisi saada mahdollisimman pian. Hyvinvointialueesta riippuen syöpään sairastunut ihminen joutuu odottamaan vuoroaan tuskallisen pitkään.
Kyllä yli 30 vuotta sitten jouduin myös jonottamaan päivystyksessä tuntikausia kuumeisen, korvatulehduksesta kärsivän lapsen kanssa. Sen jälkeen on tullut käyttöön hoitajan suorittama hoidontarpeen arviointi, mutta jonotusajat eivät ole lyhentyneet yhtään. Jokin aika sitten uutisoitiin jopa yli kuuden tunnin jonotusajoista. Se on ihan liian pitkä aika istua ja odottaa terveellekin ihmiselle saati sitten sairaalle, joka on hakeutunut päivystykseen avun tarpeessaan.
Olen itse päässyt tutustumaan julkisen puolen sairaanhoitopalveluihin pariin otteeseen. Muutama vuosi sitten asioin paikallisen keskussairaalan silmäpolilla ahtautuneen kyynelkanavan operoimisen vuoksi. Se jouduttiin tekemään kahdesti. Täysin tukossa ollut kyynelkanava aiheutti sen, että ylimääräinen kyynelneste silmästä valui poskelle kyynelkanavan sijaan, mikä ärsytti silmänympäryksen ja posken ihoa ja sai aika ajoin aikaan silmän tulehtumista. Jatkuva näyttöpäätetyö ärsytti ja rasitti silmiä muutenkin ja edellä mainittu jatkuva ”kyynelehtiminen” ja silmien räpyttely sai aikaan jumittumista niskan, kaulan ja lopulta koko ylävartalon alueella. Mielestäni melko pitkään jouduin odottamaan hoitoon pääsyä ottaen huomioon, että vaiva haittasi työn tekemistä, jossa tarvitsee tuijottaa tietokoneen näyttöä aamusta iltaan. Ajoittain tarvitsin sairauslomaakin tämän vuoksi. Äskettäin luin, että yksi sairauslomapäivä kustantaa työnantajalle keskimäärin 350 euroa. Itse toimenpiteet ja kaikki muukin asiaan liittyvä tapahtui moitteettomasti.
Kun odottelin aikanaan silmäpolilla omaa vuoroani, toimenpidetiloista ramppasi niin sanotusti yhtenä köytenä n. 70-80 -vuotiaita ihmisiä ulos kaihileikkauksesta. Hyvinvointialueemme teki kaihileikkauksia ja tekee ilmeisesti niitä tänäkin päivänä, ostopalveluina muille hyvinvointialueille. Ja hyvähän se on, että vanhukset pääsevät silmävaivoistaan ja elämänlaatu paranee.
Työikäinen työkaverini, bloggaajaystäväni Nytte ei sen sijaan päässyt julkiselle puolelle kaihileikkaukseen, vaikka kaihi haittasi hänen työn tekemistään ja muun muassa autolla ajamista. Kaihi ei ollut kuulemma tarpeeksi paha. Hän ei voinut ajaa autoa pimeällä ollenkaan. Ja niin ollen pimeänä vuodenaikana se haittasi työmatkojen kulkemistakin. Nytte päätyi teettämään kaihileikkauksensa yksityisellä ja maksoi siitä lystistä omasta pussistaan 2000 euroa per silmä. Samaan aikaan hän rahoittaa maksamillaan verovaroilla muiden hyvinvointialueiden vanhusten (=ei työssäkäyvien ihmisten) kaihileikkauksia. Ja hän ei ole ainoa jolle tiedän näin käyneen. Olisiko niin, että näitä priorisointiperiaatteita pitäisi vähän tarkentaa?
Kaksi vuotta sitten minulla todettiin keskivaikea uniapnea. Sen totesi työterveyslääkäri, kun menin hänen luokseen ihmettelemään jatkuvaa väsymystä ja aamuisia päänsärkyjä. Julkisella puolella tuskin olisin edes päässyt näillä oireilla hoitajan hoidontarvekartoituksen läpi lääkärille asti, vaan luultavasti olisi neuvottu menemään aikaisemmin nukkumaan ja ottamaan päänsärkyyn särkylääkettä. Uniapnea on kuitenkin hoitamattomana hengenvaarallinen nielun ja hengityselimistön sairaus. Siihen on moni kuollut. Työterveyslääkärille ”konsepti” oli alusta alkaen selvä ja tutkimus ja diagnoosin tekeminen sujui nopeasti.
Sitten alkoikin jonottaminen julkiselle puolelle cpap-laitteen saamiseksi. Kerrottiin, että jonotukseen voi mennä kolmekin kuukautta. Laskin, että siinä ajassa voin jo kuolla unenaikaiseen hengityskatkoon enkä muutenkaan jaksanut enää jatkuvaa väsymystä ja päänsärkyä. Päänsärky oli muullakin tavalla liiankin tuttua, koska kärsin myös migreenistä. Tosin migreeni ei ole jokapäiväistä, Luojan kiitos.
Päädyin sitten jonottamisen ajaksi vuokraamaan cpap-laitteen yksityiseltä taholta. Kasvomaski ja letku piti ostaa siihen itse, koska ne ovat käyttäjäkohtaisia eikä niitä voida vuokrata uudelleen toiselle käyttäjälle. Vuokrauksesta ja osien hankinnasta kertyi kuluja n. 300 euron verran. Pääsinkin sitten yllättävän nopeasti paikallisen keskussairaalan uniapneahoitajan vastaanotolle ja sain sieltä cpap-laitteen käyttööni sekä siihen kuuluvat ”härpäkkeet”, eli letkun ja kasvomaskin. Itse asiassa kolmekin erilaista kasvomaskia, koska yhden kokeiluistunnon perusteella ei voi tietää, minkä mallinen kasvomaski itselle parhaiten sopii ja toimii. Se selviää vasta pitkäaikaisessa käytössä. Palvelu oli taas osaavaa, ystävällistä ja ammattitaitoista.
Kun vuosi oli kulunut laitteen käyttöönotosta, vastuu hoidosta siirtyi hyvinvointialueelle ja samalla loppui ystävällinen kohtelu. Laitteessa käytettäviä suodattimia kyllä sain hyvinvointialueen unihoitajalta ilman mitään ylimääräistä mutinaa.
Kahdesti olen joutunut asioimaan kasvomaskin uusimisen vuoksi. Alkuun käytin niin sanottua nenänalusmaskia, joka ei koskaan oikein kunnolla pysynyt paikallaan ja lopulta huomasin, että se oli osittain rikkoutunutkin. Sain uuden varaosan tilalle. Rikkoutumisesta sain unihoitajalta syyt niskoilleni, vaikkei hän ollut edes nähnyt koko maskia. Lisäksi hän ilmoitti, että ”tämän kerran” hän voi toimittaa uuden osan, vaikka "ohjeistus on, että vain kerran vuodessa voi maskin uusia". Olisiko ollut muuta vaihtoehtoa, kun maski oli rikki, riippumatta siitä, kuinka kauan laite on ollut käytössä?
Päädyin sitten lopulta kuitenkin käyttämään kokokasvomaskia ja käytännössä koko tämän kahden vuoden ajan se on ollut käytössä. Viime viikolla päätin lähestyä taas unihoitajaa, kun maskissa pään ympärille laitettava remmi alkoi näyttää väsymisen merkkejä. Tarranauhat eivät enää kiinnittyneet kunnolla ja niin ollen irtoilivat keskellä yötä. Siihenhän tietysti herää. Vaihtoehtona on nousta ylös, sytyttää valot, sammuttaa laite hetkeksi ja viritellä remmit uudelleen tai heittää koko systeemi nurkkaan loppuyöksi ja sammuttaa laite. Jos nimittäin ei halua virkistyä liikaa ja valvoa loppuyötä tai ainakin suurta osaa siitä, unta uudelleen yrittäessä.
Ja siis tämä maskihan on ollut käytössäni sen kaksi vuotta. Vuosi sitten sen olisi jo voinut uusia. Unihoitajan vastaus uusimispyyntöön oli taas varsin nihkeä. ”Poikkeuksellisesti” hän lupasi toimittaa uuden maskin. Pääremmi kuuluu nimittäin siihen kiinteänä osana, eli pelkkää remmiä ei voi toimittaa. Kun sitten sain uuden maskin käyttööni, huomasin, että uusi oli paljon napakampi ja tiiviimpi kuin se kaksi vuotta käytössä ollut, joka fuskasi ilmaa jo vähän sieltä sun täältä. Cpap-laitehan työntää ylipaineella ilmaa maskin kautta hengitysteihin ja siten pakottaa hengittämään, jos hengityskatkos tulee. Niinpä maskin pitää asettua kasvoille tai nenän alle todella tiiviisti, jotta se pysyy siinä myös kääntyillessä.
Kuulun Facebookissa uniapneaa sairastavien ryhmään ja siellä moni jäsen on kertonut, kuinka monilla muilla hyvinvointialueilla uusia varaosia (mm. maskeja) toimitetaan käyttäjälle tietyin väliajoin automaattisesti ilman, että niitä täytyy tympeältä unihoitajalta erikseen rukoilla.
Varsinaisen laitteen käyttöikä tulee täyteen, kun käyttötunteja on koossa 20000. Toinen/vaihtoehtoinen kriteeri on seitsemän vuotta. Hyvinvointialueen seurannassa tämä on käyttäjäkohtaisesti nähtävissä. Jos elän niin vanhaksi, odotan mielenkiinnolla tarjotaanko minulle uutta laitetta, kun tunnit tulevat täyteen. Ne nimittäin tulevat ennen kuin seitsemän vuotta on koossa, koska nukun pitkiä yöunia.
Toinen tuore omakohtainen kokemus liittyy hammashoitoon. Hammas lohkesi pahasti ja olin yhteydessä kunnalliseen päivystykseen sen korjaamiseksi. Kun siinä ei ollut särkyä, sain ajan vasta yli viikon päähän. Koko sen ajan terävä hampaan kulma jauhoi kieltäni. Vihdoin pääsin vastaanotolle ja melkein tunnin kestäneen operaation jälkeen hammas oli kunnossa. Hommasta koitui kustannuksia minulle muistaakseni muutaman kympin verran. Yksityisellä, jossa olin vuosia käynyt, olisi lasku ollut vähintään kolminkertainen.
Palvelu ja työn jälki oli erinomaista. Niinpä kysyin pois lähtiessäni, että miten voin varata ajan hammastarkastukseen. Pyydettiin hankkimaan yksityiseltä hammaslääkäriasemalta hampaistani otetut röntgenkuvat, jotka toimitin cd-levyllä. Kuvat kopioitiin julkisen puolen tiedostoihin. Kun olin noutamassa cd-levyä pois (tämä tapahtui joskus maaliskuussa), sanottiin, että ”toimistohammaslääkäri soittaa toukokuussa hammastarkastusajasta”. Toukokuu meni eikä toimistohammaslääkärin soittoa kuulunut. Sattumalta huomasin myöhemmin Omakannasta, että tämä mystinen toimistohammaslääkäri oli kirjoittanut sinne jonkinlaisen lausunnon purukalustostani, mistä en ymmärtänyt mitään. Mutta sen ymmärsin, että julkisella puolella hammastarkastukseen pääsee viiden vuoden välein. Siis viiden vuoden välein! Joka välissähän toitotetaan, että hampaat pitää tarkistuttaa vuosittain. Eli ei mitään mahdollisuutta päästä julkiselle puolelle hammastarkastukseen, koska joudun ja aion mennä jonnekin muualle suht pian. Edellisestä hammastarkastuksesta tulee kohta kuluneeksi kaksi vuotta. Siellä kun sitten tehdään käynnistä merkintä Omakantaan, alkaa taas uusi ”viisivuotiskausi” kulua, jonka aikana ei ole mitään asiaa päästä verovaroilla maksettuun hammastarkastukseen.
On se jännä, miten eri hyvinvointialueilla kaiken kaikkiaan ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa, esimerkiksi syövän tutkimukseen ja hoitoon pääsyssä. Tämä edellä kertomani cpap-laitejuttu on pikkuasia siihen ja moneen muuhun verrattuna. Onneksi en ole ainakaan vielä joutunut testaamaan palveluiden saatavuutta jonkun vakavamman asian vuoksi.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman kirjoittajan lupaa on kielletty.
Ei kaupallista yhteistyötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!