Uneksin kuninkaallisesta elämästä

Näin unta, että olin ystäväni Merjan kanssa Britannian kuningatar Elisabetin järjestämissä juhlissa. Ilman mitään ennakkovaroitusta minut oli plaseerattu istumaan juhlapöytään ties minkä Länsi-Ylämaan herttuan daamiksi. Merjaa ei näkynyt aluksi missään, mutta päättelin hänen kokeneen saman kohtalon jossain toisella puolella valtavaa salia. 

Pöytäseurueesta en tuntenut ketään muita kuin kuningatar Elisabetin ja hänetkin vain etäisesti, niin ollen oli vähän vaikea keksiä jutun juurta. Etiketin mukaan Elisabet aloittaa aina keskustelun oikealla puolellaan istuvan henkilön kanssa, mutta hänet olikin plaseerattu pöydän päähän niin, ettei hänen oikealla puolellaan istunut ketään. Minä istuin hänen vasemmalla puolellaan, joten Elisabet ei puhunut mitään kenenkään kanssa koko ruokailun aikana. Ruokana oli hervottoman iso lautasellinen katkarapuja, jotka piti tietysti syödä käsin, mutta käsiä ei olisi saanut sotkea. Tunnelma oli lievästi sanottuna vaivautunut, suorastaan ahdistava.

Länsi-Ylämaan herttuasta en ollut koskaan kuullutkaan eikä hänkään tuntunut olevan kovin kiinnostunut minun seurastani. Tein varmaan ison munauksen ja etikettivirheen, kun avasin sanaisen arkkuni ajankohtaisesta asiasta, Kärkkäisen huoltoaseman bensan hinnoista. Rahasta puhuminenhan on brutaalia, varmaan varsinkin niissä piireissä.

 

Tuskaisen illastamisen jälkeen (en koskenutkaan niihin katkarapuihin) porukka siirtyi toiseen saliin ja Merjan kanssa jäimme ruokasaliin ja äkkäsimme puoli pullollista juomatonta punaviiniä ja päätimme, että tuo kipataan nyt kitusiimme. Eihän tätä kestä selvin päin. 

Avulias palvelija ymmärsi yskän ja toi meille uudet lasit. Kun olimme saaneet viinilaseihin punkkua, ovesta porhalsi sisään Ruotsin kuningas uuden salarakkaansa kanssa. Myöhästyivät syömingeistä. Salarakas oli erikavikman-tyyppinen kaunotar.  

No mehän Merjan kanssa sitten teeskentelimme, että olimmekin itse asiassa juuri heille kaatamassa sitä punkkua, jotta voimme jotenkin ja äkkiä pelastua tilanteesta pois. Hiiviskelimme linnasta ulos ja aioimme livistää paikalta, mutta ulkona olikin hymyilevä Elisabet kättelemässä ja kiittelemässä käynnistä ja hienosta illasta. Kättelimme Ellua ihan muina monarkisteina ja juoksimme vähän kauemmas paikalta ja hyppäsimme jonossa ensimmäisenä odottavaan mustaan autoon. 

Olin kuulemma puhunut unissani jotain, jota Isäntä ei enää aamulla muistanut. Harmi. Se liittyi varmaan tähän uneen.

Unien ainekset koostuvat osittain lähiaikojen tapahtumista. Elisabethan on ollut viime aikoina paljonkin esillä mediassa. Katkaravut tulivat uniin siitä, kun eräänä yönä heräsin ja makkarin kattoon kelloradiosta heijastuva kellonaika näytti unihiekkaisiin silmiin ihan lautaselliselta katkarapuja, jotka kaiken lisäksi vielä liikkuivat. 

Viikko sitten piipahdin Kärkkäisen tavaratalossa ostoksilla ja siellä oli ilmeisesti joku veret seisauttava bensatarjous, koska bensiksellä oli liikenteenohjaajat rajoittamassa tungosta. 

Merja valikoitui illallisseuraksi varmaan sen vuoksi, kun tiedän hänen käyttävän samaa lääkettä migreenin estoon kuin minäkin ja omalta osaltani migreeni ja sen lääkitykset ovat olleet puheenaiheena viime viikkoina. 

Länsi-Ylämaan herttua pääsi pöytäseurakseni varmaankin sen vuoksi, että edellinen koiramme oli valkoinen länsiylämaanterrieri (R.I.P. 4.10.2015).

Mistä se myöhästelevä Kaarle Kustaa siihen pöllähti sen erikavikmaninsa kanssa, jäi mysteeriksi. Jos oli kyseessä oikea Erika Vikman, niin hän näyttää nostaneen rimaa sitten viime näkemän. Tai no...

Myöhästymiseen ei auttanut ylinopeushurjastelukaan. Kaarle Kustaa tuli uniin ehkä siksi, kun hän täyttää vappuaattona 75 vuotta. Onnea. Grattis. Ja terkut Silvialle. Hälsningar till Drottningen Silvia.

Kuvat: Pixabay, Wikipedia ja Ilta-Sanomat

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.