Pahuuden anatomia

Kuva kirjan kannesta, jossa John Henry Fuselin maalaus The Nightmare (1781)

Psykiatrisen vankimielisairaalan ylilääkärin, dosentin, lääketieteen tohtorin ja psykiatri Hannu Lauerman varhaisempi teos Pahuuden anatomia, pahuus, hulluus, poikkeavuus on ollut Erikoisella Asiantuntijalla joulun ajan lukemistona. Vaikka joulu onkin kaikenlaisen hyvyyden aikaa. Kirjan takakannen tekstissä todetaan, että pahuus kiinnostaa ihmistä. Moni maailmanhistorian suurmies (?) on ollut diktaattori, despootti tai kansanmurhaaja. Pahuuden anatomia käsittelee pahuuden ilmenemistä ja ihmisten suhtautumista pahuuteen ja siitä rankaisemiseen. Mikä leimaa psykopaatin käyttäytymistä? Miten selittää uskonnon tai ideologioiden nimissä harjoitettavaa väkivaltaa tai terroria? Miksi pahuus voi joillakuilla yltää joukko- tai sarjamurhien tuottamaan nautintoon? Täyttävätkö tuomiot enemmänkin koston kuin kasvatuksen tarpeita?

Ei varmaan erikseen tarvitse mainita, että tohtori Lauerma on erittäin älykäs ihminen. Hän on monilahjakkuus paitsi omassa ammatissaan, myös kirjoittajana sekä Suomen lähihistorian ja lääketieteen ja tietenkin psykiatrian historian tuntijana. Kirja on monipuolinen tietoteos. Näkökulma on tietenkin psykiatrinen, mutta pätee monella muullakin tavalla.

Lauerma analysoi kirjassaan lyhyesti muutamia suomalaisia surullisenkuuluisia tragedioita, jotka tapahtuivat vuosina 1999-2008. Kirjassa mainitaan Helsingin ampumaratasurmat, Myyrmannin räjähdys, Jokelan koulusurmat sekä Kauhajoen koulusurmat.

Kaikenlaisten aatteiden ja uskontojen sekä lahkojen nimissä tehdyt väkivallanteot ovat Suomessakin olleet yleisiä, varsinkin syrjäseuduilla, missä tällainen toiminta on paremmin päässyt säilymään. Satakunnassa 1920-1960 -luvuilla vaikuttanut uskonnollinen lahko kartanolaisuus vaikuttaa melko puistattavalta. Lahkon käskyvallan alle joutuneita, vauvoista vaareihin, pahoinpideltiin raakalaismaisesti sekä käytettiin hyväksi monin eri tavoin. Tässä lahkossa oli kannattajia kohtalaisen vähän, vain parisen sataa. Tunnetumpia lahkoja ovat olleet åkerblomilaisuus sekä korpelalaisuus. Mielenkiintoisia tarinoita, vaikkakin erittäin kamalia. Näistä ei koulun historiankirjoissa juurikaan kerrottu. Tai sitten oma pääkoppa suojelee niiltä itseään ja on unohtanut ne aktiivisesti, vaikka kenties jossain kohtaa olisi osunutkin silmään. Suomi ja sen maaseutu ovat todellisuudessa olleet vielä 1930-luvullakin melko brutaali yhteiskunta, vaikka Suomi-filmin tuotokset yrittävät romantisoida sen aikaista ja myöhempääkin elämää sen minkä ehtivät.

Sarjamurhaaminen on kestosuosikki viihteessä. Viiltäjä-Jack lienee pisimpään vankan suosionsa säilyttänyt ja mystinen "sankari", jonka kuvottaville teoille ei tahdo selitystä ja ratkaisua löytyä.

Kieli ja lauserakenteet ovat tässä kirjassa monimutkaisempia kuin aiemmin blogissamme arvioidussa Psykiatrin päänavaus -kirjassa. Siinä oli käytetty apukirjoittajaa ja selitetty asiat kansantajuisemmin ja jopa vähän viihteellisemmin, jotta vähän erikoisempikin asiantuntija viihtyi kirjan seurassa hyvin.

Pahuuden anatomiaa illalla sängyssä silmät puoliummessa lukiessa täytyy välillä lauseita tutkia toiseenkin kertaan, kun ei heti saanut kiinni ajatuksesta. Nimestään huolimatta kirja ei ole pelottava eikä Lauerma kerro siinä potilaistaan, vaikka aineistoa varmasti olisi. Muunneltuja potilasjuttuja on Psykiatrin päänavaus -kirjassa, joka on siis uudempi. Alla linkki 28.12.2019 julkaistuun postaukseemme liittyen Psykiatrin päänavaukseen.
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/12/psykiatrin-paanavaus.html

Kuvien ja tekstin kopioiminen luvatta on kielletty.

Kuvat: Pixabay, Erikoiset Asiantuntijat