Korkeintaan vähän väsynyt

Korkeintaan vähän väsynyt. Eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä. 

Kirjoittaja Eeva Kolu, kustantaja Gummerus Kustannus Oy, 2020.

”MIKÄ UUVUTTAA?

Se, että ottaa kantaakseen kaikkien murheet, 

Se, että yrittää olla kaikkea kaikille,

Se, ettei ota omaa tilaansa, vaan vääntää itsensä mutkalle sopiakseen siihen tilaan, jonka muut antavat.

Se, että kokee joutuvansa salaamaan sen, kuka oikeasti on.

Se, kun omat arvot ja teot ovat toistuvasti ristiriidassa.

Loputon uutisvirta ja impulssi reagoida kaikkeen.

Se, että epäilee, että jossain muualla tapahtuu juuri nyt jotain, jossa kannattaisi olla osallisena.

Syyllisyys. Häpeä. Tunne siitä, että on yksin. Tukahdutetut tunteet - aggressio ja suru etupäässä.”

Takakansitekstissä kerrotaan:

”Eeva Kolu on kamppaillut uupumuksen kanssa ison osan aikuisiästään ja riittämättömyyden tunteiden kanssa niin kauan kuin muistaa. Burnoutiin ei aja vain työ vaan ajan eetos, kaikki se, mikä vie tilaa kalenterissa, kehossa, ympärillä ja mielessä. On suoritettava elämää, löydettävä ura ja oma intohimo, oltava aina tavoitettavissa ja tiedettävä mistä puhutaan - ja tehtävä se kaikki ranskalaisen huolettomasti. Lopulta kaikkea on liikaa, eikä osaa enää pysähtyä, tuntea eikä etenkään iloita.

Korkeintaan vähän väsynyt on tarkka ja terävä katsaus vaatimuksiin, jotka meitä uuvuttavat. Se auttaa pohtimaan, kuinka tuntea itsensä riittäväksi, löytää omat rajansa ja pysähtyä nauttimaan sen sijaan, että on jo matkalla seuraavaan tavoitteeseen.”

xxxxxxxxxx

Kirjoittaja työskentelee bloggaajana, toimittajana ja kaupallisena copywriterina. Loppuunpalamisen hän on itse kokenut useammin kuin kerran. Hän on siis kokemusasiantuntija, ei lääketieteellinen tai psykologinen tms. asiantuntija, joiden kirjoittamia tällaiset kirjat useimmiten ovat. 

Kokemusasiantuntijathan ovat parhaita asiantuntijoita, vaikkei heidän tekstinsä kaikilta osin perustukaan tieteellisesti tutkittuun tietoon, joka välillä on suorastaan yliarvostettua.

Kirja on kirjoitettu hauskasti ja huumorilla, vaikka kyse on vakavista asioista. Lisäksi se on kirjoitettu minä-muodossa, siitä mitä kirjoittaja itse on kokenut, havainnut ja tehnyt. Tässä kirjassa ei siis alkanut ärsyttää sellainen ehkä amerikkalaistyylinen opettaminen, mitä SINUN pitää tehdä jotta tapahtuisi sitä ja tätä. Ja millaiseksi SINUN pitää nyt heti ja tässä alkaa, jotta se johtaisi siihen ja tuohon. 

Löysin tästä kirjasta niin paljon samoja kokemuksia ja ajatuksia kuin itselläni on ollut, etten ole löytänyt koskaan ennen mistään. Jotkut kappaleet olivat ihan kuin itse kirjoittamiani. Tämän kirjan pitäisi olla omassa kirjahyllyssä ja palata siihen aina välillä.  

Alun perin ajattelin tähän postaukseen kirjoittaa vain joitakin otteita kirjasta. Koko sen sisältöä ei pysty näin lyhyeen postaukseen kuvailemaan. Niitä joitakin otteitakin olisi ollut niin paljon, että luovutin, antauduin. Riittäkööt nyt vain nämä:

”Elämääni tuli tilaa ilolle, kun

- lakkasin ajattelemasta, että kaiken täytyy johtaa johonkin.

- kun lakkasin ajattelemasta niin paljon, mitä muut ajattelevat.

- kun annoin vihdoin tilaa surulle.” 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.