keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Oi tapoja, oi sanontoja



Meille on Ukon kanssa kehittynyt omia sanontoja, joiden merkityksen vain me tiedämme. Sanonnat ovat saaneet alkunsa joissain muutenkin mieleenpainuvissa tilanteissa. Omat sanonnat ovat siitäkin ihania, että vaikka kuinka potuttaisi, niin toisen laukoessa jonkin tilanteeseen sopivan tai täysin sopimattoman sanonnan ei hymyä ja hyvän tuulen palaamista voi estää.

Yksi eniten naurattavista on, kun toinen haeskelee jotakin hukkaamaansa tavaraa ja ääneen sen katoamista kyselee.

"Missähän se vasara on?"

"Varmaan pevseessä." (Tarja Halos -imitaatio)

"Ei omassani ainakaan. Onko sun?"

"Ei tunnu olevan."

Sitten etsitään kadonnut kapistus yhdessä.


Toinen joskus naurattava ja joskus ärsyttävä sanonta on, kun kysyn:

"Toitko tullessasi?"

"Olisiko pitänyt?"

No, olisi tietysti, mutta kun näin ei käynyt, niin vastaan:

"Eikun varmistin vaan, ettet tuonut, ettei tarvitse lähteä takaisin viemään!"

Jolloin Uko lähtee hakemaan unohtunutta juttua, mutta naurussa suin - useimmiten.


Minulla on meidän kahden välinen lempinimi, joka sai alkunsa 1980-luvulla apteekissa väärinkirjoitetusta lääkepaketin lipukkeesta. Nimen viimeinen kirjain oli vaihtunut s-kirjaimeksi ja lausumisen helpottamiseksi se sai lisäyksenä loppuun kirjaimet -si eli Nyttestä tuli Nyttssi. Se oli aikansa hauskaa, mutta nimi iskostui Ukon takaraivoon niin vahvasti, että alkoi huudella minua muidenkin aikana väännetyllä nimellä. Nimenmuunnos on niin outo, että se aiheuttaa joka kerta kummastusta ja kysymyksiä. Eikä siihen liittyvä tarina edes ole kovin hauska. Olen vannottanut Ukoa unohtamaan koko nimen - mutta se tuntuu olevan kovin vaikeaa.

Piintyneet tavat omassa kumppanissa ovat sekä rakkaita että rasittavia. Niinkuin Ukossa se, että hän nuuhkaisee joitakin ruoka-aineita. Tai kysyy esimerkiksi keräämistäni sienistä, onko ne varmasti kantarelleja. Tähän tulee usein vastattua:

"Luulisin niin."

Jonka jälkeen aterioidessamme kyseiset sienet olen huomaavinani pientä jännittyneisyyttä Ukossa.

Tai kun Uko askaroi jotakin keittiössä, voin jälkikäteen paikalla tapahtumahetkellä olematta kertoa 99% varmuudella mitä hän on tehnyt, koska jäljet johtavat sylttytehtaalle auki olevin kaapinovin. Jääkaapin oven kuitenkin saa laitettua kiinni, joten miksei muita.

Pieniä juttuja, isoja merkityksiä, ennalta-arvattavia ja siksi niin ihania ja ärsyttäviä.



Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

6 kommenttia:

  1. Ihania yhteisiä hauskoja sanontoja on teille muodostunut. Pelaatte hyvin yhteen. Myös minun miehellä on taipumus haistella ensin ruokaa, saattaa jopa sanoa, että syötävältä tämä vaikuttaa. Voi, kun joskus sanoisi, että tämä on herkullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Hauska yhteensattuma, että sinunkin miehesi nuuskii ruokia.Ehkä nuo laimealta kuulostavat kommentit ovat jonkinlaisia kehuja! Pakko olla, kun katselee tekemiäsi ruoka-annoksia blogissasi!

      Poista
  2. Yhteiset hauskat sanonnat ovat parisuhteen suola. Toisen tavat joko huvittavat tai ärsyttävät, riippuu vähän tavasta ja päivästä.
    Kun Marja tuossa kertoi miehensä sanovan joskus ruuan vaikuttavan syötävältä, on pakko kertoa mitä minun mieheni sanoo, kun kysyn maistuiko. Kaksi vakivastausta ovat: "Kyllähän sitä vätkytteli" ja "Kohan oli". Tulkitsen vastaukset maukkaaksi ja erinomaiseksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Nuo sinunkin miehesi lausahdukset ovat siis kehuja! Kun tunnetaan toisen tapa ilmaista itseään, tiedetään mitä hän tarkoittaa!
      Ihana sana tuo "vätkytteli"... 😀

      Poista
  3. Olipa kiva lukea näitä teidän elämään jääneitä kommentteja ja tekoja. Meillä on myös monia mitkä on jääneet elämään vuosien ajan lapsilta perittyjä ja nyt pojan pojalta. Samoin ilmeet ja muut. Ja elämän sattumuksia on myös ollut ja nämä kun on vain meidän välisiä juttuja niin mukavaltahan se tuntuu kun on yhteisiä kivoja salaisuuksia mitä muut eivät tajua. Myös minulla on monta hauskaa lempinimeä mitä olen mieheltä saanut ja ne on myös aiheuttavat kulmakarvojen kohotuksia. Kiva postaus, kiitos.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentistasi! Yhteiset jutut luovat yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja se on hyvä asia. Niin, ja nuo ilmeet ja eleet myös. Voi että, tulikin heti mieleen joitakin "salaisia" ilmeitä, jotka ovat saaneet alkunsa hauskoista sattumuksista! 😀 Hyvää viikonloppua 🌞

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!