Prinsessan pako

Tänä vuonna ilmestynyt Prinsessan pako on Johanna Elomaan kirjoittama kirja suomalaisen Tiina Jauhiaisen ja Arabiemiraattien prinsessa Latifan hurjasta pakoyrityksestä. Jauhiainen oli siis auttamassa Latifaa pakenemaan maastaan ja pois isänsä aikaansaamasta vapaudenriistosta. Lopullinen päämäärä saattoi olla USA. Tiina auttoi ja riskeerasi oman elämänsä Latifan vuoksi ihan vapaaehtoisesti ja aidosta ystävyydestä. Naiset olivat tutustuneet toisiinsa capoeiran harjoituksissa ja Tiinasta tuli Latifalle yksityinen capoeiran opettaja. Pakomatkaa suunniteltiin kauan, mutta sen epäonnistuminen johtui lopulta kuitenkin yhden heikon lenkin pettämisestä. Pakoa ei oltu kuitenkaan osattu suunnitella riittävän hyvin.

Dubaihin matkustamiseen en ole ennenkään tuntenut vetoa ja tämän kirjan julkaisemisen jälkeen vielä vähemmän. Se miten naisia siinä(kin) yhteiskunnassa kohdellaan, on ihan pöyristyttävää. Nainen on aina miehen omaisuutta ja hänen ainoa elämäntarkoituksensa on synnyttää maailmaan uusia kansalaisia. Mies ja tässä kirjan tapauksessa isä voi sulkea naispuolisen henkilön vaikka loppuelämäkseen häkkiin tai rajoittaa hänen elämäänsä miten tahtoo. Outoa on sekin, että kyseisellä maan päämiehellä on (ainakin) kolme tytärtä ja jokaisen nimi on Latifa. Mikä idea siinäkin on? Suomessa se ei lain mukaan olisi mahdollista.

Ero naisten ja miesten tasa-arvon toteutumisessa esimerkiksi Pohjoismaiden ja muun muassa Arabiemiraattien välillä on valovuosien pituinen. Mietin asiaa niinkin päin, että mitähän miesväki niissä maissa mahtaa tuumata esimerkiksi siitä, että Suomessa suurin osa valtioneuvoston jäsenistä ja varsinkin sen "viisikko" ovat kaikki naisia pääministeriä myöten ja vielä nuoria sellaisia. Mahtaa se herättää sandaalisouzaneissa suoranaista kauhua (Souzan on miehen nimi siellä päin). 

Kirjan kertomus oli jännittävä ja kirjaa ei olisi malttanut millään laskea pois käsistään. Suomalaisen Tiinan kannalta pakoretki päättyi lopulta onnellisesti, vaikka hänelläkin ehti olla aseen piippu ohimolla ja vaihtoehtoisesti musta ja pimeä meri, johon häntä pakotettiin hyppäämään. Tiinan kylmähermoisuutta täytyy kyllä ihailla.

Latifasta ei Tiina kuullut pitkään aikaan mitään kotipaikkakunnalleen Suomeen palattuaan, mutta jonkun ajan päästä hän näki ystävästään kuvia netissä. Niiden aitoudesta ja todenperäisyydestähän ei kukaan voi olla varma. Tiinaa on kielletty pitämästä yhteyttä Latifaan ja Arabiemiraatteihin matkustaminen on tietenkin tehty mahdottomaksi hänelle. 

Tämän postauksen jälkeen ei minullakaan ole varmasti mitään asiaa Dubaihin, mutta enpä todellakaan ole sinne menossakaan.

Kuva: Suomalainen kirjakauppa

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.