Lokakuu on lepokuu

Punaisen Tuvan puutarhuri on ahkeroinut huhtikuusta syyskuun loppuun ja lokakuun koittaessa on aika huokaista ja huilata. Lokakuussa ihastelen levolle laskeutuvaa puutarhaa, kuljeskelen ja katselen pihapiirissä ja mökkitiellä jättäen hyvästejä perennoille ja luonnonkasveille. "Näkemiin taas keväällä!"

Yksi ja ainoaksi jäänyt kurpitsa on korjattu talteen ja odottamaan Halloweenia. Kuopus nimittäin ehdotti, että koverretaan kurpitsasta lyhty tuvan rappusille. Näin tehdään! 🎃

Syysasterit ovat vielä kauniita ja ne saavat kaunistaa tuvan sisäänkäyntiä niin kauan kuin pakkanen sammuttaa niiden loiston.

Viimeiset mehukkaat ja makeat Kuokkala-luumut on kerätty puusta parempaan talteen.

Vilkutan jokaiselle ylilentävälle lintuauralle ja toivotan ne tervetulleiksi takaisin, tapaamisiin ensi keväänä. Lintujen lähtö koskettaa aina yhtä paljon. Keväällä niiden paluu ei ole yhtä näkyvää, kun ne tekevät paluulentojaan myös valoisina kevätöinä - mutta niin ihanaa on aina kuulla kevään ensimmäiset pakahduttavat linnunlaulut.

On sohvan nurkkaan käpertymisen ja villasukkien aika. Nämä ystävän kutomat lohtusukat lämmittävät aivan erityisellä tavalla ❤

Pumpulia taivaalla ja pellolla. Horsmapelto on kaunis syksylläkin.

Ruska 🍁🧡🍁💛🍁🧡🍁💛🍁🧡🍁💛🍁🧡🍁

Ruusunmarjat ❤ Tulee mieleen lapsuuden kepponen, kun ruusunmarjojen pisteleviä siemeniä tipautettiin kaverin niskaan. Se oli sellaista luomusyyhypulveria. Muistan hyvin, miten niskassa kutisi ja poltteli, kun sain siemeniä omaankin niskaani.

Kasvihuone on siivottu ja yritän kypsyttää viimeiset tomaatinraakileet kypsien joukossa.

Pidätkö sinä lokakuusta?

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.