Pitääkö olla huolissaan vol2

Vuosikausien huonounisuuden loputtua noin vuosi sitten aloin nukkua kuin porsas. Unettomuuttani hoitanut lääkärini sanoi, että nukun vanhoja univelkoja pois. Kuinkahan kauan niitä oikein riittää? Tarvitsen unta vähintään 9 tuntia yössä. Siis vähintään. Mieluummin kymmenen. Mutta nautin jokaisesta tunnista suunnattomasti. Jokin aika sitten raskaan viikonlopun jälkeen nukuin 13 tuntia melkein putkeen. Kaikki huonouniset: kyllä unettomuuteen apua löytyy ja saa. Täytyy löytää vain oikea lääkäri, joka sitä osaa hoitaa.

Haukkuli on taas viime viikkoina pyytänyt päästä yöllä ulos eikä turhaan. Kyllä sinne aina jotain ”saalista” saadaan. Joko pienempi tai isompi tuotos. Viime yönä se oli löytänyt takapihalta siilinpoikasen. Ihmettelinkin jo, kun ei koiraa kuulunut takaisin ja lopulta se haukahti jossain takapihan puolivälissä sellaisen haukahduksen, että nyt hänellä on jotain asiaa. 

Läksin katsomaan. Pieni siilihän siellä oli yön hämärässä käpertyneenä kokoon. Ja Haukkuli sitä ihmettelemässä. Siili piti pientä murinaa tai pikemminkin surinaa. Sain Haukkulin lähtemään sisälle ja kävin viemässä piikkiselle kaverille lautasellisen vettä. Silloin se oli jo tietysti pötkinyt pakoon. Aamulla lautanen oli vinossa eikä vesi ollut ainakaan lisääntynyt, vaikka yöllä satoi, joten vesi taisi maistua otukselle. Koko aikana, kun olemme tässä asuneet (21v), en ole meidän tontilla tavannut ainuttakaan siiliä.

Näin pitkä luonnonsuojelutyörupeama olisi voinut sotkea ajatukset ja yöunet vaan eipä mitään. Nukkua posotin taas pitkälle aamuun. Ja tietysti näen unia, paljon. Se on terve merkki. Jos ei unia näe, uni ei ole tarpeeksi syvää. Tai muuten oikeanlaista. 

Joskus uneni ovat todella outoja. Kerran näin unta, että olin saanut tyttövauvan, joka osasi puhua jo parin päivän ikäisenä ja oli perillä kaikesta mitä oli meneillään, paremmin kuin minä. Jouduin vauvan kanssa johonkin vaaratilanteeseen ja äkkiä sujautin sen takaisin sinne mistä se oli tullutkin. 

Kaikki noin neljänkymmenen vuoden takaiset miespuoliset kaverit on tullut unissa katseltua moneen kertaan ja unissakin tunteet ovat vielä samanlaisia. Terveisiä vaan, myös sille yhdelle, joka on jo pilvenreunalla.

Sehän tässä mietityttää toisinaan, miksi kaikenlainen oheispuuhastelu on nukkuessa lisääntynyt. Ennenkin olen kävellyt ja varsinkin puhunut unissani. Ja pari kertaa löytänyt itseni sängyn reunalta istumasta kännykkä kädessä ja yrittämässä soittaa jonnekin. 

Eräänä yönä olin soittanutkin Nyttelle, mutta itse en muista siitä mitään. Hän ei tietenkään ollut vastannut. Oli varmaan puhelin äänettömällä. Kunhan en vaan unissani jonain yönä soittaisi hätäkeskukseen ja heräisi siihen, että piha on täynnä paloautoja.

Uusinta hottia on tavaroiden heittely. Kohta pitää varmaan yöpöytä siirtää kauemmaksi. Eräänä yönä heräsin itsekin siihen, kun heitin käsivoidepurkin täysillä vaatekaapin oveen. 

Viime yönä näin unta, että otin käteeni pihviveitsen ja ihmettelin, miten paksu kahva siinä on. Täysin epäkäytännöllinen pihviveitseksi. Heitin sen pois kädestäni. Samalla lensi herätyskello kädestäni lattialle niin, että Isäntäkin heräsi omassa huoneessaan. Ja Haukkuli tietysti aina näihin ääniin herää ja säikähtää ja nostaa hirmuisen rähinän. 

Jos tavaroita alkaa hajoilemaan, niin pitääkö pukeutua pakkopaitaan yöksi. Tai tyhjentää huone kaikesta rikkimenevästä tavarasta.

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.