Ihan jokaista vaan ei tietyt asiat pue

Omat rajansa olisi hyvä opetella tietämään. Näet vaikka jossain muotilehdessä vartaloa nuolevan pikkumustan tai muun ihanan asun, joka istuu ja on kuin tehty pajunvitsan hoikalle mallille. Se nyt vaan on niin, että se ei näytä samalta sinulla, jonka vyötärönympärys on pitkälle toista metriä ja vaaka näyttää kolminumeroista lukua. Voihan sitä tietysti itsekseen kuvitella, että se näyttää itsellä yhtä hyvältä. Jos siitä tulee hyvä mieli, niin se on ihan OK.

Oluttölkkien kallistelu ja lievä meluaminen sopii hyvin saunailtaan mökkimaisemassa ja makkaranpaistokin siihen ”kylkeen”. Se ei välttämättä näytä ja kuulosta yhtä hyvältä, jos keskikaupungin terassilla samaa tekee parhaat päivänsä nähnyt umpihumalainen rouvapoppoo, joista joka toinen alkaa itkeskelemään saatuaan vähän alkoa verenkiertoonsa. 

Jos on jo muutenkin olomuodoltaan hiukan puliakan tai -ukon sorttinen, ei välttämättä ole itselle edullisinta kuvata selfieitä jossain kuusikossa pussikaljat sylissään. Joskus näitä kuvia näkee somessa ja tulee mieleen, että oliko pakko? Ei se välttämättä pue kuvaamisen kohdetta. 

Toinen kestoaihe on se tissivaon esitteleminen jossain linnanjuhlissa, jos kyseinen ruumiinosa ei edes ole millään lailla kaunis. Tai ryppyiset olkavarret hihattomassa juhlamekossa. Tai paljaiden reisien esitteleminen eduskunnan kahviossa puolivahingossa, mikä osoittaa vain huonoa makua. 

Otetaan esimerkkiä Britannian kuninkaallisista naisista, jotka opettelevat vartavasten erikseen, miten lyhyehkössä hameessa noustaan autosta niin, ettei pikkarit näy kaikille paparazzeille. Siinä sitä onkin harjoittelemista, kokeile vaikka itse. Olen kokeillut. Onneksi minua ei siinä tilanteessa ole yhtä moni näkemässä eikä varsinkaan kuvaamassa.

Siitä tulikin mieleen taannoinen keskustelu Isännän kanssa. Me emme ole mitään lasiin sylkijöitä, vaikka joku voisi ja haluaisi tästä niin päätellä. Sitähän me mietittiin, että onko se alkoholi yhä edelleen suomalaisille niin suuri tabu? Ja miksi se on niin? Että jokaisessa tilanteessa, kun vähän juhlitaan tai matkustetaan tai aloitetaan vaikka loma, pitää kuvauttaa itsensä jonkun alkoholiannoksen kanssa ja liittää kuva fa-se-puukkiin. Miksei alkoholin kanssa toimiminen voi olla osa luonnollista arkea tai juhlaa tai ystävien tapaamista niin, ettei siitä tarvitse tehdä erikseen suurta numeroa?

Ketä tai mitä palvelee tai ilahduttaa se, että kuvauttaa itsensä puoliksi päissään tai viinilasin kanssa? Kaverit vaan tulevat kateellisiksi, kuvitellaan. Vai sekö onkin tarkoitus? Miksei yhtä lailla joka kerta, kun syödään hotelliaamiaisella munakokkelia tai kaurapuuroa, laiteta sen kuvaa fa-se-puukkiin merkiksi loman alkamisesta? Tai porkkanaraastetta? 

Voi olla, ettei tämän postauksen ”clou” tavoittanut kaikkia lukijoita. Sori siitä. Viime perjantaina  nautin kaksi lonkeroa perjantai-illan ja suoritetun isomman siivouksen kunniaksi, mutta en silti tunne tarvetta kuvata lonkerolasia someen tai edes tähän postaukseen. 

Puolukkalonkero oli muuten aika pahaa. Maistoin sitä ensimmäistä kertaa ihan vaihtelun vuoksi. Karpalolonkero on parempaa eikä sekään ole kovin kummoista. Parempi varmaan pysytellä siinä perinteisessä.  

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.