Kai minä halusin tätä

Sisko Savonlahti: Kai minä halusin tätä, Gummerus Kustannus Oy 2021, painopaikka Scandbook, Liettua 2021.

Takakannesta: "Kirja kertoo yhden naisen elämästä millintarkasti. Koominen ja säälimättömän terävä romaani käsittelee rumuutta, tavarapaljoutta, tyhmyyttä, rakkautta ja sitä, miten kyetä tekemään suuria päätöksiä, kun niistä aiemmatkin ovat olleet huonoja."

Savonlahden edellinen kirja Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu julkaistiin vuonna 2018 ja kirjoitin siitä tänne blogiin viime toukokuussa. Viime kesänä kaikki ei muuttunutkaan, vaikka ainakin koronan suhteen odoteltiin jo vähän muutosta. Ohessa linkki 

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2021/05/ehka-tana-kesana-kaikki-muuttuu.html

Tämä Kai minä halusin tätä -romaani on hyvin samankaltainen, mutta ei yhtä koukuttava. Tämän maltoin laskea käsistäni muutamaksikin päiväksi varsinkin alkuvaiheessa ja pätkivän muistini vuoksi oli vaikeuksia päästä uudelleen mukaan juoneen. Kerran jouduin aloittamaan sen lukemisen kokonaan alustakin. Mutta tarinan edetessä kirja pysyy paremmin kädessä. Vai onko se niin, että kirjailijan tyyliin tottuu. 

Kirja on nuoren ihmisen kirjoittama tai ainakin näkökulma on nuoren ja meno on sen mukaista. Kuten edellisenkin hänen romaaninsa postauksessa kerroin, en olisi voinut ajatellakaan tekeväni samanlaisia asioita nuoruudessani kuin hän. Sen allekirjoitan, että nuorena on vaikea tehdä suuria, koko elämää koskevia päätöksiä. Ja varmaan vanhanakin. Mutta ne nuorena tehdyt huonot päätökset ja tekemättä jätetyt asiat sekä väärät valinnat vaikuttavat koko loppuelämään. Niitähän on varmaan kaikilla. Vanhana ei voi enää tehdä sellaisia päätöksiä, jotka vaikuttavat jo elettyyn elämään. 

Myös yhtäläisyyksiä oman menneisyyteni kanssa löydän kirjasta. Ja ainakin se pistää ajattelemaan, miten joissakin tilanteissa nuoruuden päivinä olisin voinut toimia toisin. Miten sitä tulikaan oltua arka ja taitamaton oman itsensä ja toisten suhteen joskus teini-iässä ja vielä aikuisuuden kynnyksellä. Välillä nolostuttaa vieläkin, kun muistelee niitä aikoja ja tapahtumia. Ja lähinnä tekemättä jättämisiä kuin tekemisiä. Mutta mitään ei saa takaisin uudelleen elettäväksi ja ehkä lopulta parempikin niin. Kaikki tapahtuu niin kuin on tarkoitettu ja nykyhetkestä saa ja täytyy olla enemmän kuin kiitollinen.  

Tämän tyyppisissä kirjoissa minua hiukan häiritsee se, etten tiedä onko kerrottu totta vai tarua ja miltä osin. Jotkut asiat ovat niin pilkuntarkasti kuvailtuja, että kirjoittajalla täytyy niistä olla omaa kokemusta. Mieluummin luen tositapahtumiin perustuvia romaaneita tai sitten ihan täyttä fiktiota.  

Romaani on kuitenkin täyttänyt tehtävänsä, kun se saa lukijan miettimään ja sen tapahtumat jäävät edes hetkeksi pyörähtämään lukijan ajatuksiin. Nostavat muistoja mieleen. Antavat lukijalle mahdollisuuden samaistua.

Ei kaupallista yhteistyötä.

Tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.