Sisko Savonlahden esikoiskirja on mainio teos esikoiskirjaksi. Sitä ei malta laskea käsistään, vaikka sitä lukiessa tuntuukin siltä kuin kurkistaisi salaa jonkun toisen elämään tai lukisi jonkun päiväkirjaa.
Kirja voisi periaatteessa koostua kenen tahansa bloggaajan postauksista, mutta on tasokkaampaa kerrontaa. Siinä on hyvinkin lyhyitä tarinan pätkiä päälle kolmikymppisestä työttömästä freelancer-toimittajanaisesta, jonka etunimi ei edes käy selville. Hän kertoo koko ajan minä-muodossa.
Elämäntarina voisi olla kaikilta osiltaan tottakin, ei välttämättä samalle ihmiselle tapahtuneena, mutta jollekin jotakin. Pian kuusikymppisenä täti-ihmisenä en olisi voinut ajatella itse tekeväni hänen iässään ainakaan kaikkia samoja asioita.
Koko ajan on puutetta rahasta ja miehistä. Kumpaakin on ohimenevästi saatavilla. Se ei kuitenkaan tunnu minä-kertojaa mitenkään ahdistavan. Aina saa jostain pummattua rahat vuokranmaksuun, joko vanhemmilta tai isovanhemmilta.
Tärkeintä on kosmetiikka, sipsit ja K-kaupan valkosipulidippi, ravintolassa syöminen sekä New Yorkin matka. Poikaystävän muuttuminen entiseksi kertojan kannalta ei-toivotusti painaa mieltä alusta loppuun.
Tästä kirjasta tuskin tulee maailmankirjallisuuden klassikkoa, mutta se on mielenkiintoinen sekoitus kioskikirjallisuutta ja klassikon aineksia. Jälkimmäistä ehkä kuitenkin vain ripaus. Teksti tempaisi heti mukaansa eikä siinä jääty jaarittelemaan liian pitkäksi aikaa jonkun pikku yksityiskohdan kanssa, vaan tarina meni eteenpäin kuin höyryjuna.
Silti lukija ei tullut vakuuttuneeksi siitä, muuttuiko tänä kesänä kaikki vai ei. Mutta sehän olikin EHKÄ. Kirjan nimi sopii erinomaisesti tähän hetkeen, kun koko maailma kärvistelee koronataudin kourissa ja toivoo, että ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu.
Kuva kirjan kannesta: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!