Mökkitiellä osa VI

 

Olemme jälleen kerran lenkillä mökkitiellä. Uko, Nuuskija ja minä. Tänään, niinkuin aina välillä, kuljemme melko vaitonaisina, kumpikin omissa ajatuksissaan tai luonnon ääniä kuunnellen. Puhehiljaisuus ei häiritse, kun toisen kanssa olo on luontevaa ja turvallista.

Punainen Tupa jo häämöttää, kun lohkaisen vanhan vitsimme:

"Voidaanko olla loppumatka ihan hiljaa?"

Uko tietää vitsin ja vastaa:

"Ajattelin juuri samaa". 

Sitten nauretaan vähän ja jatketaan matkaa yhtä hiljaisina kuin tähänkin asti.

Uko rikkoo kuitenkin pian hiljaisuuden:

"Mitä Aka!"

Tähän ei tarvitse vastata, sillä se ei ole edes kysymys. Se on vähän sama kuin: "Tykkään susta!" Mutta jään miettimään.

Lempinimet Uko ja Aka iskostuivat käyttöön, kun joskus jälleen kerran pelleilimme ja imitoimme tuolloin Turun murretta. Uko lausutaan paino U-tavulla ja lopun o venyy. Ja Aka tietysti samalla tavalla. Ei tätä kukaan ymmärrä eikä tarvitsekaan. Yhtä hyvin voisi olla Ukko ja Akka. Niinkuin saduissa - olipa kerran ukko ja akka, jotka asuivat punaisessa tuvassa ja niin edelleen... Muijassa ja Äijässä olisi jotenkin asennetta. Tuntuu, että pitäisi olla hauis kunnossa ja siinä pari tatuointia. Joskus Uko kutsuu minua "omaksi seksipommikseen"  - silloin alkaa Tomppa Jonesin Sexbomb soimaan päässä ja vitsiksihän se menee. 

🎶🎵 Sexbomb, sexbomb you're a sexbomb (yeah)
You can give it to me, when I need to come along (gimme something)
Sexbomb, sexbomb you're my sexbomb
And baby you can turn me on .🎶🎵

Mutta yhtä vetelää pullataikinamaista nimeä en kestäisi js sen sanon ääneen:

"Mammaksi et sitten saa koskaan ruveta kutsumaan minua!"

"Häh?" Uko on pudonnut kärryiltä. Eihän hän sentään ajatustenlukija ole.

"Muistakin!", sanon ja jatkan: "Tai lätty lätisee ja takamus pölisee!"

Tiedän, että tähän palataan vielä. Mutta vannon, vaikka minkä kautta, että en ole kuulevinaanikaan, jos minua mammaksi kutsutaan.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.