sunnuntai 1. elokuuta 2021

Mökkitiellä osa VI


 

Olemme jälleen kerran lenkillä mökkitiellä. Uko, Nuuskija ja minä. Tänään, niinkuin aina välillä, kuljemme melko vaitonaisina, kumpikin omissa ajatuksissaan tai luonnon ääniä kuunnellen. Puhehiljaisuus ei häiritse, kun toisen kanssa olo on luontevaa ja turvallista.

Punainen Tupa jo häämöttää, kun lohkaisen vanhan vitsimme:

"Voidaanko olla loppumatka ihan hiljaa?"

Uko tietää vitsin ja vastaa:

"Ajattelin juuri samaa". 

Sitten nauretaan vähän ja jatketaan matkaa yhtä hiljaisina kuin tähänkin asti.

Uko rikkoo kuitenkin pian hiljaisuuden:

"Mitä Aka!"

Tähän ei tarvitse vastata, sillä se ei ole edes kysymys. Se on vähän sama kuin: "Tykkään susta!" Mutta jään miettimään.

Lempinimet Uko ja Aka iskostuivat käyttöön, kun joskus jälleen kerran pelleilimme ja imitoimme tuolloin Turun murretta. Uko lausutaan paino U-tavulla ja lopun o venyy. Ja Aka tietysti samalla tavalla. Ei tätä kukaan ymmärrä eikä tarvitsekaan. Yhtä hyvin voisi olla Ukko ja Akka. Niinkuin saduissa - olipa kerran ukko ja akka, jotka asuivat punaisessa tuvassa ja niin edelleen... Muijassa ja Äijässä olisi jotenkin asennetta. Tuntuu, että pitäisi olla hauis kunnossa ja siinä pari tatuointia. Joskus Uko kutsuu minua "omaksi seksipommikseen"  - silloin alkaa Tomppa Jonesin Sexbomb soimaan päässä ja vitsiksihän se menee. 

🎶🎵 Sexbomb, sexbomb you're a sexbomb (yeah)
You can give it to me, when I need to come along (gimme something)
Sexbomb, sexbomb you're my sexbomb

And baby you can turn me on .🎶🎵

Mutta yhtä vetelää pullataikinamaista nimeä en kestäisi js sen sanon ääneen:

"Mammaksi et sitten saa koskaan ruveta kutsumaan minua!"

"Häh?" Uko on pudonnut kärryiltä. Eihän hän sentään ajatustenlukija ole.

"Muistakin!", sanon ja jatkan: "Tai lätty lätisee ja takamus pölisee!"

Tiedän, että tähän palataan vielä. Mutta vannon, vaikka minkä kautta, että en ole kuulevinaanikaan, jos minua mammaksi kutsutaan.


Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

6 kommenttia:

  1. Niin rauhaissa teidän mökkitiellä. Lapset kutsuivat pieninä ja alakouluikäisenä minua aina mammaksi. Mies on suomenruotsalainen ja mamma tuli siitä. Sunnuntain rauhaa sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Mamma lienee varsin yleinen kutsumanimi äidille, varsinkin suomenruotsalaiilla.
      Sitä minä en vaan kestäisi, että puoliso alkaisi minua kutsumaan mammaksi tyyliin "meidän mamma!" En tykkäisi edes, että hän kutsuisi minua "meidän äidiksi", sitäkin olen kuullut. Mutta nämäkin ovat makuasioita ja tärkeintä on, että tunnistaa, kun kutsutaan 😉
      Sunnuntai on jo illassa, päivä oli mitä mainioin 🥰 Hyvää yötä sinulle!

      Poista
  2. Täällä Kymenlaaksossa on joillakin tapana tervehtiä "Mitäs siä", johon ei odoteta sen ihmeempää selontekoa.
    Puolisoitten ja perheen sisäiset sanonnat ja niiden syntyhistoria on aina kivoja kuulla.
    Minun lapsuudenkodissani isovanhemmat olivat Mamma ja Pappa ja Mamman vanhempia oli kutsuttu nimillä Mummu ja Tuffa. Tuffa on ilmeisesti tullut sanasta storfar. Satakunnassa ruotsi näkyi paljon muutoinkin, oli hantuukit ja nestuukit, matrassi jonka päällä raiti jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Suomen kielen murteet ja muut vivahteet ovat ihania. Suomen kieli on kuin suuri sanaleikki, jossa sanoja voi väännellä ja käännellä moniin muotoihin. Sitten on nämä mainitsemasi ja monet muut ruotsin kielestä tulleet sanat - useat ovat tuttuja, mutta kaikkien tarkoitusta en ymmärrä. Esimerkiksi tuo matrassi, jonka päällä raiti - ei mitää käryä mitä tarkoittaa?
      Sanontojen syntyhistoriat ovat minustakin mielenkiintoisia.
      Rakaastan hienoa suomen kieltä (niinkuin varmaan kaikki äidinkieltään) - kieli muuttuu ajan myötä, mutta on sääli, jos se köyhtyy.

      Poista
  3. Sööttiä teillä siellä mökkitiellä 😊

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!