Kaikkea kaikissa väreissä

Maaliskuussa, kun puutarhalehdet ja netti alkoivat pursottaa kukkaunelmia, uskottelin itselleni, että mitään en tarvitse enkä osta. 

Sanailin toiveestani rukouksen, jonka muistanette.

Puutarhahullun rukous

Liekö käynyt niin, etten rukousta luritellessani ollut aivan tosissani. Se ei nimittäin tepsinyt. Kaikki meni hyvin ensimmäiseen lankeamiseen asti, jolloin toteutimme ystäväni kanssa monta vuotta suunnittelemamme vierailun Viherpeukaloiden puutarhalle.

Puutarhalta ostin vain jotain ihan pientä, joita ei tavallaan edes lasketa. Patjarikon ja levisian. Ja sitten vähän isomman hankinnan, likusterisyreenipensaan, pitkäaikaisen haaveilun tuloksena. 

Ja kun alkuun oli päästy ja kukkaportit aukaistu, on peli tälle vuodelle menetetty eikä auta enää tässä vaiheessa rimpuilla vastaan. Kävin sitten ihan sovinnossa itseni kanssa paikallisella puutarhalla ja mukaan lähtivät Moskovan kaunotar -syreeni, Fairy-maanpeiteruusu, kiinanlaikkuköynnös ja muutama esikko.

Kolmas holtittimuuden osoitus oli verkkokaupassa asiointi. Niin helppoa - muutamalla klikkauksella postiauton kyytiin pääsivät Rasberry Sundae -kiinanpionit ja vaaleanpunaiset ja valkoiset ruusunätkelmät. 

Uko pyöritteli jo päätään ja manasi kyytiin lastattavia kasveja, kun viikonloppu koitti ja autoa pakattiin mökkireissulle. Multasäkit pitikin sitten hakea eri reissulla mökkipaikkakunnalta, kun auto oli täynnä kasveja.

Sovimme Esikoisemme kanssa, että lähdemme käymään heillä eräänä viikonloppuna. Ennen kyläilyreissua supisimme puhelimessa sitä sun tätä. Kun lähdön hetki koitti, pyysin Ukoa avuksi kantamaan auton kyytiin muutamaa purkkia ja purnukkaa.

"Mitä nämä nyt on" Uko ihmetteli. "Ensin tänne tuodaan kauhealla tohinalla kukkia ja sitten niitä viedään pois!"

"Vaihtareita! Et sinä tajua" vastasin.

Esikoisella on hieno puutarha, oikea kukkaparatiisi. En tähän hätään tarvinnut vaihtareina kuin erivärisiä esikoita. Mutta kiertely hänen pihassaan on sellainen aistinautinto, että pari tuntia sujahti kuin itsestään. Kotiin lähtiessä Uko ihmetteli taas autoon pakattavia kukkapurkkeja, ja tiesi itse jo, että kyseessä on vaihtarit. 

"Taisit jäädä vaihtareissa vielä saamapuolelle", hän viisasteli.

"Ei se mene niin, et ymmärrä - edelleenkään!" katsoin Ukoa nauraen. 

Seuraavana päivänä nostelin kaikki ostokseni pihalle ja aloin suunnitella istutuspaikkoja. Tenkkapoo iski siinä kohtaa, kun katsoin tarkemmin likusterisyreenipensaan kasvukorkeutta. Se voisi kasvaa 3 -6 metrin korkuiseksi.

"Mutta sehän on pensas" sanoin ääneen. Mielikuvani mukaan pensas on ihan maksimissaan kahden metrin korkuinen. Kysyin Ukolta hänen mielipidettään sijoituspaikaksi niin korkealle pensaalle. 

"Ei tänne kyllä enää mahdu mitään, ainakaan niin isoa." hän vastasi ja oli selvästi sitä mieltä mitä sanoi.

Kaikille muille ostoksille löytyi kuitenkin hyvät paikat. Uko vielä väsäsi ulkorakennuksen seinustalle kiinanlaikkuköynnökselle istutuspaikan. Likusterisyreeni vain odottaa vielä inspiraatiota paikastaan.

Punaisen Tuvan pihassa kasvaa kaikenlaisia kasveja kaikissa väreissä. Tässä kevään väriloistoa!

Valkoinen kana ja kirjava puutarha

 

Esikoisen esikkojen väriloistoa.

Esikoisen puutarhasta. Sain mukaani esikot kaikissa väreissä.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.