Viittaan 24.5. blogissa ankeriaasta julkaistuun postaukseen, joka liittyi itse asiassa Ankeriaan testamentti -nimiseen kirjaan.
Samassa Luonnonsuojelija-lehdessä oli enemmänkin mielenkiintoista tietoa vaelluskaloista. Suomen vesialueilla elää peräti kahdeksan vaelluskalalajia. Lähes kaikki ovat uhanalaisia tai vähintäänkin silmälläpidettäviä.
Lajit ovat: lohi, nahkiainen, taimen, toutain, vaellusharjus, vaellusnieriä, vaellussiika sekä vimpa. Näistä vain viimeksimainittu luokitellaan elinvoimaiseksi.
Merivaelteinen kala syntyy purossa tai joessa, josta se vaeltaa kasvamaan ja viettämään pääosan elämästään mereen.
Vastaavasti makeaan veteen vaeltava kala elää ja kasvaa makeassa vedessä ja palaa merialueille kutemaan. Suomen vaelluskaloista ankerias on tällainen.
Jotkut kalat vaeltavat pelkästään merellä tai makeissa vesissä. Taimenen järvivaelteinen muoto toimii näin. Se syntyy ja lisääntyy virtaavissa vesissä, mutta kasvaa ja elää enimmäkseen järvien syvillä selkävesillä.
Vaelluskaloille on elintärkeää päästä liikkumaan virtavesien ja meren tai järven välillä. Jos näin ei pääse tapahtumaan, kalojen lisääntyminen estyy. Sähköä tuottavat vesivoimalaitokset (yli 200 kpl) sekä sadat käytöstä poistetut voimalaitokset toimivat vaelluskaloille kulkua haittaavina esteinä.
Voimalaitoksen virtaan voidaan rakentaa kalojen vaellusta varten kalatie, mutta se joko puuttuu useasta voimalasta tai se ei muuten jostain syystä toimi oikein. Lisäksi on väärin asennettuja tierumpuja ja muita patoavia rakenteita kalojen vaellusesteinä. Paras ratkaisu voimalan ohittamiseen on rakennettu puro eli ohitusuoma tai alkuperäinen luonnonuoma, johon juoksutetaan luonnonmukainen, riittävä ja jatkuva virtaama vettä, niin sanottu ympäristövirtaama.
Aina ei ohitusuoman rakentaminen ole mahdollista, jolloin voidaan tehdä betonista porrasmainen rakennelma, johon vettä juoksutetaan vain kutunousun aikaan. Ongelmana on silti edelleen se, että kalat löytäisivät ohitusreitin sisäänkäyntiaukolle. Sen lisäksi niiden pitäisi voida vaeltaa turvallisesti myös takaisin alas samaa kalatietä pitkin, jotta ne eivät silpoudu voimalan turbiineihin tai menehdy korkealta padon päältä alas pudotessaan.
Vaelluskalat ja virtavesiluonto tarvitsevat vapaana virtaavaa vettä. Jokien rakentamisen ja liikakalastuksen vuoksi useat vaelluskalakannat ovat kadonneet pysyvästi.
Lähde: Luonnonsuojelija-lehti, nro 2/2021
Kuvat: Pixabay, WWF.fi, luontoportti.com, yle.fi,wikipedia.org, Fingrid-lehti
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!