Hallitse stressiä

Stressistä, tuosta työssäkäyvän tai muuten kovia kokeneen ihmisen kroonisesta "taudista" sekä sen hallitsemisesta on kirjoitettu kasoittain kirjoja ennen tätäkin.

Aika monia teoksia on vuosien mittaan tullut luettuakin ja joistakin niistä en ole tullut niinsanotusti hullua hurskaammaksi. Syystä, että ne on usein kirjoitettu niin kapulakielellä ja tieteellisiä termejä käyttäen, että on maallikkoa alkanut tympäisemään jo ensimmäisellä sivulla. Lisäksi niissä on minun makuuni liian hanakasti tarjottu stressin torjuntaan jotakin mindfulnessiä, jota kerran olen kokeillut ja havainnut, että ei ole EAn juttu. No, ehkä kokemukseen vaikuttivat epäedulliset olosuhteet silloin ja kokemus jäi muutenkin ehkä vähän ohuenlaiseksi.

Mutta tämä kirja. Tämä on toisenlainen tässä sarjassa. Se on kirjoitettu helppotajuisesti ja maanläheisesti. No, loppujen lopuksi siinä en nähnyt kovinkaan paljon uutta eikä ihmeellistä tietoa aikaisempaan verrattuna. Tavallaan se toimii hyvänä vertaistukena ja uskon vahvistajana siinä, että en olekaan yksin enkä väärässä joissakin asioissa. Jotkut asiat ovat olleet vain huonoa tuuria, mikä on johtanut stressiin ja loppuunpalamiseen.

Kuten monet muutkin vaikeudet, myös stressin alkujuuret ovat muun muassa lapsen varhaisten kehitysvuosien olosuhteissa. Varhainen kiintymyssuhde ja sen toimivuus tai toimimattomuus tai peräti lapsen kaltoinkohtelu vaikuttavat aikuisiällä siihen, miten ihminen reagoi kaikkeen eteen tulevaan. Tämä oli kirjan ydinsanoma, joka toistuu useaan kertaan. Ja tämänhän me olemme tienneetkin. Tokihan stressinsietokykyyn muutkin asiat vaikuttavat. Kuten esimerkiksi henkilö geeniperimä ja temperamentti.

Enemmän kuin omaa varhaislapsuuttani, kirjaa lukiessani pohdin enemmänkin sitä, onnistuinko äitinä tarpeeksi hyvin varhaisessa kiintymyssuhteessa omiin lapsiini. Toivottavasti. Siihen ei kukaan osaa vastata. Ehkä sekin on turhaa stressaamista, kun kukaan meistä ei ole täydellinen.

Aion varata tämän kirjan uudelleen, kun olen sen ensin palauttanut kirjastoon. Nyt se piti ahmia vähän kiireellä, kun palautuspäivä häämöttää jo ja se on jo varattu seuraavalle lukijalle. Luen sen uudelleen tarkemmin ajatuksen kanssa.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat / kirjan etu- ja takakansi.
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopoiminen ja muu käyttäinen ilman lupaa on kielletty.
Blogin ja postauksen linkkejä saa jakaa.

Tuhannen päreiksi

Uko yllätti kesälahjalla. Pamautti pöytään päreet ja minulla meinasi mennä pulla väärään rööriin ennenkuin hoksasin, että vallan mainiot käyttöesineet hän olikin tuonut.

Mäntyisen, siloisen,
laudeliinan puisen.

Kuuklasin tietysti lisätietoa tästä pepunpäreestä ja löytyi uutinen jos toinenkin. Idean äidit ja tuotekehittelyn tulokset ylittivät Ylen uutiskynnyksen vajaa 10 vuotta sitten: Vituke, Jormake ja Pyllyke

Totta se on, että ennen muovitettua paperista tai kankaista peflettiä, on istuinalusta tehty männyn päreestä. Muotoiltu emännän takaliston kokoon ja muotoon nähden sopivaksi. Perimätieto kertoo, että laiskempi isäntä laittoi rengin asialle, josta heti herää mieleen kysymys: "Mistä se renki emännän S:n tai XL:n tiesi?"

Mäntypuinen vituke on ollut ilmeisen tikkuinen, koska lempeimmät isännät ovat kiskoneet emännän löylyjä varten alusen pehmeämmästä haapapuusta. Tuon ajan deluxe lienee sitten ollut santelipuinen lärpäke. Sehän on tuontipuuta! Ruåtsalaiset tässäkin asiassa laittoivat keekoilun vieläkin paremmaksi ja heidän fröökkynänsä saivat löylytellä omenapuisella vitukkeella istuskellen.

Sanonta "Tuhannen p..un päreiksi" on syntynyt siitä, kun miehet ovat arvioineet puiden kokoa ja riittävyyttä eri käyttötarkoituksiin. Tuhanteen vitukkeeseen riittävä puu on ollut ilmeisen suuri.

Nykyisinkin, kun jokin hajoaa ihan täysin, säpäleiksi, sopii siihen sanoa "Meni tuhannen päreiksi." Kaikki varmasti ymmärtävät mitä tapahtui. Yhtä hyvin sopii käyttää samaan tilanteeseen sanontaa tuusan nuuskaksi, jossa tuusan sana on lainaus ruotsin tusen (tuhat) -sanasta. Kun tavara menee tuhanteen osaan, on se melkoisen osissa. Ja jos männystä revitään tuhat vituketta, ei taida samasta puusta saunaklapeja enää irrota.

No, miten toimi Vituke ja Jormake? Aika kivasti. Kun kuumaan löylyyn mennessään polttaville lauteille laittaa viileän Vitukkeen lauteen ja pyllyn väliin, ei tarvitse pelätä peräsimen polttamista. Käytön jälkeen huuhtaisu kuumalla vedellä ja jätetään pystasennossa lauteille kuivumaan. Kun käyttöikä on ohi, voi päreen polttaa saunan uunissa.

Lopuksi vielä asiaan liittyvä vanha suomalainen hokema (K18)

"Painu pois pershenki,
tule vilpoinen vituke,
painimeksi p..un päälle,
rohtimeksi raon etehen."

Lähde: Kotimaisten kielten keskus, www.rykkeri.fi

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Ympäristötaidetta aamulenkillä

Lasse Ursin: Kurrenkukkia

Jokaviikonloppuiseen tapaan kävimme Haukkulin ja Isännän kanssa yhteisellä aamulenkillä. Menemme autolla jonnekin kauemmas kotinurkista, jotta Haukkulikin saa tuoksumaailmaansa vähän vaihtelua. Tällä kertaa löysimme uuden veistospolun, joka on vielä vähän tekovaiheessaan.

Volkkarin kuono ja ikenet suunnattiin kohti länttä, jossa sijaitsee keskussairaala ja sen kupeessa uimaranta pienellä lammella. Lammen ympärille on valmistumassa noin kilometrin mittainen ulkoilureitti, jonka varrella on paikallisten taiteilijoiden tekemiä ympäristötaideteoksia. Itse reitti tulee olemaan esteetön, sen voi siis kiertää vaikka pyörätuolilla. Välillä voi pulahtaa uimaan lampeen, jonka veden laatu on tutkimusten perusteella erinomainen.

Tässä vielä muutama:

Tiina Kaakinen: Haaveilija

Pekka Syrjälän ON on veistetty järeästä lahokuusen kannosta. Valmis taideteos tulee jatkamaan lahoamistaan, mutta taiteilija hyväksyy sen, eikä aio tehdä siihen mitään pintakäsittelyä.

Elisa Lientola: Let it flow 

Elisa Lientolan männystä veistämässä teoksessa on virta ja pisara. Toinen osa teoksesta on toisella puolella polkua.

Sami Leutola: Metropolis

Eeva Kaisa Jauhiainen: Kääpämiehet (unohdettuja sieluja)

Pahoittelut siitä, jos kaikki teokset eivät tulleet kuvatuiksi. Yritin kyllä kovasti.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Blogin ja postauksen linkkejä saa jakaa.

Nuuskijan tunteet

Nuuskija

Koira on elänyt kesyyntyneenä ihmisen rinnalla eläimistä kaikkein kauimmin. Pitkän yhteiselon myötä koira on oppinut "ihmisten tavoille", eläen kuitenkin koiramaista elämää omassa ihmislaumassa. Joskus laumaan voi kuulua muita koiria tai eläimiä. Tavallisesti koira hyväksyy helposti laumaan kaikkia edellä mainittuja, joita laumanjohtaja, emäntä tai isäntäkin hyväksyy.

Koira on viisas eläin, joka tahtoo tulla hyväksytyksi lauman jäsenenä. Se opettelee tunnistamaan asioita, muistaa, ennakoi, vaistoaa. Näyttäisi osaavan myös hävetä ja katua. Rakastaa, ikävöi ja tuntee mustasukkaisuutta. Ymmärtää ajankulun ja tietää milloin pääsee mukaan ja milloin sen on jäätävä kotiin. Tai ainakin Nuuskija ilmentää käytöksellään näitä tunteita ja taitoja.

Nuuskija on englanninspringerspanieli. Rotu on yksi vanhimmista ja kokenut vain vähän ulkoisia muutoksia jalostuksen myötä. Värivalikoimassa löytyy musta-valkoinen ja maksa-valkoinen ja molemmat yhdistelmät vielä tan:ina eli kolmantena värinä kuparinruskeat täplät, usein "kulmakarvoina" ja pieninä laikkuina kuonossa tai tassuissa.

Nuuskija, kuten rodun edustajat muutenkin, on leikkisä, ihmisrakas, hyvin oppivainen, miellyttämishaluinen (helppo kouluttaa talon tavoille). Se on myös hyvin ilmeikäs ja viestittää katseella ja pään sekä luppakorvien asennolla. Myös hännän asento kertoo paljon. Nuuskija myös ymmärtää ihan kaiken, se on niin viisas.

Nuuskija osaa siis näyttää myös tunteitaan. Edellä mainittujen lisäksi vielä ainakin kiintymystä, iloa, pitkästymistä, ikävää. Inhimillisiä tunteita. Mistäkö minä pystyn näin väittämään. Koska olen oppinut nämä tunteenvaihtelut tunnistamaan. Ihan niinkuin Nuuskija tunnistaa minun mielenliikkeet. Meille on syntynyt yhteinen kieli. Luulenpa vielä, että Nuuskija lukee paremmin minua, kuin minä sitä.

Rankinta Nuuskijalla on silloin, kun Tyttö tulee yökylään. Tulopäivänä on ensin hirveän kivaa. Tytön kanssa ensin vähän painitaan, nahistellaan leikillään ja sitten saadaan herkkuja. Mutta jo ensimmäisen yön jälkeen Nuuskija alkaa yllättävästi näyttää ihmismäisiä elkeitä. Kuin se sanoisi Tytölle: "Tämä on minun kotini, nämä ovat minun ihmisiäni." Ja sitten Nuuskija katsoo minuun päin hakien vahvistusta ajatuksilleen.

Tyttö viipyy ilonamme joskus viikonkin ja Nuuskijan tunteet kuumenevat. Milloin käy ovi Tytön lähteä? Vai onko jäämässä muka asumaan. Voi sitä riemua, kun Tyttö haetaan. Yhtä suuri on ilo taas hetken aikaa Tytön tullessa seuraavan kerran käymään.

Tyttö

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Mitä Katri Kulmunin erosta pitäisi ajatella?

Kuva: Antti Aimo-Koivisto/Lehtikuva

Ryhdikäs teko, kirjoittaa joku netissä. Onhan se.

Tuossa asemassa olevan ihmisen olisi pitänyt ajatella nenäänsä pitemmälle esiintymiskoulutuksia hankkiessaan. Tai avustajan olisi pitänyt ajatella. Olisiko potkut kuuluneet mieluummin avustajalle?

Olisi valtiovarainministeri saanut osata maksaa esiintymiskoulutuksensa ihan itse, eikä veronmaksajien rahoilla, jos esiintyminen jännittää. Veronmaksajina me haluamme valtakunnan huipulle henkilöitä, joille esiintyminen ei ole mikään ongelma. Minuakin esiintyminen jännittäisi varsinkin tuolla tasolla enkä kykenisi moiseen. Mutta en ole siihen asemaan pyrkinytkään enkä pyri.

Ehkä asian esilletulon ajoitus olikin Kulmunille sattumoisin sopiva. Lisäbudjetin ja koronan aiheuttamien kustannusten vatuloiminen on varmasti niin iso juttu, että siinä loppuu konstit ja hermot kovahermoiseltakin valtion kirstunvartijalta.

Ei käy kateeksi Kulmunia eikä muitakaan ministereitä. Jospa tämä esiintymiskoulutusGATE olikin vaan sopiva keppihevonen ja veruke, jonka avulla Kulmuni pääsi paskahommista eroon. Ehkä Kulmunista ei muutenkaan seuraavaa presidenttiä tule, siihen hommaan on muitakin tyrkyllä.

Vuosien mittaan on ollut monenlaista sählinkiä, johon liittyen asianomainen ministeri EI ole eronnut. Eipä ole tullut niistä muistiinpanoja tehtyä, vaikka varmaan olisi pitänyt. Nämä eroamatta jääneet ministerit ovat usein olleet miehiä, koska miehet ovat aina olleet ministereinä yliedustettuina naisiin verrattuna.

Vai oliko tämä esiintymiskoulutusGATE SDP:n kosto siitä, että juuri Kulmuni oli kampeamassa Antti Rinnettä pois pääministerin paikalta? Vai onko taustalla huhut siitä, että pääministeri ja valtiovarainministeri eivät tule toimeen keskenään? Se olisi kyllä aivan liian akkamaista. Ero tuli pääministerillekin mukamas yllätyksenä. Oikeastiko? Pääministerin on täytynyt tietää tästä kohusta viimeistään silloin, kun se tuli julkisuuteen. Ellei sitten Sanna Marin ole koko sopan pääkokki. Julkisuuteen kerrotaan mitä milloinkin halutaan ja katsotaan tilanteeseen sopivaksi.

Niin, mitä tästäkin sitten pitäisi taas ajatella? Kulmunin seuraaja valittaneen viikonlopun aikana ja jossain siihen on jo väläytelty pariakin keskustalaista miestä, Matti Vanhasta ja Esko Ahoa. Joka tapauksessa näppispalstat eri lehdissä tulevat laulamaan tämän jälkeen.

Saapa nähdä, mikä kierrätys tästä on seurauksena. Ehkä Kulmuni tekee PAATEROT. Mika Lintilä valitaan sunnuntaina valtiovarainministeriksi ja Kulmunista tulee taas elinkeinoministeri? Näinhän se luottamus säilyy niin kuin Paateronkin tapauksessa. Show must go on!

Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kiellettty.

Makuasia

Kesä lähestyy ja jäätelökioskit ilmaantuvat katukuvaan. Joka sesongille ilmestyy uusia  makuhoukutuksia, omaan suuhun maistuvia ja vähemmän miellyttäviä. Tarjontaa on joka lähtöön ja varmasti löytyy herkku jos toinenkin jokaiselle jäätelönsyöjälle.

Jäätelöä on tarjolla tikun päässä, tuutissa, keksin välissä, purnukassa ja paketissa. On pikkuisia puikkoja ja jättimäisiä jättiksiä. Ja sitten vielä mehujäät, sorbetit ja vege-tarjonta.

Kun olin lapsi, makuina olivat lähinnä vanilja, mansikka ja suklaa. Tikusta tai tuutista nuoltiin herkku parempiin suihin tai lapikoitiin puisella tikulla desin vetoisesta pahvisesta purnukasta, joskus muovisestakin. Muovikippo jäi sitten pyörimään nurkkiin, kunnes äiti vaivihkaa siivosi sen pihan perälle.

Pinna-nimistä appelsiinimehujäätä suklaakuorrutteella maistoin aikanaan yhden ainoan kerran. Kaakaoisen suklaan ja tymäkän appelsiinin maku jääkylmänä tarjoiltuna iski ikeniin ja makuhermoihin sellaisella voimalla, että kerta riitti.

Samoiten kävi kaikkien suklaajäätelöiden kanssa. Syöminen tyrehtyi suunnilleen yhteen kertaan per maisteltu suklaajäätelö.

Hämmästyinkin nyt suuresti, kun Yhteishyvän mukaan suklaajäätelö on suomalaisten herkkua, kun peilaan sitä omiin makumuistoihin.

Minun suussani suklaa takertuu kitalakeen ja jättää tunkkaisen tunteen suuhun. Suklaajäätelö ei maistu raikkaalta, vaan samalta kuin mättäisi lusikalla kaakaojauhetta suuhunsa.

Mutta, makuasia tämäkin, josta ei sovi kiistellä. En ole niin suklaan perään muutenkaan. Mutta jännityksellä odotan tämän kesän jäätelöiden uutuusmakuja ja sopivaa hetkeä jäätelötötterön maisteluun.

Mikä on sinun suosikkimakusi?


Lähde: Yhteishyvä 3/20
Ei kaupallista yhteistyötä jutussa mainittujen tuottajien tai tahojen kanssa.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Patikointia harjun ytimessä

Me paikalliset alkuasukkaat emme aina ymmärräkään, miten paljon ja monipuolisia ulkoilureittejä on kohtuullisen ajomatkan päässä ja ihan kotinurkillakin.

Keväisenä sunnuntaiaamuna 24.5. startattiin klo 7.25 aamupalat reppuun pakattuna ja ajettiin jokusen kilometrin päähän harjuilla kiertävälle kävelyreitille. Reitti oli suurimmaksi osaksi ihmisen jalan tallomaa kivikkoista ja juurakkoista polkua vaihtelevassa maastossa.

Viikonloppuisin pyrimme käymään tällaisella retkellä paitsi omaksi virkistykseksi, myös Haukkulin iloksi. Se kun joutuu olemaan paljon kotona ja ulkoilee vain omalla pihalla ja arkisin samoilla moneen kertaan kolutuilla kaduilla ja poluilla, joissa on aina samat maisemat ja ”postit”. No, monilla kerrostalokoirilla on asiat paljon huonommin.

Jääkauden jälkiä on maastossa nähtävissä paljon ja niitä katsellessa tulee jännä ”fiiwinki”, kun ajattelee, että tuo kivi on voinut olla paikoillaan vaikkapa 100 000 vuotta.

Siirtolohkareita kallion korkeimmalla kohdalla. Pienen talon kokoinen oli vähän kauempana. Kivien kyljissä on nähtävissä yhdensuuntaisia raapimisjälkiä, jotka ovat mitä ilmeisimmin mannerjään aiheuttamia.

Pirunpesä

Puissa oli naavaa paikoitellen paljonkin. Naava kasvaa puuhun vain puhtaassa ilmassa. Oltiin melko korkealla muuhun maastoon nähden. Ilma varmaan pysyykin puhtaana sellaisessa paikassa.

Tällä reitillä ei näkynyt roskan roskaa missään. Ei edes laavun ympäristössä. Täkäläiset ovat fiksuja retkeilijöitä.

Lintuja, joita näimme ja/tai kuulimme: haapana, peippo, pajulintu, mustarastas, tiltaltti, hippiäinen, töyhtötiainen, sekä yksi jonka henkilöllisyys jäi vielä selvittämättä.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Blogin ja postauksen linkkiä saa jakaa.

Kesän tähtitaivas

Kesällä taivas on niin vaalea ympäri vuorokauden, että tähtiä on vähän nähtävissä. Eteläisessä Suomessa joitakin tähtiä saattaa nähdä, mutta pohjoisessa tähdet ovat piilossa tiirailijoilta. Koko kevään kirkkaana iltataivaalla loistanut Venus katoaa meidän näkökulmastamme Auringon taakse kesäkuun ajaksi ja palaa heinäkuussa aamutaivalle, aamutähdeksi.

Aurinko ei laske Utsjoella 16.5. alkaen aina 27.7. saakka horisontin alapuolelle tämän yöttömäksi yöksikin kutsutun ajanjakson ajan. Auringon lasku määritellään niin, että Auringon yläreunakin laskee horisontin eli taivaanrannan alapuolelle. Yötön yö johtuu Maan kallistuskulmasta Aurinkoon nähden. Pohjoinen pallonpuolisko on kallellaan Aurinkoon päin ja silloin Suomessa on kesä.

Kesällä Aurinko paistaa Suomessa korkealta, keskipäivällä melkein keskitaivaalta. Kuu vastaavasti pysyttelee matalalla. Talvella sijainnit vaihtavat paikkaa, Kuu loimottelee korkealla, mutta Aurinko ei  keskitalven päivinä nouse kovinkaan korkealle. Siksi se ei meitä pohjoisen ihmisiä paljon lämmitä, kun säteet tavoittavat meidät niin viistosti. Ja tämänkin asian takana on Maan kallistuskulma.

Kesäkuun kuudes päivä on tarjolla Kuun puolivarjopimennys. Se on syvimmillään klo 22:55 ja näytös on ohi klo 00:04. Jos sitä ylipäätään pääsee näkemään. Kuu kun on kovin matalalla, mutta tästä syystä, jos se onnistuu näkemään, se näyttäytynee hohtavan punaisena.

Planeetoista Merkuriuksen voi kesäkuun alkupäivinä löytää luoteesta, Auringon laskun suunnasta, Kaksosten tähdistöstä. Sen voisi hyvällä tuurilla nähdä selkeänä alkuyönä. Sanotaan, että itse Johannes Kepler (1571-1630), saksalainen tähtitieteilijä joka laati teorioita planeettojen liikkeistä, ei olisi onnistunut koskaan näkemään Merkuriusta. Liekö huhu totta!

Kesätaivaan hyvä bongauskohde Etelä-Suomessa on etelätaivaalta helposti löytyvä kärjellään seisova Kesäkolmio.  Kesäkolmio muodostuu kolmen eri tähdistön tähdistä, jotka "syttyvät" tähdistöjensä ensimmäisinä: Lyyran tähdistön Vegasta, Kotkan Altairista ja Joutsenen Denebistä. Tällaista eri tähdistöjen tähtien muodostelmaa kutsutaan asterismiksi. Kesäkolmion Vega on Suomessa näkyvistä tähdistä öisen tähtitaivaan kolmanneksi kirkkain Siriuksen ja Arcturuksen jälkeen.

Muita mielenkiintoisia kesätaivaan bongauskohteita ovat erilaiset ilmiöt, kuten valaisevat yöpilvet, erilaiset myrskyilmiöt, sateenkaaret, sivuauringot. Erilaisista pilvistä erikoisimpia ja harvinaisimpia lienevät vyörypilvet sekä mammatuspilvet. Mutta näistä kuulette lisää tuonnempana.

Kuva: Pixabay

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Murekepäivä vol 2

Tammisen paistovalmis lihamureke on poistunut Prisman valikoimista.

Se on sitten kyhättävä lihamureke tästä lähtien aina itse, kun murekepäivä koittaa.
Gluteeniton ja laktoositon. Kunnon möhkäle, josta riittää kahdelle pariksi päiväksi.

Tiistai on murekepäivä, kuten Kummelin samannimisessä (Murekepäivä) Youtube-videossakin todetaan.

800 g naudan jauhelihaa
1 dl glueenittomia korppujauhoja
1,5-2 dl laktoositonta kuohukermaa
1 iso sipuli
1 yksikyntinen valkosipuli (tai maun mukaan enemmänkin)
puolikas pieni prk viipaloitua aurinkokuivattua tomaattia
2 kananmunaa
mustapippuria
oreganoa
paprikajauhetta
suolaa

Sipuli pilkotaan ja freesataan pannulla. Korppujauhot sekoitetaan kermaan turpoamaan. Kananmunat rikotaan ja sekoitetaan joukkoon. Valkosipuli murskataan. Kaikki ainekset sekoitetaan ja annetaan seoksen maustua jääkaapissa pari tuntia. Muotoillaan mureke voideltuun uunivuokaan paistumaan.

Paistetaan uunissa 175C asteessa 1 t 15 min.

Lisänä keitetyt perunat, uunivihannekset ja ruskea kastike. Jälkimmäistä löytyy kaupan maitohyllystä gluteenittomana ja laktoosittomana versiona. Kastike kuumennetaan kattilassa ja lisätään sekaan vähän mustapippuria. ”Mummolaruokaa”, sanoisi esikoistytär. Sehän se on parasta. Varsinkin kun tarvitaan energiaa ja jaksamista esim. puutarhatöissä tai halkohommissa.

Aikaisemmin olen tehnyt itse aina täytettyä lihamureketta, mikä on aivan turhaa. Ei sitä tarvitse täyttää ollenkaan. Yksi vaihe ja vaiva vähemmän. Ihan tämmöinen "perushuttukin" on ok.

Kuva: Pixabay
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ilman lupaa on kielletty.
Blogin ja postauksen linkkejä saa jakaa.

Kaikkien aikojen kevätherkku II

Kevätherkkujen joukkoon kuuluu ehdottomasti raparperipiirakka. Tässä yksi kaikkien aikojen helpoin ohje piirakan tekoon. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.