keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Hallitse stressiä


Stressistä, tuosta työssäkäyvän tai muuten kovia kokeneen ihmisen kroonisesta "taudista" sekä sen hallitsemisesta on kirjoitettu kasoittain kirjoja ennen tätäkin.

Aika monia teoksia on vuosien mittaan tullut luettuakin ja joistakin niistä en ole tullut niinsanotusti hullua hurskaammaksi. Syystä, että ne on usein kirjoitettu niin kapulakielellä ja tieteellisiä termejä käyttäen, että on maallikkoa alkanut tympäisemään jo ensimmäisellä sivulla. Lisäksi niissä on minun makuuni liian hanakasti tarjottu stressin torjuntaan jotakin mindfulnessiä, jota kerran olen kokeillut ja havainnut, että ei ole EAn juttu. No, ehkä kokemukseen vaikuttivat epäedulliset olosuhteet silloin ja kokemus jäi muutenkin ehkä vähän ohuenlaiseksi.

Mutta tämä kirja. Tämä on toisenlainen tässä sarjassa. Se on kirjoitettu helppotajuisesti ja maanläheisesti. No, loppujen lopuksi siinä en nähnyt kovinkaan paljon uutta eikä ihmeellistä tietoa aikaisempaan verrattuna. Tavallaan se toimii hyvänä vertaistukena ja uskon vahvistajana siinä, että en olekaan yksin enkä väärässä joissakin asioissa. Jotkut asiat ovat olleet vain huonoa tuuria, mikä on johtanut stressiin ja loppuunpalamiseen.

Kuten monet muutkin vaikeudet, myös stressin alkujuuret ovat muun muassa lapsen varhaisten kehitysvuosien olosuhteissa. Varhainen kiintymyssuhde ja sen toimivuus tai toimimattomuus tai peräti lapsen kaltoinkohtelu vaikuttavat aikuisiällä siihen, miten ihminen reagoi kaikkeen eteen tulevaan. Tämä oli kirjan ydinsanoma, joka toistuu useaan kertaan. Ja tämänhän me olemme tienneetkin. Tokihan stressinsietokykyyn muutkin asiat vaikuttavat. Kuten esimerkiksi henkilö geeniperimä ja temperamentti.

Enemmän kuin omaa varhaislapsuuttani, kirjaa lukiessani pohdin enemmänkin sitä, onnistuinko äitinä tarpeeksi hyvin varhaisessa kiintymyssuhteessa omiin lapsiini. Toivottavasti. Siihen ei kukaan osaa vastata. Ehkä sekin on turhaa stressaamista, kun kukaan meistä ei ole täydellinen.

Aion varata tämän kirjan uudelleen, kun olen sen ensin palauttanut kirjastoon. Nyt se piti ahmia vähän kiireellä, kun palautuspäivä häämöttää jo ja se on jo varattu seuraavalle lukijalle. Luen sen uudelleen tarkemmin ajatuksen kanssa.



Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat / kirjan etu- ja takakansi.
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopoiminen ja muu käyttäinen ilman lupaa on kielletty.
Blogin ja postauksen linkkejä saa jakaa.

2 kommenttia:

  1. Kiitos kirjavinkistä. Varmaan jokainen äiti miettii joskus tuota kiintymyssuhdeasiaa. Ehkä on turha syyllistää itseään, jos on toiminut sen hetkisellä parhaalla kyvyllään ja taidollaan. Sama pätee tietenkin myös omiin vanhempiin. En kuitenkaat tarkoita sitä, että lapsen minkäänlainen kaltoinkohtelu olisi hyväksyttävää koska olosuhteet.
    Vaikka kasvuympäristön merkitystä lapsen kehityksessä on korostettu paljon viimevuosina, eipä se selitä esim. sitä, että miksi sisarusparvesta jollekin kehittyy stressin sietokykyä ja toiselle taas ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Viisaasti kirjoitat. Tämän kun aina muistaisi, että jokainen toimii aina sen hetkisellä parhaalla kyvyllään ja taidollaan. Myös itse. Mukavaa loppuviikkoa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!