Patikointia harjun ytimessä

Me paikalliset alkuasukkaat emme aina ymmärräkään, miten paljon ja monipuolisia ulkoilureittejä on kohtuullisen ajomatkan päässä ja ihan kotinurkillakin.

Keväisenä sunnuntaiaamuna 24.5. startattiin klo 7.25 aamupalat reppuun pakattuna ja ajettiin jokusen kilometrin päähän harjuilla kiertävälle kävelyreitille. Reitti oli suurimmaksi osaksi ihmisen jalan tallomaa kivikkoista ja juurakkoista polkua vaihtelevassa maastossa.

Viikonloppuisin pyrimme käymään tällaisella retkellä paitsi omaksi virkistykseksi, myös Haukkulin iloksi. Se kun joutuu olemaan paljon kotona ja ulkoilee vain omalla pihalla ja arkisin samoilla moneen kertaan kolutuilla kaduilla ja poluilla, joissa on aina samat maisemat ja ”postit”. No, monilla kerrostalokoirilla on asiat paljon huonommin.

Jääkauden jälkiä on maastossa nähtävissä paljon ja niitä katsellessa tulee jännä ”fiiwinki”, kun ajattelee, että tuo kivi on voinut olla paikoillaan vaikkapa 100 000 vuotta.

Siirtolohkareita kallion korkeimmalla kohdalla. Pienen talon kokoinen oli vähän kauempana. Kivien kyljissä on nähtävissä yhdensuuntaisia raapimisjälkiä, jotka ovat mitä ilmeisimmin mannerjään aiheuttamia.

Pirunpesä

Puissa oli naavaa paikoitellen paljonkin. Naava kasvaa puuhun vain puhtaassa ilmassa. Oltiin melko korkealla muuhun maastoon nähden. Ilma varmaan pysyykin puhtaana sellaisessa paikassa.

Tällä reitillä ei näkynyt roskan roskaa missään. Ei edes laavun ympäristössä. Täkäläiset ovat fiksuja retkeilijöitä.

Lintuja, joita näimme ja/tai kuulimme: haapana, peippo, pajulintu, mustarastas, tiltaltti, hippiäinen, töyhtötiainen, sekä yksi jonka henkilöllisyys jäi vielä selvittämättä.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Blogin ja postauksen linkkiä saa jakaa.