Luovan kirjoittamisen kurssimme vapaus ja vimma

Kyllähän te sen tiedätte, mitä tapahtuu, kun joukko eri-ikäisiä, -näköisiä ja -kokoisia, toisilleen tuntemattomia ihmisiä kokoontuu ensikertaa aloittaakseen yhdessä jotakin, johon ryhtyminen itsessäänkin on ollut melkoinen saavutus.

Jokainen pälyilee vieruskaveria ja vastapäätä istuvaa vaivihkaa, kuin arvioiden. Olenko mahdollisesti kaltaisteni joukossa vai kuuluisinko paremmin ulkopuolelle tai ylipäätään toisaalle.

Kurssimme käynnistyy ja lähtee liikkeelle opettajan johdolla ja esittelykierros polkaistaan ensimmäiseksi käyntiin. Sekin tuntuu hieman jännittävän, ja mitä sitten tapahtuukaan, kun kurssi etenee.

Eikö mitä. Me lähdemme sukeltamaan kirjoittamisen maailmaan. Vapaauintia syvää päätä kohti. Pommisukellus viidennestä kerroksesta. Ei pelota enää. Tulee himo.

Himo ja palo kirjoittamiseen, omien tekstien esittämiseen, toisten mielipiteiden kuulemiseen, palautteen antamiseen. Niin, että anomme lopulta jo jatkokurssia.

Niin monta tapaa antaa asioille ääni. Niin monta tapaa ilmaista itseään. Kuinka kirjoittajan oma ääni alkaa kuulua tekstistä. Kuinka nämä tavat tulevat tutuiksi, ja sitten kuitenkin, aina välillä uuteen tuttuuteen tulee mukaan jotakin yllättävää.

Kurssillamme on mukana yhteensä 13 tarinataituria, sanaseppoa ja -maijaa, runotyttöä ja -niekkaa.

Sujahdan tähän joukkoon ja liimaudun kiinni kaltaisiini. Tunnistan itsessäni saman vimman kuin havaitsen toisissa. Isken tekstiä vihkooni. Lähden mukaan villiin runolaukkaan, annan kynällä vauhtia raipan lailla. Ratsastan ilman suitsia ja satulaa ryhmäni kanssa, jossa ainoa viitoittaja on vapaa mieli.

Wellamo-opiston tarjoaman kurssin opettajamme Lealiisa Kivikari saa oppilaansa vapautumaan. Tavoittelemaan omaa ääntään sillä vimmalla, jonka vain itsekin innostunut innostaja voi aikaansaada. Lempeällä auktoriteettilla, kirjoittamisen kokemuksella ja vastaanottavaisella mielellä opettajamme kannustaa meidät kirjoittamisen villiin laukkaan, vapaaseen ja vimmaiseen.

Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla! Niin voisi ajatella. Mutta jollei avarra omia näkökulmiaan, opettele erilaisia tekniikoita, tutustu kirjoittamisen rutiineihin. Jos kuvittelee olevansa vain tietyn tyylisen tekstin sanoittaja. Luultavasti näillä uskomuksilla kirjoittaminen alkaisi pian tympäistä ja sanallinen arkku tyhjentyä hyvin nopeasti.

Kirjoittamista ja luovuutta voi työstää hyvin monella tapaa. Useimmat tarinat tunnilla syntyvät Pidä kynä liikkeessä -tekniikan avulla, joka oikeasti toimii. Kirjoittamisesta juuri tällä tekniikalla pidin erityisen paljon. Siinä irrottaudutaan ensin ajatuksista ja tästä hetkestä piirtämällä useita minuutteja katkeamatonta viivaa, jonka jälkeen välittömästi alkaa kirjoittaminen, jostakin aiheesta tai vaikkapa itse valitun kuvan innoittamana. Tunneilla parhaat kirjoitelmani syntyvät tällä tekniikalla. Kuten seuraavakin ajatelma.


Symmetrian purku 
(Vapaudu pakkomielteestäsi)

Symmetria - päästä irti
otteestasi
vasen oikea
musta valkoinen
määrämitta
tasaluku
tasapaino
tasakylkinen, kolmio, neliö, ympyrä

Miksei voi vain leijua puolelta toiselle ja piirtää varjollaan viivaa 
ees taas
sinne tänne

Epäjärjestys tulee tavoitteeksi
se että voi olla niin, näin
ei ole niin tarkkaa onko
piste pilkku viiva paikoillaan 

Oikea paikka, oikea asento.
Mitä se edes on.
Kuka sen määrää.

Olenko tapojeni orja,
itseni pahin vartija.

Nämä kurssilla esitellyt ja niiden avulla tehdyt harjoitukset olivat minulle kaikki aivan uusia. Esimerkiksi Risto Ahti-Markku Toivosen Kolmen tosilauseen tekniikalla syntyi kurssilla 13 kurssilaisen voimin 13 täysin erilaista runoa, samalla ohjeella.

Kolmen tosilauseen tekniikka pitää sisällään seuraavat elementit:
1. Tieto (aika, paikka)
2. Läsnäolo (elämys, aistihavainnot, toiminta)
3. Tunnustus (viisaus, filosofinen ajatus, totuus).

Tekniikkaa voi käyttää kaikkeen kirjoittamiseen. Me harjoittelemme siis runon kirjoittamista.

Teen omasta runostani kaksi versiota.


                    I

Aamu kuin kostea metsä, yön jäljiltä utuinen.
Uni, jossa kuljit, täyttyi kyynelistä.
Heräsin itkuuni.


                      II

Kostea metsä, yön jäljiltä utuinen.
Uni, jossa kuljit.
Oli täynnä kyyneleitä.


Kirjoitamme myös seitsemän lauseen novellin, jonka olisin aiemmin väittänyt olevan mahdotonta. Että jonkinlaisen tarinan olisi saanut mahtumaan niin pieneen tilaan. Mutta kaikki on mahdollista, kun lähtee vain rohkeasti kokeilemaan. Katsokaapa vaikka:


Laiturilla.

Polttavan auringon kuumentamat naulat korventavat jalkapohjiani.

"Mitä likka?"

"Ota syliin."

Ukkonen jyrähtää vastarannalla.

Pääsen syliin.

Tyyni järvenpinta murtuu. 




Kurssilla puhuimme paljon rohkeudesta. Mistä voi, saa ja pitää kirjoittaa. Mistä aiheista on vaikea kirjoittaa. Miksi omista tunnoistaan kirjoittaminen vaatii niin paljon rohkeutta.

Rohkeutta vaatii myös palautteen antaminen. Ettei vaan loukkaa. Ja palautteen saaminen. Ettei vaan loukkaannu. Itse koin, että tässä onnistumme erinomaisella rohkeudella ja hyvällä asenteella.

Sain kurssilta paljon virikkeitä ja intoa kokeilla ja opetella, kuulostella. Uskallusta, rohkeutta ja mielenrauhaa. Luottamusta! Palautteita!

Paloa, intohimoa!

Vapautta ja vimmaa!

Kuvat: Erikoisen Asiantuntijan Pidä käsi liikkeessä -kiemurat

P.S. Pääsemme jatkokurssille 😊

Kuvien ja tekstin luvaton kopiointi on kielletty.