Kyy povellani

 

Päivi Alasalmen dekkari Kyy povellani jatkaa Hallavainen-sarjaa

Tiedättehän sen tunteen, kun toivotte tarinan etenevän ja arvoituksen ratkeavan, mutta samalla, että yhteistä aikaa kirjan kanssa olisi vielä paljon jäljellä. Siksipä ahmin tätä tarinaa ja samalla himmailin kuunteluvauhtia. Olin odottanut sopivaa ajankohtaa aloittaa kuunnella tätä Päivi Alasalmen kirjoittamaa Hallavainen-dekkarisarjan kolmatta osaa Kyy povellani. Kun aika koitti, se oli sitten menoa.

Kahden aiemman kirjan, Alamaailman kuningatar ja Häkkilinnut, jäljiltä tiesin odottaa kuuntelunautintoa, mutta ainahan se jännittää lähteä kuuntelemaan, kun odotukset ovat aiemman kokemuksen jäljiltä korkealla. Odotukset täyttyivät ja ylittyivät. Kirjan ikäänkuin kehyskertomuksena kulkee kaksossisarusten Anun ja Karlan - hyvän ja pahan, enkelin ja demonin loputon kilpajuoksu, jonka lisäksi kirjassa tapahtuu murha, kaksikin. Sisarukset linkittyvät murhiin niitä tutkivan Hallavaisen kautta ja jälleen kerran kirjailija kutoo sellaisen juoniverkoston, johon lukija jää samantien vangiksi kuin kärpänen verkkoon odottamaan hämähäkkiä vapauttamaan piinasta.

Sisarusten elämät risteilevät toiveineen ja pelkoineen, kuten myös murhatuksi tulleen ja tämän lähipiirissä elävien elämässä. Kuka ei toivoisi itselleen rakkautta, hyväksyntää, maallista mammonaa, lasta - joskus keinoja kaihtamatta.

Ennemmin tai myöhemmin povella lämmitellyt kyy puree. Ei se osaa tuntea kiitollisuutta tai empaattisuutta. Se vain käyttää hyväkseen. Maailma on ihmisen hahmoon piiloutuneita kyykäärmeitä pullollaan. Näinkin julmia, joita tästäkin tarinasta löytyy. 

Kolmatta osaa kuunnellessa mieleen palasi helposti aiempien kirjojen käänteet päähenkilöiden elämässä. Kannattaakin kuunnella ensin aiemmat osat, jotta tarina pääsee täyteen voimaansa. Minua miellytti tässäkin osassa se, että vauhtiin päästiin heti alkumetreillä ja se pysyi yllä kertaakaan herpaantumatta. Koko ajan sattui ja tapahtui ja vaikka syke nousi ja henki salpautui, kuulija pysyi vaivatta matkassa loppuun asti. En arvannut loppuratkaisua, vaan kuljin sillä väärän aavistuksen tiellä, jonne kirjailija halusikin minun suuntaavan. Lopputuleman syyt ja seuraukset ovat täysin uskottavat, kuten koko tarinakin. Kerronta on riittävän kuvailevaa, muttei turhan maalailevaa. Henkilöhahmot ovat aidon oloisia, vuoropuhelut luontevia ja kielenkäyttö enemmän kuin sujuvaa. Kuuntelukokemuksen kruunaa lukija Jani Karvinen, joka on täydellinen valinta tämän kirjan hengästyttävään tempoon.

Anun ja Karlan elämäntilanteet jäivät kirjan lopulla niin mehukkaaseen vaiheeseen, että jatkoa on pakko olla tulossa. Jään sitä innolla odottamaan.

Tämänkin kirjan kuuntelin Storytelin valikoimista. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Päivi Alasalmen muuhunkin tuotantoon, kuten esimerkiksi Joenjoen laulu - kirjasta alkavaan saamelaistrilogiaan tai tummasävyisiin naisnäkökulmiin kirjoissa Ystävä sä naisien, Tuo tumma nainen ja Valkoinen nainen. Tositapahtumiin pohjautuvat loistavat romaanit Riivatut sekä Sudenraudat. Romanttisen kartanokauhun ystäville suosittelen Finlandia-ehdokkaanakin ollutta Vainolaa. Päivi Alasalmella on kirjailijana aivan omanlaisensa ääni. Sanojen alta ja takaa löytyy paljon syvempiä merkityksiä kuin ensialkuun tuntuu kirjoittipa hän sitten mistä tahansa aiheesta. Kun kirjailijan kynän terävin kärki osuu ja uppoaa lukijan lukuhermoon, on tämä ystävyys sinetöity koko loppuelämäksi.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / Storytel

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty