Melkein päivälleen kaksi vuotta sitten olimme Haukkulin eturistisiteen repeämän vuoksi hoidattamassa sitä paikallisessa Evidensiassa. Juuri nyt, tätä kirjoitettaessa olemme saman asian äärellä, mutta nyt on kyseessä toinen polvi.
Oman paikkakunnan Evidensiassa ei ortopedinen kirurgi ollut paikalla, vaan lomalla vielä kolme viikkoa. Sain onneksi varattua leikkausajan Vantaan Tammiston eläinsairaalasta. Sillä reissulla ollaan tätä kirjoitettaessa. Kirjauduimme sisään klo 7.40. Lähdimme kotoa ajamaan jo klo 6.10, jotta ehditään varmasti ajoissa perille ottaen huomioon mahdolliset työmatkaruuhkat ja tietyöt.
Kun saavuimme paikalle, piti kesken ilmoittautumisprosessin mennä hoitajan kehotuksesta nurkan taakse piiloon, koska ”sieltä on tulossa semmoinen vähän äkäinen koira”. Kurkin varovasti nurkan takaa ja puntarilla kävikin joku mikä lie mastiffi, jolle meidän pieni terrieri olisi ollut vain suupala. Kaikki muut läsnäolijat siis kehotettiin poistumaan siksi aikaa, kun tämä kunnianarvoisa koira ISOkoira saapui paikalle. Oikeastaan aika koominen koko tapaus ja hyvin pienemmät huomioivaa toimintaa henkilökunnalta. Tosin tämä koira ISOKOIRA pitäisi olla koulutettu niin, ettei puolen kylän ole tarpeen paeta paikalta, kun hän tulee maisemaan. No, joka tapauksessa kaikki hyvin ja hoitoon pääsi hänkin. Ei minulla ole mitään isoja koiria vastaan, mutta ovathan ne irti päästessään riski sekä koirille että ihmisille. Riippuen tietysti yksilöstä.
Siinä kun istuttiin ja odoteltiin kutsua päästä lääkärin huoneeseen, ohitsemme käveli pitkähkö, luotettavan näköinen miespuolinen eläinlääkäri, joka ystävällisesti toivotti hyvät huomenet, kuten kaikki muutkin henkilökuntaan kuuluvat tekivät, jotka olimme nähneet. Huomasin, että hän olikin juuri sama Esa Eskelinen, joka artikkelista olin lainannut kuvia aikaisempaan postaukseeni otsikolla Eturistisidehommia.
Tätä kirjoitettaessa istun Jumbon Prisman kahvilassa kutomassa vävylle villapaitaa ja bloggaamassa tätä postausta. Isäntä lähti jo pois täältä etsimään paikallista geokätköä.
Haukkulilla on edessään pitkä toipuminen leikkauksesta. Kotona odottaa koiranhäkki, johon hänet majoitetaan pariksi-kolmeksi viikoksi, koska leikatulla jalalla ei saa hyppiä eikä riehua. Lisäksi alkuun täytyy pitää ”lampunvarjostinta” päässä siihen asti, kun haava on umpeutunut, eikä siinä ole enää kutisevaa rupea.
Tämä ennakoiva tekstinsyöttö on vekkuli apulainen. Äsken se muutti tekstini niin, että ”kotona odottaa koiranrääkkääjä”. ELL Eskelisen se muutti ”pitkäjalkaiseksi”. Lisäksi oli pari muuta ei ihan niin posketonta sananmuunnosta. 😁
Palaamme uusiin kuviin ja tunnelmiin, kun leikkaus on ohi ja toipuminen päässyt alkamaan.
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin osittainenkin kopioiminen ja käyttäminen on kielletty.
Kuvat ovat peräisin eläinlääkäri Esa Eskelisen artikkelista.
meillähän on pieni koira, ja kun vastaan joskus tulee iso koira, niin nopeasti pitää mennä ohi, sillä monia tapauksia on kun iso koira on hyökännyt pienen koiran kimppuun, onpa tappanutkin, itä-suomessa on ollut koiria irti, jotka tappoi monta lammasta, kissan ja kanoja, ihmettelen kun susia pelätään, niin koirat tappaa toisia koiria ja nuo edellä mainitut, en tiedä onko ne koirat lopetettu, joku omistaa ne, mutta pääsevät irti, koira ei oikeesti käyttäydy noin, niille tehdään jotain kauheeta, kun sallitaan koiria käyttää taistelukoirina, jolloin koirista tulee tappajia, niitä tapauksia on. ei niistä kukaan tiedä
VastaaPoista