Mökkipäiväkirja 2024 osa 2

Pitkästä aikaa ollaan bloggaamassa. Osittainen syy pitkään taukoon on se, että bloggerista tuli joku uusi versio, joka aiheuttaa sen, että ainakaan minun puhelimellani ei pääse tekemään uutta postausta. Tai tietenkin pääsee, mutta se vaatii jotain veivaamista, johon en jaksa ryhtyä. Niinpä tämäkin on nyt kirjoitettava tabletilla, mikä on vähän työläämpää.

Tässä välillä tuli käytyä vähän kauempanakin ”mökillä”, eli nuorten perheiden kanssa Rodoksella. Molemmat pikkumiehet (lastenlapset) olivat ensimmäistä kertaa ulkomailla. Siihen aikaan keväästä siellä ei onneksi ollut vielä niin tuhottoman kuumaa kuin sitten viikkoa myöhemmin. 

Hotellin leikkipuistotäti ihastui pikkupojille kutomiini mansikkapipoihin ja kotiin tultuani tein sellaisen hänellekin ja lähetin sen kirjepostissa hänelle. Aika hupaisaa, että pipoon käytetyt langat maksoivat vähemmän kuin pipon postitus Rodokselle. Ja tässä laskelmassa ei ole edes vielä mukana se tukeva kirjekuori, jonka ostin postista sitä varten.

Mutta nyt asiaan. Tämä ei ole maksettu mainos eikä muutakaan kaupallista yhteistyötä ole. Kuluva viikko on vietetty Isännän kanssa Sotkamon Vuokatissa, paritalon puolikkaassa laskettelurinteen kupeessa. Aikaisemmin emme ole olleet mökillä näin lähellä mitään keskustaa tai muutakaan liike-elämää tai muita ihmisiä yleensäkään, jos ei lasketa satunnaisia alkuasukkaita tai mökin lähimaastossa asuvaa omistajaa. 

Tämän mökin ulko-ovelta melkein näkyy kivenheiton päässä oleva Hesburger, suksivuokraamo sekä jokunen muu rahareikä. Toisen kiven heiton päässä onkin sitten K-market, apteekki ja pizza-kebabravintola ja jokunen muu rahareikä lisää. Katinkullan kylpylään on linnuntietä pari kilometriä, mutta autoillen ehkä neljä. Siellä ollaankin käyty yhteensä neljä kertaa, mutta kumpikin itseksemme, koska emme raaski jättää Haukkulia yksin mökkiin. Se on tyytyväinen oloonsa vasta, kun koko lauma on koossa. Jos yksi puuttuu, se on levoton ja haukahtelee ja murahtelee jokaiselle rasahdukselle, jonka se kuulee. Sen peruslaumassa on sen itsensä lisäksi vain me kaksi. Tytärten ja heidän perheidensä kanssa se ei ole vakituisesti asunut saman katon alla. Heidät se kumminkin laskee laajempaan laumaan, jonka paikalletulo saa sen aina repeämään ihan täysin (ilosta ja onnesta).

Täällähän on tunnetusti Vuokatin urheiluopisto ja mittavat laskettelu- ja hiihtomahdollisuudet. Rinteitä on toista kymmentä ja mäkihyppyäkin voi yrittää. Hiihtoreittejä talvella ja kävely- ja pyöräilyreittejä sulan maan aikana on varmaan satojen kilometrien edestä. Melkein voisi sanoa, että niitä on jo liikaakin. Kylpylän ympäristö näyttää olevan pyhitetty Pohjoismaiden laajimmalle ”resortille”, josta löytyy monenlaisia loma-asuntoja ja -osakkeita todella viihtyisässä ja hyvin hoidetussa ympäristössä. On kerrostaloa, rivitaloja ja paritaloa. Golf on tietenkin tärkeässä roolissa täälläkin. Golfkenttä on hienolla paikalla niemessä kylpylän vieressä.

Ruokailut hoidettiin tällä lomalla niin, että ostettiin viideksi päiväksi eräänlainen sarjalippu, joka kelpasi kahteen lounaspaikkaan. Hinnanalennus oli aika merkittävä ja viikon lounasruokailujen hinnaksi tuli vähän yli 200€. Miten kätevää! Hyötypuolelle voi laskea säästyvän ajan, vaivan ja tiskin sekä monipuoliset kolmen ruokalajin lounaat + kahvit. Mökissä ei tehty kuin aamupalat ja väli/iltapalat. Välipalana menivät hedelmät, herneet ja mansikat. Ne eivät paljoa valmistelua tarvitse. Jos kuvittelisi, että säästäisi ja laittaisi ruoat itse, niin ei siinä kovin isoa säästöä saisi, kun raaka-aineet kuitenkin maksaa. Mökissä ei kuitenkaan ole kaikkia tarvittavia mausteita yms. muita tarvikkeita, enkä avattuja ja osin käytettyjä pakkauksia muutenkaan käyttäisi.

Ja sitten se itse kylpylä. Noin kymmenessä kylpylässä on kotimaassa tullut käytyä, mutta Katinkulta on kyllä tähän saakka koetuista ainakin hienoin ja ehkä suurinkin. Tosin edellisestä käynnistä (Aulangolla) taitaa olla kohta kymmenen vuotta. Katinkullassa on tiloja ja altaita kahdessa kerroksessa. Alemmassa kerroksessa on Saunamaailma, kuntouintiallas ja pieni uima-allas löylyjen väliseen vilvoitteluun. Harmikseni en huomannut ottaa uimalaseja kotoa mukaan, joten kuntouintiallas jäi nyt korkkaamatta. Periaatteessa en tykkää lämpimässä, matalassa vedessä puljaamisesta, ja porealtaassa lojumisesta, joten mieluummin vietin aikaa erilaisissa saunoissa. Saunamaailman saunat on tarkoitettu sekä naisille että miehille, joten siellä istutaan uimapuvut/housut päällä. Kummallista, ettei niissä varoitella kloorin höyrystymisestä. Toki ainahan saunaan mennään suihkun kautta, joten siinä enimmät kloorit huuhtoutuu uimapuvustakin. Perinteiset saunat löytyvät lisäksi sekä naisten että miesten pukuhuoneiden puolelta.

Tätä kirjoitettaessa olen kahdestaan Haukkulin kanssa mökissä. Isäntä lähti pyöräillen katsomaan Sotkamon Jymyn ja Kouvolan Pallonlyöjien välistä pesäpallo-ottelua paikalliselle kentälle. Haukkulin kanssa katsotaan olympiakisoja telkkarista. Aikani kuluksi purin Dyson -merkkisen ladattavan imurin osiin, tyhjensin pölysäiliön ja pesin suodattimen. Kisoista näkyi vain golfia, mikä on tosi puuduttavaa katsottavaa. Onneksi täällä on keskuspölynimurikin, mutta kyllä tuollakin vehkeellä jo isoimmat pölyt saa nylkytettyä pois. Muut siivousvälineet ovat melkein oikeaoppiset eikä mitään ämpäriä ja narumoppia parkettilattialle, kuten kaikissa Lomarenkaan vuokramökissä on tähän asti ollut. 

Haukkuli on täällä ollessa oppinut uusia taitoja. Omaksikin hämmästyksekseen se uskaltaa kiivetä yläkertaan kierreportaat, jotka ovat lakattua puuta ja sitä mallia, että askelmissa ei ole takareunoja. Eikä tässä vielä kaikki, se uskaltaa tulla rappuset alaskin päin. Kaikki koiranomistajat tietävät, että useimmat koirat pelkäävät tällaisia rappusia ihan kuollakseen. Niin Haukkulikin pelkäsi aikaisemmin. Askelman reunassa oleva liukueste vähän auttaa. 

Hiihtäjän on täällä hyvä hiihdellä ja hikiset kamppeet pestä pesukoneessa ja kuivattaa kuivauskaapissa. Astioita ei tarvitse käsin tiskata. Sauna lämpenee puolessa tunnissa. Jenkkikaappiin mahtuu tärkeimmät eväät. Sen isompaa pakastinta ei tarvita, kun tänne ei varsinaisesti tulla säilömään mitään. Talotekniikka on uudempaa kuin voin ymmärtää. Kaikista vehkeistä en edes tiedä, mitä ne ovat. Yhdessä lukee ””kosteusmittari”. Varmaan siitä menee ilmoitus jonnekin, jos meno yltyy liian kosteaksi. Äidyin tutkimaan tarkemmin uudehkolta näyttävää Siemensin pesukonetta ja huomasin, että se on sisältä varsin pa˚kaisessa kunnossa. Niinpä puhdistin senkin kaapeista löytyneellä pesukoneen puhdistusaineella. 

Aika koomista on, että täällä on pesu- ja puhdistusaineita viidessä eri kaapissa. Yksi kaappi on tuulikaapissa, yksi eteisessä, yksi keittiössä, yksi yläkerran vessassa ja yksi alakerran vessassa. Laskin huvikseni kaikki siivousainepurnukat ja niitä oli yhteensä noin kuusikymmentä kappaletta. Siis kuusikymmentä! Ei mitään järkeä. Kemiallisen aineet eivät ikuisuutta säily, kuten ei mikään muukaan, joten osa noista kaikista ehtii pilaantua tai kuivua pulloonsa, ennen kuin ne päätyvät käyttöön. On kyllä siivousainetta ihan joka makuun alkaen kahvinkeittimen puhdistusaineesta muurahaismyrkkyyn. Olisi kiva tietää, mikä on tällaisten  ”pesuainemessujen” taustalla. Mökin omistaja on varmaan päivätöikseen jonkun sortin ”saippuakauppias”.

Kaikenkaikkiaan hyvien palvelujen läheisyys jossain määrin vetää vertoja rantasaunalle ja omalle rannalle, laiturille ja veneelle. Tai jopa kokonaan omalle lammelle/järvelle kuten eräällä usein käyttämällämme mökillä on. Mutta sellaiset mökit ovatkin sitten ihan ”skutsissa”. Sieltä ei viitsi lähteä sorateitä pitkin kolkuttelemaan kauppaan harvase päivä.

Kokonaisuutena arvioiden paikka on ihan OK, vaikka onkin melko pitkän ajomatkan päässä.

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin osittainenkin käyttäminen on kielletty.