Naisvankilan pomo

Taas osui käsiini tai paremminkin korviini erinomainen omaelämäkerrallinen teos Naisvankilan pomo, jonka kuuntelin Bookbeatista parina iltana pötköön. Aivan aluksi pitää huomauttaa, että yksi toistuva kielioppivirhe särähti korvaan. Voihan olla, että kielitoimisto on muuttanut tämän suhteen ohjeistustaan. 

Jos ei, niin oikolukijan/kustannustoimittajan olisi pitänyt korjata tilanne. Esimerkkilause: ”Hän joi vettä kirjaa lukiessaan.” Kirjassa tämä ilmaistiin: ”Hän joi vettä kirjaa lukiessa.” Ehkä tämä on pilkunviilaamista ja voin olla väärässäkin.  

Olen hetken aikaa vältellyt äänikirjojen kuuntelemista, kun olen aina nukahtanut niitä kuunnellessani. Vaikkapa keskellä päivää, jos vaan asento on ollut vaakasuora. Minulle on jäänyt varmaankin lapsuudesta jonkinlainen iltasatuvaje. Nyt kun keksin käsillenikin tekemistä eli kutomista, niin pysyn hereillä äänikirjaa kuunnellessani.

Kaisa Tammen kirjoittama teos on yksi mielenkiintoisimmista lukemistani elämäkerroista. Lapsuus Espoon Matinkylässä, joka ainakin hänen lapsuudessaan oli häiriöpitoinen lähiö, kasvatti hänet hyvään alkuun vankeinhoidon alalle. Lisäksi hän on ollut harrastuksiltaan liikunnallinen ja lahjakas, voittanut esimerkiksi Suomen mestaruuden joukkueaerobicissa ja edustanut maataan kyseisessä lajissa ulkomailla. 

Hän opiskeli psykologiksi ja työllistyi Katajanokan vankilaan vartijaksi jo nuorena opiskelijana. Ensimmäisenä kesänä hän oli ainoa nainen kesähessujen joukossa. 

Psykologiksi valmistuttuaan hän työskenteli muutamia vuosia vankilapsykologina eri vankiloissa, kunnes vähitellen eteni vankilanjohtajaksi ja oli/on ollut suurimman osan ajasta Hämeenlinnan Vanajan vankilassa johtajana.

Hän on ajanut työssään erityisesti naisvankien olojen parantamista ja kiinnittänyt huomiota heidän erityistarpeisiinsa.

Kirjassa kerrotaan lukuisista vankien ihmiskohtaloista ja vankiloiden arkipäivästä. Miten sekään ei ole näin pienessä maassa mitenkään ”standardisoitua”, vaan jossain vankilassa saattaa olla huomattavastikin karummat olot kuin jossain toisessa?

Tämä on erityisen hyvä kirja luettavaksi/kuunneltavaksi niille, jotka näkevät vankilan pelkästään laitoksena, jossa yhteiskunta rankaisee tekijöitä rikollisista teoista. Ja mahdollisimman pitkään ja ankarasti. Mieleltään sairaat ja ympäristölleen vaaralliset vangit ovat asia erikseen, jotka on pidettävä pois ihmisten ilmoilta niin kauan kun he muodostavat riskin ympäristölleen. 

Tällainen tapaus oli esimerkiksi Jammu Siltavuori, joka pidettiin vankimielisairaalassa lähes kuolemaansa asti. Hänen ei katsottu toipuneen sairaudestaan niin hyvin, että hänet olisi voitu päästää vapaaksi yhteiskuntaan. Siltavuoresta ei kuitenkaan kerrottu tässä kirjassa, tuli vaan mieleen jostain aikaisemmasta lukemastani kirjasta, ehkä jostain allamainitusta Hannu Lauerman kirjoittamasta. 

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2022/03/miksi-vankeja-hoidetaan.html

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/12/pahuuden-anatomia.html

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/12/psykiatrin-paanavaus.html

Itse olen tullut jo kauan sitten siihen tulokseen, että vankilan tehtävä on paitsi rangaista rikoksentekijää vapaudenmenetyksellä, myös muokata vanki takaisin yhteiskunnassa ja työelämässä pärjääväksi kansalaiseksi, lähimmäiseksi, perheenjäseneksi ja veronmaksajaksi. Tähän ajatteluun yhtyy varmasti myös tunnettu vankimielisairaalan psykiatri Lauerma, joka on kirjoittanut kirjat, joita arvioin yllä mainituissa linkeissä.

Kuva: Adlibris

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.