Mummuhommia

Koiranpennun ja lapsenlapsen kanssa näkee maailman ihmeitä taas kuin uusin silmin.

Kyllä mummuhommat on mukavia. Sitä tuntee samalla itsensä tärkeäksi ja osaksi jotain sellaista, jota ei voi rahalla ostaa. Mummuhomma on suurta rakkautta pientä ihmistä ja eläintä kohtaan.

Tänään hoidin ensin Keskimmäisen eli poikamme koiranpennun eläinlääkärille pieneen toimenpiteeseen, kun itselläni sattui olemaan vapaata ja pojalla ei. Eikö mitä, tuttua hommaahan koiranhoito on neljän jo edesmenneen koiran emännälle. Ensin käytiin koiranpojan kanssa pienellä lenkillä ja sitten lähdettiin eläinlääkärille. Jäin odottamaan rauhoittavan lääkkeen vaikutuksen alkamista. Pikkuinen alkoi hoiperrella ja sitten polvet notkahtivat. Nostin pikkukaverin pehmoiselle pedille ja jäin seuraamaan sen hengityksen tasaantumista. Hengenvedot alkoivat tulla niin harvakseen, että melkein hermostuin. Onneksi hoitaja tuli pian hakemaan koiran toimenpiteeseen.

Sitten oli tällä mummulla lounasaika. Onneksi kotona oli valmiina eilistä ruokaa. Ajattelin hieman huokaista, mutta eikö mitä. Mummuhommat saivat jatkoa, kun Esikoinen pyysi meitä apuun, jos vaan mahdollista. "Aina valmiina, jos vaan suinkin mahdollista!" - Ukon ja minun periaate.

Lähdettiin ajaa posottamaan kohti Esikoisen kotia ja tapaamaan ensimmäistä lapsenlastamme Neiti A:ta. Mummuhommiin kuului tällä kertaa monenlaista, kun Esikoisemme sinnitteli pahan migreenikohtauksen syövereissä, joka onneksi iltaa kohti alkoi hellittää.

Lähdimme sitten ajelemaan kotia kohti. Vauhdikas mummuhommapäivä tänään. Kyllä uni pian maittaa! Nenässäni tunnen vieläkin suloisen vauvan ja koiranpennun tuoksun. 

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat