Marraskuu on yksi lempikuukausistani. Kyllä, tämä on totta. Ei, tämä ei siis ollut vitsi.
Mietin, mistä mieltymykseni marraskuuhun oikein juontaa juurensa. Vastaus löytyy pimeydestä. Kun pimeyden myötä tulee tunne, että saa hissutella hämärässä ja käpertyä peiton alle kuin pesään.
Levätähän ei marraskuussa voi sen enempää kuin muulloinkaan, jollei ole ottanut lomaa tälle kuukaudelle. Työt on tehtävä ja kotonakin perushommat. Mutta pimeä on armollinen kaikkea sitä kohtaan mikä ei ole niin justiinsa tarkkaa. Likaiset ikkunat ja pölypallerot sulautuvat niitä ympäröivään harmauteen. Pöydällä valaiseva kynttilä ja himmennetty valaistus eivät niitä paljasta.
Minulle huhtikuu on kaikkein pahin kuukausi. Siitä aikanaan kirjoittelinkin:
Ja marraskuuta olen ylistänyt aiemminkin:
Kun marraskuuta ei voi estää tulemasta, on itselle helpompaa, kun yrittää löytää tästä pimeästä ajasta jotain hyvää! Ja harmaalla, kuten kaikilla muillakin väreillä on monta eri sävyä.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!