Lääkärit, verovirkailijat ja maanviljelijät

Ei mitenkään hyvät, pahat ja rumat, vaan kolme ammattikuntaa, joiden täytyy hallita uskomaton määrä tietoa ja pyöritellä monenlaisia asioita työkseen.

Sain postissa tänään esitäytetyn veroilmoituksen ja havaitsin siinä pienen etsinnän jälkeen korjattavan asian, kun ensin loppui hyperventilointi, jonka oli aiheuttanut veroehdotuksessa näkynyt jäännösveron (=mätkyn) määrä.

Asia vaivasi koko työpäivän ajan aina hetkittäin, kun se tuli mieleen. Koiralenkin jälkeen istuin keittiönpöydän ääreen laskimen, ruutupaperin ja läppärin kanssa. Päätin, että hanuri ei penkistä nouse, ennen kuin asia on selvä. 

Löytyi nimittäin toinenkin epäselvä asia. Senkin sain selvitettyä, kun sukelsin vähän syvemmälle verkkopankin palveluihin. Mutta kaksi tuntia siihen meni, kun en hätäillyt enkä päästänyt itseäni luovuttamaan. Ja niinpä sain veroilmoituksen lähetettyä Omaverossa jo takaisin verottajalle. 

Verovirkailijaksi minusta ei olisi. Kaikki verotukseen liittyvä on yhtä myrkyn juontia. Johtunee ehkä siitä, että asian kanssa joutuu tekemisiin vain noin kerran vuodessa. Pyydän anteeksi kaikilta edellä mainituilta ammattilaisilta. Jo pelkästään sen vuoksi, että sana virkailija on minunkin mielestäni vähättelevä.  

Todennäköisesti he ovat virallisesti verotuksen asiantuntijoita tms. Samoin kuin ei ehkä ole kirjastovirkailijoita tai matkatoimistovirkailijoita. Eikä myöskään pankkivirkailijoita. Ei taida olla enää nykyään matkatoimistojakaan. Ja vaikka olisi, niin kyllä en menisi matkaa ostamaan matkatoimistosta. Paljon kätevämpää on ostaa se netistä. Paitsi sitten, jos aikoisin tehdä jonkun puoli vuotta kestävän maailmanympärimatkan. 

Maanviljelijöistä tuli puolittain konttorirottia, kun EU astui kuvaan mukaan kaikenmaailman direktiiveineen. Paperitöiden määrä lisääntyi huimasti. Veroilmoituksen teko ei ollut pieni homma ennen sitäkään. Muistan, kuinka isäni aikanaan tuskaili maatalouden veroilmoituksen kanssa jo noin 40 vuotta sitten. Silloin ei ollut tietokoneita eikä taskulaskimia. Piti ynnätä ihan vaan kynällä ja paperilla asioita yhteen ja erikseen. Hänkään ei tainnut tykätä sen tekemisestä, lieneekö veroilmoitukseninhogeeni siirtynyt minulle. 

Äskettäin tuli telkkarista juttua ukrainalaiselta isolta maatilalta, jossa on 800 hehtaaria peltoa viljelyksessä. Siellä kasvaa vehnää ja maissia. Tilalla oli erikseen talousjohtaja, joka oli mitä ilmeisimmin korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö. Ukrainahan ei tunnetusti kuulu EU:iin, jolloin heillä ei ainakaan vielä ole samaa paperisotaa kuin meillä täällä. Ja muuta EU:n kyttäysmeininkiä. 

Eräskin maanviljelijä kertoi, kuinka oli saanut EU:lta kyselyn, että mikäs rakennus se tuolla pellonlaidassa pönöttää. Isäntä oli tehnyt sinne rankakasan kuivumaan polttopuiksi. Se oli näyttäytynyt Brysselin satelliiteissa niin kuin se olisi ollut joku uusi rakennus.

Lääkärit ovat ihan oma rotunsa ja käsittämätön on se tiedon määrä, mikä heidän pitää hallita ja koko ajan pysyä ajan tasalla ammattiinsa liittyvistä uusista ja alati muuttuvista asioista. Sama koskee tietysti montaa muutakin ammattia, mutta ei ehkä siinä määrin. Sitä työtä ei varmaan pysty tekemään pelkästään rahan kiilto silmissä. Täytyy olla aiheeseen muutakin paloa.

Jossakin vaiheessa koulutaivalta kävin ammatinvalintatestissä ja yksi kolmesta suositellusta ammatista oli juurikin lääkärin ammatti. Se tuntui vähän kaukaiselta ajatukselta ja siinä iässä, kun olisi pitänyt uhrata elämänsä pitkälle matematiikalle, fysiikalle ja kemialle, focus oli jossain muualla.

Mutta eipä siinä mitään, eläkeikää tässä jo kovasti odotellaan ja tähän asti on tullut mentyä enimmäkseen sinne, mihin tie on kulloinkin vienyt. Vähän kaiholla katselen ihmisiä, jotka elämäntyökseen ovat saaneet tehdä jotain, missä saavat toteuttaa itseään ja intohimojaan. Oli se sitten lääkärin, maanviljelijän tai veroasiantuntijan työ tai joku muu.

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.