Kuuluisuus

Sus' runoilee torstaisin ja kutsuu runoilemaan.

Tänään aiheena Kuuluisuus.

Mietin kuuluisuutta ja sen hyviä ja huonoja puolia. Näin taviksena mietin, että on vaikea löytää sitä kuuluisuuden tavoittelemisen viehätystä, joka vetää joitakin julkkiksia keinoja kaihtamatta pyrkimään kaiken kansan tietoisuuteen. Surkuhupaisiakin tarinoita on, mutta jokainen valitsee tiensä, jota kulkee. Suomessa on lukuisa määrä tavallisia ihmisiä, jotka ovat nousseet jonkun tason julkkiksiksi tositv-ohjelmien myötä. Oma (vanhanaikainen) ajatus julkkiksesta on, että hän omaa jonkin taidon, jota muut ihailevat. Hän osaa esimerkiksi laulaa, soittaa, näytellä, tanssia, kirjoittaa niin, että hän taidoillaan ihastuttaa enemmän kuin muutamaa ihmistä tai vain omaa äitiä.

Oma kuuluisuus-runo syntyi edellä mainituista ajatuksista. Tämän runon myötä on tuskin kuuluisuutta odotettavissa 😁

Lähti,

kuin Annikki Tähti.

Vanha vitsi,

osui vain ohuesti.

Onhan näitä,

kuumia päitä.

Kuuluisia,

kullanhuuruisia.

Palvovat tunnetta tuntematonta,

turhaa kuvaa jumalatonta.

Kultapölyä, tähtisadetta.

Plussat on samat kuin miinukset.

Kaikki tuntevat tai kukaan ei huomaa.

Ovat joko kuumaa tai huonoa kamaa.

Lehden kannessa tai ei lehdessä lainkaan.

Radiokanava soittaa tai dissaa.

Kuumin julkkis on kamu tai ei.

Päässä soi alati rillumarei.

Auringonnoususta auringonlaskuun.

Pitää olla esillä, ja aina tiptop.

Aina pitää ehtiä, hopi hopi hop.

Ei voi jäädä makaamaan,

muuten yli ajetaan.

Täytyy juosta mukana,

kiireellä, tukka putkella.

Alamäki kun alkaa,

silloin tarvitaan taktiikkaa.

Kutsuuko Seiska matkalle mukaan,

ottaisko sinne kutsun vastaan.

Vaihtoehtoja on ainakin sata,

tositeevee vois olla päivän sana.

Kuva: Pixabay