Asenteellinen viikkoruno

 

Elämässä, viikkorytmissä ja verenpaineessa on oma temponsa. Lääkäri sanoi, että kun verenpaine heittelee, tietää ainakin olevansa elossa. 

Päivät, viikot ja vuodet ovat erilaisia. Viikonpäivistä maanantai on monelle syystä tai toisesta raskas, ikävä, alakuloinen. Kun arkipäivät ovat työpäiviä ja viikonloput vapaita, on maanantaiaamusta pitkä matka perjantai-iltaan. Tai siltä se ainakin tuntuu. Ne, jotka tekevät töitä myös viikonloppuisin kokevat maanantain varmasti toisin. Puhutaan myös ruuhkavuosista ja kiireisistä eläkevuosista. Kesällä ja varsinkin kesälomalla aika tuntuu kuluvan nopeammin kuin marraskuun pimeinä päivinä.

Tässä viikkorunossakin tempo muuttuu päivien mukaan. Alkuviikko kulkee laiskoin ja laahaavin askelin ja loppuviikkoa kohti mentäessä sanoihin tulee enemmän rytmiä - juuri tällaiselta viikkoni usein tuntuu.

Perjantai-ilta on minulle yksi viikon parhaista hetkistä.

Maanantai,

tuo päivistä pisin. 

Siltä se ainakin tuntuu.

Tylsästi ennalta arvattava,

yllätyksetön -

lempeästi kääntyessään jo kohti iltaa, muistuttaa - 

pahin on pian ohi.

Tiistai,

maanantain jälkeen aina

hyvillä mielin vastaanotettu.

Iloinen,

positiivinen, aavistuksen jo nauruakin tarjoava.

Keskiviikko,

tuo veijari

nykyisin onkin huijari.

Kas näin oli aikoinaan,

kun viikon aloitti sunnuntai,

ja kun alusta laskettiin, 

keskiviikko keskimmäiseksi huomattiin.

Vaan toisin on,

keskimmäisen paikkaa pitää torstai nyt.

Torstai,

totta tosiaan

toivoa täynnä on olevinaan.

Mutta totuus on toinen,

niinkuin usein on.

Täynnä työtä ja puuhaa,

joskus mahdotonta. Vauhti kiihtyy.

No – ripaus on sentään jotakin muuta...

myös viikonlopun odotusta.

Perjantai,

tuo päivistä paras.

Viimein tässä, 

kuin toivottu vieras,

jonka kyläilyn toivoisi jatkuvan.

Mutta kiire on vieraalla,

kuten aina.

Ja pian on perjantai ohi.

Lauantai,

tuo puuhapäivä.

Askarta on mieluista,

herkkuruuan kokkausta.

Lenkkeily tai ulkoilu,

käy myös töllön katselu.

Teetpä sitten niin tai näin,

aina menee oikein päin.

Sunnuntai

on löysä päivä.

Kiire ohi, kaikki hyvin.

Teenkö vaiko enkö tee,

ihan itse päätän sen.

Menenkö vai tulenko,

päättää sama henkilö.

Tsiisus, tää on luksusta.

Viikko meni,

vierähti.

Taas se alkaa alusta,

päiviemme laskenta.

Toistuu päivät,

samanmoiset, erilaiset.

Mitä tuo ne tullessaan,

lähdetäänpä katsomaan.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat