Pieni äksidentti

Laajensin ”osaamistani” taas eilen. En muista, postasinko tänne kesällä siitä, kun onnistuin roiskimaan vastakeitettyä marjamehua keittiöstä saakka eteisen vaalealle tapetille. Otti niin päähän, että meinasi mennä koko kämppä remonttiin sen takia saman tien. 

Kaikkeen tottuu, sano täi tervassa. Marjamehuläiskä on edelleen seinässä eikä se enää häiritse. Ehkä jonain päivänä tapetoidaan sekin mieliharmi pois näkyvistä. 

Olkkarin pöydällä on poltettu kynttilää, josta tulee ihan järkyttävä käry, kun sen sammuttaa. Koko huusholli haisee pitkään kynttilän sammuttamisen jälkeen. Olen joka kerta pelännyt, että palovaroittimet alkavat huutamaan ja Haukkuli-parka joutuu paniikkihäiriöön, itsestä puhumattakaan. Mutta niin ei ole vielä käynyt. 

Eilen sitten sain kuningasidean, joka ei osunut ihan tonttiin. Avasin tuuletusikkunan, sen ylemmän, jossa ei ole hyönteisverkkoa. Nostin kynttilän sitä kohti ja puhalsin, jotta savut menisivät ulos. Ulkoa tulikin ilmavirtaa sisään päin sen verran, ettei kynttilä ottanut sammuakseen. Tällainen persjalkainen 165,5 cm lyhyt kun olen, tulin kallistaneeksi kynttilää ja kaikki sulat steariinit ryöpsähtivät ikkunanpuitteisiin, lattialle ja osa syliinkin. 

Hirveä sotku. Eihän siinä voinut kuin nauraa katketakseen. Onneksi ei syntynyt mitään palovammoja tai Haukkuli ei osunut olemaan steariinivyöryn alla. Elämässä pitää mennä eteenpäin kaikesta huolimatta. Nukuin yön yli ja ryhdyin seuraavana päivänä puhdistamaan steariinia laminaattilattiasta vanhalla konstilla. 

Silitysrauta kuumaksi ja talouspaperia steariiniroiskeiden päälle ja ”silittämään”. Hyvin lähtivät pois, myös ikkunanpuitteista. Joistain kolosista joutuu varmaan vielä kaivelemaan punaista steariinia pois hammastikulla. Kunhan nyt ensin tulisi kesä ja lämmin ja ikkunoidenpesupäivä.

 

Kuvat: Pixapay ja Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.