Ihminen, luomakunnan kruunu

 

Ihminen on vain yksi maapallon eläinlajeista. Pidämme kuitenkin itseämme luomakunnan kruunuina, taitoinemme ainutlaatuisina ja ylivertaisina. Viimeaikaiset uutisoinnit antavat ymmärtää jotain muuta. Missä muussa populaatiossa samanlajiset taistelevat näin julmasti lajitovereidensa kanssa. Ihminen kuvittelee olevansa erityinen taitojensa ja kykyjensä kanssa. Onko ihmislajin kehitys jo huipussaan niin, että nyt turhautuneena puretaan energiaa jonnin joutaviin asioihin ennemmin kuin yhteiseen hyvään. Onko ihminen saavuttanut älyllisen huippunsa ja nyt taantumassa - siltä joskus tuntuu.

Onko ihmiselle käymässä niin, että keksittyään avukseen lähes kaiken mitä tällä hetkellä voi kuvitella edes keksittävän, alkaa taantuma. Kun tieto löytyy käden käänteessä lähes jatkuvasti käsissä olevasta älylaitteesta, ei tarvitse paljon ajatella eikä muistella oppimaansa, eikä käyttää järkeään. 

Onko ihmiselle käymässä niin, että kaiken kokemamme täytyy olla jotain ultimaattista ja ultraupeaa, äärimmäisen hienoa. Tavallinen ei kelpaa eikä riitä. Haetaan huippukokemuksia ja odotetaan itsetuntoa nuolevia kommentteja ja kehuja. Eletään ikäänkuin oman elämän ulkokehällä suorittamassa jotain...

Onko ihminen, tavoitellessaan tasa-arvoa, tasapuolista kohtelua, kuitenkin ennemmin kasvattamassa raja-aitoja osoitellessaan toisarvoisia epäkohtia todellisten unohtuessa ja ajamassa itseään kohti sekopäisyyden syöveriä.

Onko ihminen unohtamassa kaiken oppimansa, kun tiedevastaisuus on ottamassa valtaa ja salaliittoteoriat leviävät salamannopeasti ympäri maapallon. Se mikä näyttäytyi aiemmin edistyksenä, vaikuttaa nyt uhkalta. Nyt jos koskaan pitäisi antaa tieteentekijöille työrauha eikä öheltää itselleen vieraalla alueella mutu-tuntumalla ja somessa lietsoutuneena ja kurkkuputki suorana perättömyyksiä huudellen.

Onko ihminen unohtanut, että puheen kehittyminen vei aikaa satoja tuhansia vuosia ja nyt tämä yksi tärkein edistyksen, kulttuurin ja kanssakäymisen edellytys on kääntymässä itseään vastaan. Takerrutaan sanoihin koko lauseen sijaan ja irrotetaan lauseita asiayhteydestä. Kuullaan mitä halutaan, eikä halutakaan ymmärtää. Muodostetaan näistä irrationaalisista asioista totuus, kaikkien totuus eikä erimielisyyttä sallita. Kohta on käymässä niin, että kukaan ei enää uskalla sanoa mitään ja evoluutio vie meiltä puhetaidon mennessään.

Onko ihminen unohtamassa olevansa inhimillinen olento, joka tekee virheitä. Jokainen meistä mokaa ja munaa, tietoisesti ja tahtomattaankin ja oletuksena on katumus ja että saa anteeksi. Nykyisin meteli nostetaan milloin mistäkin asiasta, josta saadaan väännettyä näennäinen yhteys oikeaan ongelmaan ja huomio siirtyy epäolennaiseen.

Onko ihminen unohtanut, että melkein kaikki kehitys on syntynyt erehdysten ja epäonnistumisten kautta. Siitä, että ollaan oltu eri mieltä ja tutkittu ja opeteltu lisää. Virheistään oppii, sanottiin ennen vanhaan - vaan ei kai enää. Virheistä ja vääristä sanomisista joutuu roviolle.

Onko ihminen unohtanut historiansa. Näin tuntuu olevan. Ihminen toistaa omaa historiaansa, tekee samoja virheitä vallitsevissa oloissa eikä ole ottanut opikseen miten viimeksi ja sitä edellisellä kerralla ja tuhat vuotta sitten kävi. Kun pitäisi vetää yhtä köyttä, vetää jokainen omaa köyttään omaan suuntaansa eikä mitään tapahdu. Ihminen jumittuu omaan kuplaansa omien oikeuksiensa kanssa unohtaen vastuunsa ja velvollisuutensa ja odottaa kai, että oma kupla pitää hengissä. Ilman yhteistyötä ja muiden apua ei kukaan pärjää kovin pitkälle tässäkään ajassa. Happi loppuu ennemmin tai myöhemmin.

Odotellaanko ihmettä vai avaruuslentoa Marsiin?

Kuva: Pixabay

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.