torstai 6. tammikuuta 2022

Huumehelvetti ja paluu kuolemanportilta elämään


Kirsikka Ranta-Kallio: Huumehelvetti ja paluu kuolemanportilta elämään. Basam Books Oy, 2021.

Kirsikka Ranta-Kallio oli huomannut internetissä Pasi Tuomailan järkyttävän huumetarinan ja otti yhteyttä Pasiin. Näin tarinasta syntyi kirja. 

Pasin tarina on järkyttävä ja pysäyttävä. Sitä lukiessa tuntui välillä siltä, että omakin sydänkäyrä näyttäisi kohta suoraa viivaa, niin kuin Pasille oli käynyt sairaalassa vuonna 2012.

Pasi Tuomaila oli lahjakas jääkiekkojuniori, joka alkoi 14-vuotiaana käyttää alkoholia ja edelleen kovempia aineita. Jääkiekko jäi ja laitos- ja vankilakierre alkoi. Aineiden hankkimista oli rahoitettava varastetun tavaran myymisellä, lompakoiden ja pankkitilien tyhjentämisellä, kun äidiltä ja mummilta ei enää enempää rahaa irronnut.

Pasi asui kadulla, rappukäytävissä ja yleisissä vessoissa. Keräsi syötävää aamuyöllä nakkikioskien liepeiltä toisten jämistä. Peseytyi harvakseltaan yleisissä vessoissa ja puki samat likaiset, haisevat vaatteet takaisin päällensä. Huumevelkojen vuoksi oli välillä aseen piippu otsalla tai veitsi kurkulla.

Syksyllä 2012 Pasi oli saanut elimistöönsä stafylokokin aiheuttaman verenmyrkytyksen ja sydämeensä aorttaläpän tulehduksen, joka vaati leikkaushoidon Meilahden sairaalassa. Hengenlähtö oli hiuskarvan varassa. Hän pääsi päihdekuntoutukseen ja onnistui jättämään huumeet kokonaan. Välissä oli ollut selkeämpiäkin jaksoja elämässä, jolloin hän oli tullut isäksi kahteenkin otteeseen, mutta lastensa elämään hän ei ollut ehtinyt osallistua. 

Alttius sairastua päihderiippuvuussairauteen on perinnöllistä. Mutta siihen ei välttämättä sairastu, vaikka geenin olisi perinytkin. Sairastuminen vaatii ympäristön vaikutusta ja sen, että ottaa sen ensimmäisen annoksen, joko tupakan, viinan tai huumeen. Donald Trumpin veli on kirjan mukaan kuollut alkoholiriippuvuuteen, minkä vuoksi D.T. ei käytä lainkaan alkoholia. Sairaudesta voi myös parantua ja pärjätä elämässä, mistä ovat käveleviä esimerkkejä muun muassa kirjan henkilöt sekä USA:n entinen presidentti George W. Bush, joka oli 42-vuotiaaksi asti alkoholisti. Sittemmin hän raitistui ja kuinkas sitten kävikään, sen muistammekin. 

Tällä hetkellä Pasi on ollut jo kymmenkunta vuotta päihteettömänä, hankkinut itselleen koulutusta päihteidenkäyttäjien auttamiseen sekä suorittanut lähihoitajan tutkinnon ja tekee työtä arvostettuna kokemusammattilaisena toisten päihteidenkäyttäjien avuksi. Hänet valittiin myös kotikaupunkinsa kaupunginvaltuustoon, jossa hän pyrkii vaikuttamaan kaupungin vakaviin huumeongelmiin. 

Kirja on tosi pysäyttävä kertomus sekä Pasin, että toisen jääkiekkoilijan, paremmin tunnetun Marko Jantusen elämästä huumehelvetissä ja siitä selviytymisestä. Nimenomaan Pasi auttoi Jantusen eroon päihteistä. Päihteiden käyttö on laajempi ja vakavampi ongelma kuin me ”normaalit” ihmiset osaamme arvatakaan. 

Tämä silmiä avaava teos kannattaa lukea ainakin jokaisen, joilla on perheessä tai lähellä kasvavia lapsia ja nuoria. Nuorimmat päihteiden käyttäjät ovat nykyisin 9-10 vuotiaita. Ja enää ei aloiteta tupakasta ja pussikaljasta, vaan mennään suoraan koviin myrkkyihin. Päihteiden käyttö ja sen seuraukset eivät ole vain nuoren itsensä ongelma, vaan se koskettaa ja muuttaa monen muunkin ihmisen elämää käyttäjän lähipiirissä, niin kuin tapahtui Pasinkin lähipiirille. Äidille, mummille, lapsille ja avopuolisoille. 

Kuva: Adlibris

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvan ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.



2 kommenttia:

  1. Olen lukenut muutaman kirjan samanlaisia stooreja, mm. "KK-kuoleman kauppias", eli Kari Korhosen kirja siitä miten hän vapautui huume ja rikos teiltä hengellisen kokemuksen kautta, tämän tapaisia kertomuksia on paljon, ihan henk.koht. kerrottuna myös.
    Joitakin pääsee irti huumeista kovan yrittämisen ja päättämisen kautta, kovat vieroitusoireet saavat lankeamaan uudestaan.
    Olin aikoinaan auttamassa "huumeista irti" nuoria, tuntui toivottamaltakin kun ei omat voimat enää riittäneet, eikä tulosta näkynyt, mutta kyllä joku pääsi kuiville, ei yht äkkiä, vaan se oli pitkä prosessi.
    Huume ongelma on kasvanut koko ajan, käyttäjiä on pienissäkin kaupungeissa ja kylissä, monta surullista tarinaa olen kuullut tyttäriltäni, jotka ovat tunteneet näitä nuoria, kiitollinen olen siitä että he ei ole koskaan edes kokeilleet.

    VastaaPoista
  2. Niin raastavia aina vaan narkomaanien kertomukset, vaikka pidän myös niitä kuivanarkkaamisena. Kun ihminen kertoo hirveästi ajoistaan narkomaanina ja huumeista, hän itse asiiassa käyttää niitä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!