Unelmia, sankareita ja laiffii

Kuluneena vuonna on jostain syystä tullut katsottua telkkarista paljon erilaisia sarjoja. Tai itse asiassa Yle Areenasta, Ruutu +:sta sekä Netflixistä. Mieluummin katsotaan sarjoja silloin kun itselle sopii eikä olla pakotettuja telkkarin ääreen tiettynä päivänä ja kellonaikana.

Kolme kotimaista tuotantoa olevaa sarjaa ovat erityisesti jääneet mieleen: Unelma Lapista, Tehtaan sankarit ja Lakeus Life. Nämä kaikki ovat todellista tosi-tv:tä. Neljäs sarja, jota juuri nyt seuraamme, on nimeltään Papisto ja kertoo neljän papin elämästä eri puolilla Suomea. Varsin erikoisia persoonia on kaksi heistä, toinen päälle kuusikymppinen ”rokkipappi” ja toinen saman ikäinen miespuolinen, joka meikkaa itseään. Meikkaava pappi on Vesilahden seurakunnan kirkkoherra. Jotenkin pidän hänestä kaikista eniten ja hän onkin kuulemma Vesilahdella kovasti rakastettu persoona. Varsin erikoinen mieheksi ja varsinkin papiksi, mutta niin tavallinen ja jalat maassa oleva. Mitä sitten, vaikka yläluomet on rajattu turkoosilla värillä ja pitkät kiharat hiukset värjätty mustiksi? Langanlaiha mies vetää aerobiciä pappilan pihalla kesäiltana seurakunnan naisille trikoot jalassa. Aivan ihana tyyppi. Hänen kaltaisiaan me tarvitsisimme lisää. Tämä sarja vahvisti entisestään käsitystäni siitä, että papit ovat ihan tavallisia ihmisiä, niin kuin sinä ja minä. Sarjassa ei tullut esiin, mutta leipäpappejakin on olemassa, vieläpä sellaisia, jotka myöntävät sen avoimesti. Eikä siinäkään ole mitään pahaa. 

Ensin mainitussa sarjassa Unelma Lapista esitellään kolme erilaista muuttotarinaa. Kaksi pariskuntaa sekä yksi sinkkumies ovat kukin tykönään haaveilleet Lappiin muuttamisesta ja tekevät sen sarjassa yhden vuoden ajaksi, syksystä syksyyn. Toinen on naispari, jolla on pieni vauvakin. Lappi-vuoden jälkeen he päättivät kuitenkin palata takaisin pääkaupunkiseudulle.  

Suomalais-australialainen pari ihastui kovasti Lappiin vietettyään siellä kaiken kaikkiaan 19 kuukautta. Kieltä taitamaton australialaismies joutui melko lailla oman laatikon ulkopuolelle muuttaessaan toiselle puolelle maapalloa, mutta aloitti välittömästi suomen kielen opinnot. Pariskunta tuli Rovaniemelle hoitamaan naisen muistisairasta äitiä. He ovat palaamassa Australiaan, mutta aikovat joskus vielä palata takaisin Suomeen.

Sinkkumies viihtyy Lapissa ja aikoo sinne jäädä. Hän työllistyi eräoppaaksi ja hotellin elämyspuiston hoitajaksi. 

Tehtaan sankarit -sarja kertoo neljästä nuoresta, jotka pestautuvat autotehtaalle töihin. Sarjassa seurataan heidän vaiheitaan tiiviisti työnhakumatkasta lähtien. Yhdestä sankarista on kehitetty erikseen ihan oma sarjakin, jota on ilmeisesti tehty jo kaksikin kautta. Sitä en ole katsonut. 

Kolmas sarja Lakeus Life kertoo kolmesta nuoresta parista, jotka rakentavat elämäänsä Pohjanmaan eri maaseutupitäjissä. Yhden pariskunnan mies ja toisen pariskunnan nais ovat sisaruksia keskenään. Yksi heistä opiskelee metsäalaa ja ajaa työkseen metsätyökonetta. 

Toinen kuljettaa työkseen vasikoita maatiloilta kasvattamoihin ja tubettaa samalla työkseen muun muassa jokkisharrastuksestaan. Jokkisautojen rakentelua ja niillä harjoittelua ja kilpailemista näytetään. 

Kaikki naiset opiskelevat kuka mitäkin ja yksi heistä on opiskelun ohessa kaupassa töissä. Hänet valittiin myös paikalliseen kunnanvaltuustoon tiettävästi nuorimpana koko maassa. Yksi pariskunta sai sarjan aikana esikoispojan ja kolmas suunnittelee omakotitalon rakentamista. 

Viimeksi mainittua sarjaa katsoessa tulee taas mieleen, kuinka erilaista nuorten ihmisten elämä voi olla eri osissa maata. Työtä näyttäisi tekeville löytyvän, tilaa ja harrastusmahdollisuuksia ei puutu. Kaikki sarjan nuoret ovat ahkeria, elämänmyönteisiä ja tyytyväisen oloisia. 

Joku metsäkoneen ajaminen tai suuren eläinkuljetusauton ajaminen on sarjan henkilöille ihan normaalia arkipäiväistä työtä, josta ei sen kummempaa numeroa tehdä. Uskon, että toinen saman ikäinen jossain muualla katsoo sitä telkkarista ja tuumaa, kuinka se on ”siistiä”, eikä moisesta voisi itse edes uneksia. Ainakin se metsäkoneen kuljettaminen on ihan konkreettisestikin siistiä. 

Voi kun samanlaiset mahdollisuudet olisi kaikilla niilläkin, jotka syystä tai toisesta ovat pakkautuneet pääkaupunkiseudulle vailla kunnon toimeentuloa ja ajanviettomahdollisuuksia. Nyt paljastan itseni sen verran ”maalaisliittolaiseksi”, että vieroksun ajatusta kaiken mahdollisen tehostamisesta ja keskittämisestä suuriin keskuksiin. 

Ainakin yksilön kannalta olisi mielekkäämpää, että tuettaisiin paremmin harvaan asutuilla alueilla asumista ja työn tekemistä. Tonttimaata tässä valtakunnassa piisaa, vaikka rakennettaisiin oma tönö ihan jokaiselle. Ehkä jokin mullistus tai suuntauksen muutos mahdollistaa maallemuuton lisäämisen. 

Yksi sellainen liikkeellepaneva voima on tämä nykyinen pandemia, joka mahdollistaa etätöiden tekemisen. Onhan se jo nyt saanut aikaan muuttovirtaa pois pääkaupunkiseudulta. Helsingin keskustan tuntumassa oleva kaksio on kalliimpi kuin 100 kilometrin päässä oleva uudenkarhea tavallisen kokoinen omakotitalo. Kaikki eivät tietenkään halua asua väljästi ja puhtaammassa ilmassa. Autokin täytyy olla ja huvituksiin on pitkä matka, jos asuu harvemmin asutulla seudulla.

Onnellista Uutta Vuotta kaikille lukijoillemme! 

Kuvat: Yle

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.