torstai 30. joulukuuta 2021

Törkytalo


Jokapäiväisen koiralenkin varrella sijaitsee minun nimeämäni "Törkytalo". Se on vanha omakotitalo tällä alueella, jolla on vanhoja, vähän uudempia ja ihan uusia omakotitaloja. Meidän torppa on noin 25 vuotta vanha. Törkytalo on vähän vanhempi. Se ei ole perinteinen "rintsikkatalo", vaan  muuten saman tyylinen, mutta ulkopinnaltaan rapattu ns. kananpaskarappauksella. Tämä viehättävä ilmaus kuvailee hyvin rappauksen pintaa.

En ole tuntenut sen asukasta tai asukkaita enkä edes juurikaan nähnyt liikettä pihassa. Ainoa liikenteessä näkynyt hahmo on iäkkäämpi mies, joka on ajellut ikivanhalla pakettiautolla, jonka pakoputki "pörpöttää". Vekottimen ääni on kuulostanut muutenkin siltä, että hyvä kun se pysyy edes joten kuten käynnissä. Vauhtikaan ei ole päätä huimaava. 

En tiedä, millä asioilla tämä hiukan hämärän oloinen tyyppi on pakettiautollaan liikuskellut, mutta ainakin pihamaa on ollut täynnä jos minkälaista rojua. On huonekaluja taivasalla, vanhaa ruohonleikkuria, oksasilppuria, polkupyöriä, vanha muuripatakin taitaa olla yksi möykky pihassa. Koivun oksalla roikkuu valkoinen kesäkukka-amppeli, jossa ehkä on ollut kukka joskus vuosia sitten. 

Meidän Isäntä on aamuvirkku ja lenkittää koiraa samoilla kulmilla aamuvarhaisella. Hän sanoi, että talon yhdessä huoneessa on aina kuuden aikaan aamulla valo, ehkä keittiössä. 

Eräänä varhaisena kesäaamuna koiralenkillään hän havaitsi rotvallin reunalla istumassa keski-ikäisen miehen ja nuorehkon naisen. Reitillään jatkaessaan myöhemmin hän oli kohdannut ambulanssin, jonka henkilökunta oli kysellyt oikeaa suuntaa, ilmeisesti se oli etsiytymässä juuri tähän osoitteeseen ja meidän kulmillahan oli koko kesän ajan liikennejärjestelyt sekaisin vesihuoltoremontin vuoksi. Päättelimme, että ehkä ambulanssi oli menossa hakemaan sitä vanhaa miestä, joka ilmeisesti oli törkytalon asukas. 



Pari viikkoa sitten kuljin taas törkytalon ohitse yhtenä arkipäivänä vielä valoisaan aikaan. Oli pakkasta ja talon ovet olivat auki ulos asti, valot päällä ja kaksi mieshenkilöä valkoisiin suojavaatteisiin ja hengityssuojaimiin pukeutuneina tulivat juuri ulos talosta. Pihassa oli tavaraa isoissa roskasäkeissä. Pakettiauto nökötti talon nurkalla hylätyn näköisenä, vähän syvemmälle pusikkoon työnnettynä. Sen jälkeen pihassa on nähty parikin eri roskalavaa ja ainakin kolme eri henkilöautoa on ollut useana päivänä paikalla. Isäntä sanoi, ettei ole nähnyt valoa ikkunassa enää muutamana aamuna.

Törkytalon tarinaa en tunne tarkemmin, mutta siinä olisi varmasti raaka-ainetta iltapäivälehdille. Toisaalta, ehkä tällaiset tapaukset ovat yleisiäkin. Luultavasti asukas on ollut hamsteri, joka pakettiautollaan on käynyt keräämässä kaikenlaista tavaraa, mikä on irti lähtenyt, ei välttämättä varastamassa, mutta esimerkiksi roskiksia dyykkaamalla ja löytötavaraa nurkkiinsa keräämällä, kuten polkupyöriä. Koska ovet olivat sepposen selällään säästä huolimatta, voisin arvella, että talossa on aikamoiset "ödöörit". 



Käsittämätön asia on, miten niin paljon tavaraa on saatu mahtumaan yhteen taloon, kun kolme kuormalavallista sieltä on jo lähtenyt ja vielä on piha täynnä rojua. Mielenkiinnolla odotan, mitä talolle tapahtuu, kun se saadaan tyhjennettyä. Luultavasti se puretaan ja tontti myydään ja joku rakentaa siihen uuden asumuksen. Sitä jään odottelemaan. Nukuin tänään päikkärit ja näin unta, että terveydenhuoltoalalla työskentelevä naapurimme kertoi minulle, että siihen muuttaa uudet asukkaat lähellä (n. 1km) olevasta päihdekuntoutujien asuntolasta. 

Ulkopuolisesta tämmöinen kuulostaa ja näyttää surulliselta ja järkyttävältä. Kyseinen asukas on kuitenkin vaan elänyt normaalia elämäänsä, minkä on hyväksi katsonut ja tehnyt sitä mitä hänen on pitänyt tehdä. Meidän itse kunkin elämänmeno saattaa joskus näyttää toisten mielestä yhtä kummalliselta kuin hänen. 

Tämän postauksen ollessa keskeneräisessä vaiheessa sain kuulla eräältä kyläläiseltä, että ruumisauto oli poistunut pihasta muutama päivä sitten asukas mukanaan ja poliisiautot olivat vielä jääneet. En tiedä, liittyykö asiaan rikosta. Oliko se sama päivä, kun näin ne valkoisiin suojapukuihin pukeutuneet miehet?  Olivatko ne valkopukuisetkin ehkä poliiseja. 

Miehellä oli ollut aikanaan perhekin. Kaunis punatukkainen vaimo ja kaksi suloista tytärtä. Pihassa yhä olevassa leikkimökissä on joskus leikittykin. Nyt se näyttää toimineen vain romuvarastona. 

Kuvat: Pixabay, eivät liity tapaukseen.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 



8 kommenttia:

  1. Minä olen joutunut kerran menemään tällaisen hamstraajan kotiin. Niin tai sillon en vielä tiennyt että näin on. Olen televisiosta nähnyt varmaan pari tällaista ohjelmaa ja niiden kotia. Mutta täytyy sanoa että menin ihan mykäksi silloin niin kauhuissani olin. Enkä nähnyt vielä edes keittiötä ja vessaa ja ne kuulemma on ihmisillä pahimmassa siivossa. Asukas ei ollut millänsäkään tavallista arkea ilmeisesti. Mutta minä en unohda sitä koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Uskon, että kokemus on ollut kaamea kaikkien aistien puolesta.

      Poista
  2. Tuo on kyllä surullista että jonkun elämä menee tuohon pisteeseen. Ei ehkä paljon läheisiä ole olemassa, tai ehkä tuo ihminen on itse halunnut elää tuolla tavalla. Jos on oma valinta ollut, niin silloin voi vain todeta että jokaisella on oikeus omanlaiseensa elämäntyyliin, kunhan ei aiheuta kohtuutonta häiriötä kanssaihmisten elämään. Toki mielestäni kunta voisi puuttua ympäristöhaittojen vähentämiseen. Vaikka, ei ehkä kovin paljon keinoja ole esim. pihan siivoamiseen, jos asukas itse ei tee asian eteen mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Samaa olen miettinyt kovasti. Nyt kun taas kuljin talon ohitse, oli piha jo tyhjentynyt tavarasta aika voimakkaasti. Luulen, että naapureille ei kuitenkaan suurta haittaa ole ollut, eiköhän se asukas elänyt siellä aika hissukseen ja kasvillisuus oli peittänyt näkymät pihalle aika tehokkaasti. Nyt näkyy paremmin, kun ei ole lehti puussa.

      Poista
  3. Aikoinaan kauan sitten asuimme Littoisissa, siellä meidän naapurina asui Emingrantti kakois-sisarukset, heidän perheestä on kirjoitettu kirjakin, "rakkaudella sisaresi" pirjo-riitta Tähti kirj.Eleonora ja irene Thiess, heistä löytyy tietoa netistä. Niin sitä piti kirjoittaa että he asuivat aika huonossa talossa ja heillä oli tietysti paljon tavaraa, kun sodan alettua heidän perhe toi 2 junan vaunullista arvokastakin tavaraa,asettuen Littoisiin asumaan, olen tainut kirjoittaakin heistä tänne, mutta niin ikävästi kävi heidän kaikelle arvokkaillekkin tavaroille, huonekaluille, että Kaarinan kaupunki ei voinut viedä vaikka osan museoon, mikä olisi kertonut heidän historiasta siihen päivään asti kun kaksois mummot kuolivat melkein yhtäaikaa, vaan kaikki huutokaupattiin, mummot ei päästäneet ketään kotiinsa, sähköt jäi maksamatta, niin kaupunki katkaisi sähköt mummoilta, minusta törkeetä, mummot kun oli kaksoset, niin he oli niin samannäköisiä ja molemmat kävelivät selkäkoukussa aina yhdessä.
    Nyt sitä taloa ei ole ollut pitkiin aikoihin, heidän koko perhe on haudattu Turkuun.

    VastaaPoista
  4. Todella surullinen tarina. Näitä on aina välillä asioita ja tilanteita, joita haluaisi auttaakin, vaan ei ole keinoja puuttua tilanteeseen.

    Hyvää uutta Vuotta! T. Irja

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!