Vankina omalla tontilla

Meidän kotikadullamme tehdään laajamittaista vesijohto-, viemäri- ja katuremonttia. Koko katu kaivetaan auki vajaan kilometrin matkalta ja käyttövesijohdot, likavesiviemärit ja hulevesiviemärit uusitaan kaupungin puolelta kiinteistöjen omiin liittymiin saakka. Jos kiinteistöllä ei ole hulevedet ennestään johdettuna kaupungin viemäriverkostoon, sen voi teettää samalla kertaa erillistä maksua vastaan. 

Muutenhan tämä remontti ei aiheuta asukkaille suoria kustannuksia. Hulevesi on lähinnä sadevettä, joka tulee katolta rännejä ja syöksytorvia pitkin alas ja imeytyy maahan, jos ei sitä ole johdettu edellä mainittuun kaupungin hulevesiviemäriverkostoon, mikä kulkee omaa reittiään jäteveden puhdistamolle, kuten likavesiviemärinkin ”saalis”.

Projektia suorittavan yhtiön ja työmiesten edesottamuksia on tullut seurattua kesäkuun alusta saakka, kun homma aloitettiin täältä kadun ”meidän puoleisesta” päästä. Valmista pitäisi olla viimeistään marraskuussa, jolloin kermana kakun päällä katu ja ainakin tämänpuoleinen jalkakäytävä saa uuden asvalttipinnan. Vastakkaisen puolen jalkakäytävän päällystämisestä ei ole mainittu mitään, vaikka se on ihan yhtä surkeassa kunnossa. Mutta luultavasti sekin päällystetään uudelleen. Lisäksi katuvalaisimien tolpat uusitaan. Niiden sähköt kulkevatkin jo vanhastaan maan alla. Ei siihen mitään design-valaisimia tule, kuten jossain päin kaupunkia muualla näkee. Puisten tolppien tilalle vaihdetaan todennäköisesti tavalliset metalliset tolpat.

Tiedottaminen asioiden etenemisestä ja sen aiheuttamista muutoksista asukkaille ei tietenkään kuulu kenellekään kaivinkonekuskille tms. suorittavalle portaalle, vaan heidän esimiehelleen. Ja näin on aina hetkittäin tapahtunutkin. Vaan ei nyt, kun tiedottaminen olisi ollut varsin tärkeää. Suorittava porras hoitaa oman ruutunsa ja siitähän heille maksetaan. Ei tarvitse miettiä muita asioita tai ihmisiä.

Jo pari viikkoa sitten kävin kysymässä työmiehiltä, että joko pitää autot kohta siirtää kadunvarsipysäköintiin. Ei kuulemma tarvitse vielä, koska he jäävät nyt kahdeksi viikoksi lomalle. Jo aiemmin oli kerrottu, että Ilomäki (työnjohtaja, nimi muutettu) ilmoittaa, milloin autot pitää siirtää. Olin neuvotellut jo valmiiksi toisen puolen naapurin kanssa, että saamme säilyttää auto(j)a heidän pihassaan tarvittavan ajan. 

No, herrat palasivat lomalta maanantaina, Isäntä lenkitti koiraa juuri ennen kuin miehet aloittivat työt ja sulkeutui sitten omaan kammioonsa etätöihinsä. Minä olin jo valmiiksi muuttanut nukkumaan esikoistyttären vapaana olevaan huoneeseen, joka on mahdollisimman kaukana melun lähteestä. Työt aiheuttavat nimittäin kovempaa melua kuin taannoinen tietyömaa, jossa tehtiin kallioräjäytyksiä noin 400m - 1000m päässä. Ja tämä kaivinkonemelu on lähes jatkuvaa. Lisäksi Haukkuli haukahtelee tai vähintäänkin murisee, koska se ei voi hyväksyä sitä, että talo tärisee.

Odotettiin sitä Ilomäen ilmoitusta autojen siirtämisestä. Ei kuulunut eikä näkynyt mitään. On puhelimet, on tekstiviestit, on sähköpostit ja ovikellokin toimii. Autojen pihassa olemisesta voi heikkolahjaisempikin sherlockholmes päätellä, että kotona on ainakin joku. Ja siis autot piti (olisi pitänyt) siirtää sen vuoksi pois, koska tontilta/tontille liikkuminen autolla ei tule onnistumaan muutamaan päivään. 

Heräsin ja tein ylösnousemuksen kello kahdeksan maissa ja sain havaita, että tonttiliittymä on tukossa ja sen eteen oli kaivettu noin kolme metriä syvä kuoppa. Kävin Isännän pyynnöstä kysymässä työmiehiltä, että koskahan mahdollisesti tonttiliittymä olisi taas avoinna. ”Kun ei me hoksattu siirtää autoja pois ajoissa.” Sitten tuli monenlainen kirjo selityksiä, mm. että ”me luultiin, että te olette lomilla”. Jos olisi lähdetty lomille ihan mihin tahansa, niin luultavasti autoja olisi pihassa vähemmän kuin kaksi. Lisäksi kaivinkonekuski näki kyllä Isännän, joka palasi koiralenkiltä ennen klo 7. 

No, jos olisimme olleet tarpeeksi fiksuja, niin olisi siirretty edes toinen auto jo sunnuntaina sinne naapurin pihaan. Meidän tehtävämme ei kuitenkaan ole tehdä arvioita heidän työnsä etenemisestä ja siitä mikä peliliike on milloinkin ajankohtainen. Kertaalleen ehdin jo siirtää turhaan oman autoni sinne naapurin pihaan. 

Tuo edellä oleva kursiivilla kirjoitettu lauseeni oli diplomaattisesti asetettu piikki. Menisi kuulemma pari-kolme päivää, kunnes liittymä avataan. No, kauppaan ja kirjastoon pääsee pyörällä, eikä matkakaan ole pitkä. Äijät alkoivat siinä keskenään päivittelemään, kuinka pitkä matka heillä itsellään on ruokakauppaan. Toisella kuulemma 5 km ja toisella 25 km. Ei se paljoa tässä auttanut. Ihmisillä voi olla muitakin menoja kuin kaupassakäynti. Esimerkiksi lentokentälle tai sairaalaan/lääkäriin menoja.

Ilomäki sai jo palautetta, jotta tiedotus hoituisi muiden kiinteistöjen kohdalla vähän paremmin. Onneksi täällä on mukavia naapureita. Kaksikin naapuria lupasi ystävällisesti lainata autojaan, jos tarvitsee.

Maanantai-iltaisin tulee se jo aiemmin blogissa mainittu Ruokaboksi, jossa on sapuskat kolmeksi päiväksi. Isännällä on tiistaina toinen koronapiikki ja Haukkulilla keskiviikkona hieronta. Minulla olisi tiistaina ollut tapaaminen kaupungissa, mutta se peruuntui muista syistä. Isäntä lähti piikille pyörällä ja hieronnan kanssa tehdään niin, että hieroja tulee meille kotiin, ellei tonttiliittymä ole keskiviikkoaamuna auki. 

Eihän tässä muu huolestuta kuin se, että jos talo syttyy palamaan. Palokunta ei pääse lähellekään. No, ehkä naapuritontin kautta ja pensasaitojen läpi. Paitsi, että naapurillakin on liittymä tukossa. Toivottavasti urakoitsijalla on vakuutukset kunnossa. 

Ruokaboksikuskien on hankala suunnistaa oikeaa reittiä päästäkseen mahdollisimman lähelle, vaikka laitoin tilaukseen ajo-ohjeet näissä poikkeusoloissa. Niinpä maanantain kuljetus jäi noin sadan metrin päähän ja kuski oli ihmeissään. Kun osasin sitä odottaa, riensin lähetystä vastaan läpi pusikkojen, yli katuojan ja ohi sorakasojen. Kuljetusliikkeen kuski oli reipas nainen.

Tuli ihan Neumannin biisi ”Naiselleni” mieleen. 

Rakkaalleen hän viestin laittaa
Haukan siivet sitä kantaa
Yli kasvojeni ohi mastojeni naiselleni

On täällä kaikki järjiltään
Vie hullu kokki ruokaa pimeään
On laivarotat häipyneet
Vie myrsky merten miehet haudoilleen.

Loppuun laitan muutaman kuvan hurjasta saneeraustyöstä. Urakoitsijayhtiön nimi ja logo on sutattu (vähän huonosti) kuvista, ettei se suotta joudu huonoon valoon. 

Näissä kuvissa näkyy, miten kadun pohjaa täytetään erilaisilla soralajikkeilla ja johonkin väliin tulee myös valkoista suodatinkangasta. Entinen tie on varmaan perustettu ja perustunut jonkun vanhan kärrytien tai karjapolun paikalle. Kun katsoo sen poikkileikkausta, niin siellä ei ole nähtävissä mitään toisistaan poikkeavia maa-aineslajeja. Uudesta kadusta tulee nyt varmaankin ja toivottavasti vähemmän herkkä routavaurioille.

Viimeisessä kuvassa näkyy musta paksumpi putki ja keltainen ohuempi putki. Mustan sisällä kulkee kaukolämpö ja keltaisen sisällä sähköt. Kaukolämpöputken sisällä on paksut eristeet. 

Näin pinnassa eivät vesijohdot voisikaan kulkea Suomen sääolosuhteissa. Sen vuoksi ne pitää olla kaivettuna n. kolme metriä syvälle. No ainakin kaksi paikoitellen. 

Kuvat:Erikoiset Asiantuntijat, Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.